Meidät kutsuttiin sinne kylään ensi torstaina. Oikein kotitekoista kakkuakin on luvassa teen kanssa.
Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu...kerron siitä torstain jälkeen enemmän.
https://www.facebook.com/LaMaisonCecile
Oikeastaan ei ole kyse tavallisesta talosta vaan Mas'ista eli isosta maa-, viinitilasta kylän keskellä isoine puistoineen.
Tuohon suurtilaan on kuulunut joskus aikoinaan myös kylämme linna, jonka hän on lahjoittanut pois, koska ei ole sitä itse tarvinnut.
Tämä ainoa perillinen ei mennyt koskaan naimisiin, mutta hän halusi adoptoida orpokodista lapsen, jonka hoiti yksin.
Adoptiopoika nai saksalaisen naisen. Tämä hänen vaimonsa Susanne on nyt leski ja on pitänyt yksin tuota paikkaa vuodesta 2008. Miehensä kuoleman jälkeen Susanne kunnosti koko tilan ja teki siitä majoituspaikan. Hän nimesi sen anoppinsa mukaan Cécilen Taloksi.
Cécilen muisto elää, kun hänen kotinsa on avattu julkiseksi ja elämä siellä jatkuu yli 100 vuotta myöhemmin. Miniä kertoi tästä yritteliäästä ja itsenäisestä nais-ihmisestä, mikä oli harvinaista 1900-luvun alussa.
Pikku Cécile katselee uteliaana Talonsa facebook-sivujen tapahtumia...
Niin sukupolvet vaihtuvat.
