Tänään aamulla ALES AGGLO-lehdestä toimittaja oli valokuvaajansa kanssa tekemässä artikkelin museosta.
Saa nähdä millainen artikkeli siitä tulee. He olivat yllättyneitä, sanoivat, että museossa on paljon muutakin kuin vain nukkeja ja nalleja. Täytyy monipuolistaa kokoelmaa, totesin siihen.
Ihan hyvin se muuten meni. Aina sitä vähän stressaa kuten koulussa ennen tenttiä.
Nuoria he olivat. Joten artikkeli on tehty uuden sukupolven, "poikien" näkökulmasta.
Puhuttiin tuosta lehtitreffistä eilen ystävän kanssa. Neuvot ovat aina tervetulleita. Toiset huomaavat asioita, joita itse emme huomaa.
Olin ajatellut jo valmiiksi, että mitään negatiivista en kerro. En sitäkään, että tänä kesänä oli huonompi sesonki kuin viime vuonna. Ja jos tulee esille ei toivottuja kysymyksiä, minulla täytyy olla valmiina patenttivastaus. Jotenkin kierrän asian, ettei tarvitse valehdella.
Ensimmäinen kysymys oli, mistä näitä löytää. Siihen oli helppo vastata rutiinilla, että se on salaisuus. Kaikkea ei kannata kertoa, minkä opin jo alkuvuosina. Sitten kun tuli lisää noita epämieluisia kysymyksiä, jatkoin "salaisuus"-sanalla. Siitä tuli lopulta koomista. He meinasivat, että tällä museolla on paljon salaisuuksia.
Tämä lehtiväki oli paikallisia, joten haastattelu oli sen mukainen. Hiukan ylimääräistä uteliaisuutta, mitä ei turisteilla ole, onneksi. Toisaalta ei se mitään epäkohteliasta ollut silti yhtään. Mutta siihen on hyvä varautua valmiine vastauksineen.
Artikkeli ilmestyy ensi kuun numerossa. Käännän sen sitten tähän blogiini.
