http://fr.wikipedia.org/wiki/Saint-%C3%89tienne-Vall%C3%A...http://www.chateau-de-cambiaire.com/2011/03/06/le-vilage-saint-etienne-de-vallee-francaise/
Tänään oltiin Saint-Étienne Vallée-Française-kylässä, noin 30km täältä. Se on Lozèren puolella, muutaman kilometriä Gardin alueen rajasta Sevenneillä.
Kun olin autokoulussa vuonna 2006, sanoin aina, että vuoristossa en koskaan uskalla ajaa. Anduze on Sevennien portti, koska siitä alkavat vuoret. St Jean du Gard on jo vuoristoaluetta, jonne on Anduzesta noin 12km. Jo sinne ajo tuntui alussa minusta vaikealta, koska tiet ovat mutkaiset ja vuoristoiset. Mutta viime vuosina en ole enää pelännyt siellä ajaa.
Tämä meidän Lézanin kylä on tasankoa viininviljelysaluetta. Dixoua ulkoilutetaan usein kylän reuna-alueilla, jossa on hiljaisia pikkuteitä ja avaria näkymiä Sevenneille asti. Usein katselen kaukaista ja suurta vuoristomaisemaa ja ajattelen, että tuolla en ole aikoihin käynyt.
Sitten yksi päivä me saatiin idea internetistä, että mennään autoretkelle vuoriston kätköihin. Saint-Étienne Vallée-Française-kylä näytti mielenkiintoiselta paikalta. Ajateltiin, että jos tie tulee liian vuoristoiseksi ja vaaralliseksi, voidaan kääntyä takaisin.
Kylä oli St Jean du Gardin takana 11km päässä. Mutta kun oltiin tien päällä ja mutkia tuli vastaan aina enemmän ja enemmän, vieressä näkyivät syvät kuilut, tuo 11km tuntui 100km. Sydän kurkussa minä ajoin, vaikka toisaalta riemuitsin kauniista maisemista silmän kantamattomiin. Niistä saisi iloita vielä sielun silmin jälkeenkin päin. Luonnon ihmeet eivät mielestä häviä koskaan. Ja Dixou on autossa aina se hauska veikkonen, se vapauttaa tunnelman oltiin missä tahansa, ihmisvilinässä tai kaukana luonnon sydämessä.
Lopulta tultiin perille "100km" päähän, kauas korpeen, jonne vei vain vaivalloiset tiet. Nyt 21. vuosisadalla se on päällystetty kuten nykyään kaikki tiet. Ja siellä ei olla korvessa vaikka luulisi. Noin 500 ihmistä asuu siellä yhtä modernisti kuin kaupungeissa. Ennen vanhaan oli toista. He elivät eristyksissä muusta maailmasta omassa pienessä maailmassaan. Mutta ajatella. Kylässä kävi jo 1800-luvun lopulla yksi "turistikin" tai oikeastaan hän oli kuuluisa kirjailija Stevenson, joka tuli sinne aasin kanssa. Yllä muistomerkki.
Tuo aasimatkailija antoi ajattelemisen aihetta. Me kuljettiin oikein autolla ja tiet olivat hyvät...
Mitkä olivatkaan tuon Stevenson kirjailijan mietteet ja hänen tarinansa? Alla linkki:
http://en.wikipedia.org/wiki/Travels_with_a_Donkey_in_the_C%C3%A9vennes
http://fr.wikipedia.org/wiki/Voyage_avec_un_%C3%A2ne_dans_les_C%C3%A9vennes
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Louis_Stevenson
Kylässä oli myös linna, joka näkyy kuvassa takana. Alla linnan edusta. Olin siellä viemässä museomainosta, koska heillä on majoitusta. Ja joka paikkaan mainoksia voi viedä. Oli siellä kylässä oma turistitoimistokin, jonne vietiin myös mainoksia.
Tuo kylä oli viehättävä. Siellä oli hyvin vanhoja liuskekivitaloja. Ja niiden vieressä uutta rakennustyyliä. Ajattelin, että jospa tuollainen joku vanha keskiaikainen kortteli säilyisi 100% vanhana ilman mitään uusrakentamista, se olisi hieno museoalue niinkuin Turun Luostarimäki. Silloin todella tuntisi astuvansa ajassa taaksepäin ties kuinka monta sataa vuotta. Nuo uudet modernit talot vieressä rikkovat tunnelman. Vaikka joku paikka olisi kokonaan pyhitetty museolle, kyllä silti riittäisi uusia asuinalueita. Maisemasuunnittelusta puhutaan, kun kokonaisuutta katsellaan. Se usein unohdetaan. Rakennuslupia myönnetään liian helposti.
Kun sitten lähdettiin kotimatkalle, samat mutkat tuntuivat jo tutummilta ja ne menivät nopeasti. Ei tarvinnut jännittää ajoa. Vaikka toisaalta sielläkin tuli vastaan yksi valtava rekka, ihme, kun he saavat ajaa noilla pikkuteillä. Silloin pitää antaa tietä, kaksi autoa ei mahdu yhtä aikaa. Muuten vuoristojen pikkumutkat ovat vaarallisia myös noille teiden jättiläisille, miten ihmeessä ne pääsevät kääntymään ahtaista paikoista pitkine letkoineen. Jos pienikin osa rekasta liukuu sivulle, se vie mukanaan koko rekan kuiluun.
Kun saavuttiin Anduzeen, Dixoun kanssa syötiin hyvin ansaitut jätskit supermarketin pihalla. Matka oli ollut vaivan väärtti.
