Siinä tämän vuoden yhdet museon suosikit museokävijöiden parissa.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Mistä pidettiin eniten museossa?
Tässä kuvassa on englantilainen Handicrafts nukketalo 1920-luvulta toisen englantilaisen vieressä.
Siinä tämän vuoden yhdet museon suosikit museokävijöiden parissa.
Siinä tämän vuoden yhdet museon suosikit museokävijöiden parissa.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Kulttuurin puolesta ja vastaan
https://www.facebook.com/suomen.museoliitto/posts/636943563014242?stream_ref=5
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194859321976/artikkeli/puheenaihe+museo+on+hyva+sijoitus.html
Artikkeli on positiivinen museoiden puolesta puhuja. Mutta jos alkaa lukea sen kommentteja, se kyseenalaistetaan.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pikkukylässä kulttuuria voi harrastaa, siis museolla on paikkansa. Mutta jos siitä tekee kaupan, silloin on sulkeminen. Se ei ole elinkelpoinen kuten leipäkauppa. Vain välttämätön ruoka business menestyy ainakin pikku paikoissa.
Totta on, että jos kannattavuus laskelmia tekee kävijämäärien perusteella, silloin museon toimintaakin voidaan arvostella. Ja siksi on parasta pysytellä erossa julkisista avustuksista ja selvitä omalla pikkubudjetilla.
Nykymaailman business'mäinen tehokkuus ajattelu ei sovi joka paikkaan. Se on tuhoisaa. Perinteiset arvot: kirkko, koti ja isänmaa, ovat tärkeimpiä ja "pyhiä". Niihin kaikki rakentuu. Jos tämän sanoo jossakin keskustelufoorumissa, auta armias kriitikkoja! Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ei kaikki. Kulutusyhteiskunta talousarvoineen ei ole onnellisuuden tae.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/695835/Arkkipiispa+Makinen+Ihmiset+paattavat+taloudesta
Alempana kerrotaan Lasarettimuseon 40-vuotis juhlista. Jos sen toimintaa ei olisi vienyt eteenpäin vapaaehtoistyö ja jos olisi vaan laskettu kassaa joka päivä ja kävijämääriä, epäilen vietettäisiinkö siellä nyt monikymmenvuotisiä synttäreitä. Mutta mikä on sen salaisuus? - Arvaan, että se on sydämen asia. Sydämellä on ihmeelliset voimat.
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194928986663/artikkeli/vapriikilla+erinomainen+vuosi+kiilasi+komeilla+numeroilla+museolistan+kakkoseksi.html?utm_source=leiki&utm_medium=aamulehti&utm_campaign=kontekstuaalinen
http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5952
http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194859321976/artikkeli/puheenaihe+museo+on+hyva+sijoitus.html
Artikkeli on positiivinen museoiden puolesta puhuja. Mutta jos alkaa lukea sen kommentteja, se kyseenalaistetaan.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pikkukylässä kulttuuria voi harrastaa, siis museolla on paikkansa. Mutta jos siitä tekee kaupan, silloin on sulkeminen. Se ei ole elinkelpoinen kuten leipäkauppa. Vain välttämätön ruoka business menestyy ainakin pikku paikoissa.
Totta on, että jos kannattavuus laskelmia tekee kävijämäärien perusteella, silloin museon toimintaakin voidaan arvostella. Ja siksi on parasta pysytellä erossa julkisista avustuksista ja selvitä omalla pikkubudjetilla.
Nykymaailman business'mäinen tehokkuus ajattelu ei sovi joka paikkaan. Se on tuhoisaa. Perinteiset arvot: kirkko, koti ja isänmaa, ovat tärkeimpiä ja "pyhiä". Niihin kaikki rakentuu. Jos tämän sanoo jossakin keskustelufoorumissa, auta armias kriitikkoja! Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ei kaikki. Kulutusyhteiskunta talousarvoineen ei ole onnellisuuden tae.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/695835/Arkkipiispa+Makinen+Ihmiset+paattavat+taloudesta
Alempana kerrotaan Lasarettimuseon 40-vuotis juhlista. Jos sen toimintaa ei olisi vienyt eteenpäin vapaaehtoistyö ja jos olisi vaan laskettu kassaa joka päivä ja kävijämääriä, epäilen vietettäisiinkö siellä nyt monikymmenvuotisiä synttäreitä. Mutta mikä on sen salaisuus? - Arvaan, että se on sydämen asia. Sydämellä on ihmeelliset voimat.
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194928986663/artikkeli/vapriikilla+erinomainen+vuosi+kiilasi+komeilla+numeroilla+museolistan+kakkoseksi.html?utm_source=leiki&utm_medium=aamulehti&utm_campaign=kontekstuaalinen
http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5952
http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17
Museokohteet Käyntimäärä 2013
Ateneumin taidemuseo (Valtion taidemuseo)
261 969
Vapriikki (Tampereen kaupungin historialliset
museot) ja Suomen Jääkiekkomuseo
188 527
Nykytaiteen museo Kiasma (Valtion taidemuseo)
165 715
Luonnontieteellinen museo Luomus
153 766
Turun linna (Turun museokeskus)
121 369
EMMA – Espoon modernin taiteen museo
104 708
Merikeskus Vellamo: Kymenlaakson museo ja
Suomen merimuseo (Suomen kansallismuseo)
104 471
Suomen kansallismuseo
102 597
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28111/museo%20gradu.pdf?sequence=2
"Talletettu keräelmä vailla yleisöä on vain omistajansa aarre." Sanoo Sanna Jokinen pro-gradu tutkielmassaan.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28111/museo%20gradu.pdf?sequence=2
"Talletettu keräelmä vailla yleisöä on vain omistajansa aarre." Sanoo Sanna Jokinen pro-gradu tutkielmassaan.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Syysloman tuulahdus
Nyt on Pyhäinpäivä viikonloppu.
Katselin viime vuoden syyslomaa, joka oli noin viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna. Meillä oli silloin vain 6 museokävijää. Se on vähän. Tänä vuonna täällä on ollut nyt lomien aikana 32 ihmistä! Yhdistys on tienannut syys-lokakuussa sen, mistä se jäi paitsi elokuussa viime vuoteen verrattuna. Joten ollaan tyytyväisiä.
Uusi lehtiartikkeli toi tänne monia paikallisia. Toisaalta myös museomainoslehtinen, museokyltit teillä ja internetti. Routard-matkailusivutkin mainittiin. Lisäksi toiset sanoivat tulleensa, koska olivat kuulleet puhuttavan tästä museosta.
Tänään päivällä tuli puhelinsoitto. Yksi pariskunta halusi varmistaa museon aukioloajan, lisäksi he halusivat tietää, jos minulla on Birge-merkkisiä nukkeja. Onneksi voin sanoa, että minulla on yksi sellainen. Odottelin klo 3:sta asti. Sitten klo 5:n maissa ovikello soi.
Madamen perhe oli ollut nukketehtailija 70-luvun loppuun asti. He valmistivat Birge-merkkisiä nukkeja. Rouva oli Birge-tyttönimeltään, nukketehtaan omistajaisän mukaan. Kun näytin nukkeani, hän kertoi perheyrityksen tarinan silmät melkein kyynelissä. Isä oli jo kuollut, mutta 98-vuotias äiti eli vielä.
Nukkenallemuseossa on ollut taas elämää pitkästä aikaa. Vanha tavara on jotenkin "kuollutta", unohdettua, kun se on yksinään. Mutta yhdessä näiden museoystävien kanssa ne saavat uutta eloa. Mitä kaikkea joku esine voikaan meille kertoa!
http://www.infopoupees.com/pages/Sujets.php?index=304&pi=3&sn=1#0
torstai 30. lokakuuta 2014
Hyvää 40-vuotispäivää Turun Lasarettimuseolle!
Tämä Turun sairaala on nostalginen paikka meikäläisille. Me ollaan synnytty siellä.
http://www.ts.fi/ts+tanaan/694051/Turun+lasarettimuseo+juhlii+tanaan
"Turun lasarettimuseon museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski kertoo, että museon olemassaolosta on kiittäminen vapaaehtoisia..."
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/default.aspx
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/lasaretista-yliopistosairaalaksi.aspx
http://www.ts.fi/ts+tanaan/694051/Turun+lasarettimuseo+juhlii+tanaan
"Turun lasarettimuseon museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski kertoo, että museon olemassaolosta on kiittäminen vapaaehtoisia..."
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/default.aspx
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/lasaretista-yliopistosairaalaksi.aspx
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Kauas satojen vuosien taakse
Tänään oltiin ruokaostoksilla Lidl supemarketissa naapurikylässä St Christolissa. Mutta me oltiin paljon "kauempana" kuin vain tavallisia arkisia ruokaostoksia tehdessä.
Joskus on hyvä, kun tekee toisille mieliksi. Antaa ohjakset välillä toisten käsiin ja menee jonnekin, minne ei haluaisi eikä yksin menisi. Niin sitä voi löytää jotakin ihan uutta ja yllättävää. Niin minulle kävi tänään.
St Christol kylä on Alèsia ennen noin 8-9km täältä. Se on moderni kylä kuten kaikki nykyään. Olen ollut siellä varmaan 1000 kertaa. Joten tuttu paikka se on. Olen ajatellut, ettei siellä ole mitään erikoista.
Sisko oli löytänyt mielenkiintoisen linnan netistä tuon kylän läheltä. Oikeastaan niitä on siellä kolme. Kaksi muuta tiedetään ennestään. Katsottiin kartasta paikka tarkalleen ja sitten matkaan. Sen piti olla vain pari kilometriä keskustasta.
Pientä seikkalua se etsiminen oli, ajettiin muutaman kerran harhaan. Sitten sattumalta mentiin väärää tietä. Mutta löysimme ihanan Valz-kylän. Se oli vuoriston kätköissä. Siellä ei näkynyt liikkuvan ketään, oli hiljainen kylä, paitsi yksi vanhus keppineen. Me oltiin juttusilla. Hän on 87-vuotias espanjalainen, joka on tullut Ranskaan 37 vuotta sitten. Vanha nainen oli kuin suoraan kauniista maalauksesta pittoreskissa ympäristössään. Surumielisesti tämä melkein 90 kymppinen sanoi, ettei hän ole enää tästä maailmasta...Ja se kuvastui koko olemuksesta.
"There are places and people that cannot be forgotten." Tämä tapaaminen oli jotenkin unohtumaton. Vaihdoimme muutaman sanan. Mutta ne muutamatkin sanat olivat tärkeitä. Uskon, että puolin ja toisin. Vanhuus ja viisaus, sanotaan.
http://mariecuisine.canalblog.com/albums/paysages_gardois/photos/11066077-vals__le_hameau.html
Sitten jatkoimme matkaa. "Väärä tiekin" oli osoittaunut mielenkiintoiseksi, saa nähdä millainen on linna, kun löydetään se "oikea tie", ajattelin.
Kartan mukaan piti ajaa vähän matkaa vanhaa Anduzen tietä Alèsiin päin ja juuri ennen siltaa kääntyä pikkutietä linnaan päin. Se löytyi lopulta. Siinä luki vain "Domaine des Arènes". Ei mitään linnasta, vaikka linnan nimi on kyllä tuo Arènes.
Mutta mikä tie! Se oli hyvin huonossa kunnossa, sellainen asumattoman talon tie, jossa on kuljettu joskus kauan sitten hevoskärryillä. Se vei satoja vuosia taaksepäin tästä päivästä salaperäiseen linnan kätköpaikkaan keskelle metsikköä ja lopulta aukealle. Eteemme avautui yksinäinen unohdettu satulinna, jonka takana isot vuoret. Aurinko paistoi osittain pilviseltä taivaalta ja valaisi kauniisti linnan kuin maalauksessa. Uskomatonta, miten yhtäkkiä kaikki modernin maailman kiire meluineen oli poissa. Täällä oli ihan toinen mennyt maailma vain noin muutaman minuutin päässä vilkkaasta St Christolin kylän keskustasta.
Sitten ruokaostoksille Lidl-kauppaan. Takaisin 21.vuosisadalle. Mitä kaikkea voikaan olla kätkössä meiltä! Löytöretkelle pitää mennä useammin.
http://www.saintchristollezales.fr/fre/St_Christol_lez_Ales/Patrimoine.html
http://www.panoramio.com/photo/90046039
Joskus on hyvä, kun tekee toisille mieliksi. Antaa ohjakset välillä toisten käsiin ja menee jonnekin, minne ei haluaisi eikä yksin menisi. Niin sitä voi löytää jotakin ihan uutta ja yllättävää. Niin minulle kävi tänään.
St Christol kylä on Alèsia ennen noin 8-9km täältä. Se on moderni kylä kuten kaikki nykyään. Olen ollut siellä varmaan 1000 kertaa. Joten tuttu paikka se on. Olen ajatellut, ettei siellä ole mitään erikoista.
Sisko oli löytänyt mielenkiintoisen linnan netistä tuon kylän läheltä. Oikeastaan niitä on siellä kolme. Kaksi muuta tiedetään ennestään. Katsottiin kartasta paikka tarkalleen ja sitten matkaan. Sen piti olla vain pari kilometriä keskustasta.
Pientä seikkalua se etsiminen oli, ajettiin muutaman kerran harhaan. Sitten sattumalta mentiin väärää tietä. Mutta löysimme ihanan Valz-kylän. Se oli vuoriston kätköissä. Siellä ei näkynyt liikkuvan ketään, oli hiljainen kylä, paitsi yksi vanhus keppineen. Me oltiin juttusilla. Hän on 87-vuotias espanjalainen, joka on tullut Ranskaan 37 vuotta sitten. Vanha nainen oli kuin suoraan kauniista maalauksesta pittoreskissa ympäristössään. Surumielisesti tämä melkein 90 kymppinen sanoi, ettei hän ole enää tästä maailmasta...Ja se kuvastui koko olemuksesta.
"There are places and people that cannot be forgotten." Tämä tapaaminen oli jotenkin unohtumaton. Vaihdoimme muutaman sanan. Mutta ne muutamatkin sanat olivat tärkeitä. Uskon, että puolin ja toisin. Vanhuus ja viisaus, sanotaan.
http://mariecuisine.canalblog.com/albums/paysages_gardois/photos/11066077-vals__le_hameau.html
Sitten jatkoimme matkaa. "Väärä tiekin" oli osoittaunut mielenkiintoiseksi, saa nähdä millainen on linna, kun löydetään se "oikea tie", ajattelin.
Kartan mukaan piti ajaa vähän matkaa vanhaa Anduzen tietä Alèsiin päin ja juuri ennen siltaa kääntyä pikkutietä linnaan päin. Se löytyi lopulta. Siinä luki vain "Domaine des Arènes". Ei mitään linnasta, vaikka linnan nimi on kyllä tuo Arènes.
Mutta mikä tie! Se oli hyvin huonossa kunnossa, sellainen asumattoman talon tie, jossa on kuljettu joskus kauan sitten hevoskärryillä. Se vei satoja vuosia taaksepäin tästä päivästä salaperäiseen linnan kätköpaikkaan keskelle metsikköä ja lopulta aukealle. Eteemme avautui yksinäinen unohdettu satulinna, jonka takana isot vuoret. Aurinko paistoi osittain pilviseltä taivaalta ja valaisi kauniisti linnan kuin maalauksessa. Uskomatonta, miten yhtäkkiä kaikki modernin maailman kiire meluineen oli poissa. Täällä oli ihan toinen mennyt maailma vain noin muutaman minuutin päässä vilkkaasta St Christolin kylän keskustasta.
Sitten ruokaostoksille Lidl-kauppaan. Takaisin 21.vuosisadalle. Mitä kaikkea voikaan olla kätkössä meiltä! Löytöretkelle pitää mennä useammin.
http://www.saintchristollezales.fr/fre/St_Christol_lez_Ales/Patrimoine.html
http://www.panoramio.com/photo/90046039
maanantai 27. lokakuuta 2014
Pariisin museosta
http://www.museedelapoupeeparis.com/IMG/pdf/samy_le_parisien.pdf
Pariisin nukkemuseo viettää 20-vuotissyntymäpäiviään.
Yllä lehtiartikkeli.
Samy Odin on alkanut keräilyn jo 16 vuotiaana Italiassa, jossa hänen isänsä keräili teatteripukuja.
Tuo museonpitäjä on akateemikko myös, tohtoriksi väitellyt 28 vuotiaana. Hän on ollut ennen yliopisto-opettaja.
Museolla on vuosittain 40 000 kävijää. Ei ihme. Se on kansainvälisesti kuuluisa ja maailman ykkösturismi kaupungissa Pariisissa.
Kokoelmassa on nukkeja, joista yksittäinenkin nukke on 200 000 euron arvoinen! Talon hintainen kuten Amsterdamin Petronella nukketalo oli 1600-1700-luvulla.
Samy Odin on kirjoittanut useita kirjoja alalta. Hän on myös identifoinut joitakin nukkejani.
Sinne museoon pitää mennä aina uudestaan, koska se on joka kerta vähän erilainen. Ja toisaalta sen näkee myös eri tavalla, kun omat kiinnostuskohteet muuttuvat.
http://www.museedelapoupeeparis.com/Le-Musee-recoit-les-honneurs-de-la.html?lang=fr
Pariisin nukkemuseo viettää 20-vuotissyntymäpäiviään.
Yllä lehtiartikkeli.
Samy Odin on alkanut keräilyn jo 16 vuotiaana Italiassa, jossa hänen isänsä keräili teatteripukuja.
Tuo museonpitäjä on akateemikko myös, tohtoriksi väitellyt 28 vuotiaana. Hän on ollut ennen yliopisto-opettaja.
Museolla on vuosittain 40 000 kävijää. Ei ihme. Se on kansainvälisesti kuuluisa ja maailman ykkösturismi kaupungissa Pariisissa.
Kokoelmassa on nukkeja, joista yksittäinenkin nukke on 200 000 euron arvoinen! Talon hintainen kuten Amsterdamin Petronella nukketalo oli 1600-1700-luvulla.
Samy Odin on kirjoittanut useita kirjoja alalta. Hän on myös identifoinut joitakin nukkejani.
Sinne museoon pitää mennä aina uudestaan, koska se on joka kerta vähän erilainen. Ja toisaalta sen näkee myös eri tavalla, kun omat kiinnostuskohteet muuttuvat.
http://www.museedelapoupeeparis.com/Le-Musee-recoit-les-honneurs-de-la.html?lang=fr
Viime vuonna tähän aikaan
Ajattelin, että se on hyväkuntoisen näköinen, vaikka pintaremontti ei minua miellyttänyt ollenkaan.
Vielä samana iltana, kun olin nukketalon saanut kotiini, revin irti nämä kauheat tapetit, joilla oli modernisoitu vanha hieno nukketalo.
Fasadiovessa ei ollut muuta kuin teipillä ja liimalla kiinni jotain epämääräistä paperia peittämässä kulunut vanha tapetti. Se oli helppo ottaa pois.
Sitten hommiin. Netti on paras infopankki ja ideariihi, kun alkaa vanhan nukketalon kunnostamisen ja sisustamisen.
Aika kauan on kestänyt tämän talon sisustus.
https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
http://fr.wikipedia.org/wiki/Barbra_Streisand
http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1339053/Insi...
http://magazine.shnsf.com/index.php/shn/inside-the-very-r...
http://barbranews.blogspot.fr/2010_11_01_archive.html
http://www.biography.com/people/barbra-streisand-9497402
lauantai 25. lokakuuta 2014
Jumeau nuket
http://www.dollreference.com/jumeau_bebes_dolls_france.html
http://www.historytoy.com/Jumeau-15-84-Unmarked-doll-head-incised-15-featuring-large-blue-gray-p#.VEf8uHtwySo
http://www.lespoupeesdautrefois.com/doll/boutique.php?lang=en&rubid=118
http://www.stanecdolls.com/TechniqueSheets/TeteJumeau/TechnicalDataTeteJumeau.htm
http://ronysblog.canalblog.com/archives/2013/03/16/26664893.html
Tässä on esimerkki hyvän restauroijan työstä. Kasvot ennen ja jälkeen. Ei näy yhtään korjaus. Mutta lampputestissä se näkyy, kun lampulla valaistaan pää sisältä. Joten jos myy, niin ei voi petkuttaa.
http://www.ebay.fr/itm/GRANDE-POUPEE-ANCIENNE-BON-ETAT-A-DECOUVRIR-/231363346967?_trksid=p3984.m1423.l2649&ssPageName=STRK:MEWAX:IT
Siinä eBayssä myynnissä ollut Jumeau nukke, joka on 62cm eli vähän pienempi kuin minun. Sillä on suu kiinni toisin kuin minun nuken on suu auki. Nuo suu kiinni-nuket ovat arvokkaampia. Jumeau-leimoja ei tuolla ruskeasilmäiselläkään ole.
Tuo eBay nukke on paremmassa kunnossa kuin minun, pää ei ole rikki. Lisäksi sillä on aito hiusperuukki.
Mutta kun sitä nukkea katsoo tarkemmin, huomaa, että sen vartalo ja pää ovat eri paria. Pää on liian suuri vartaloon, joten se ei ole alkuperäinen vaan myöhemmin lisätty. Noita eri pari pää/vartalo nukkeja näkee paljon. Minun nukkeni on selvästi samaa paria, siis alkuperäinen, eikä muutettu.
Tuo eBay nukke myytiin 1010 eurolla + postikulut. Toisaalta hintahaitari on suuri. Isosta investoinnista on kyse joka tapauksessa. Jos kysyy hintoja antiikkimyyjiltä, he sanovat alakanttiin. He ostavat halvalla ja myyvät kalliilla hinnalla, business'nestä se on. Kannattaa ennemmin seurata itse, mihin hintaan niitä myydään yleensä eri paikoissa.
Kun nukke on arvokas, sen korjaukset ja vaatetus ovat myös hintavia. Joten niiden täytyy olla onnistuneita, ne nostavat silloin sen arvoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jumeau
Minä en ole paljoa investoinut näihin kalliisiin nukkeihin. Sitävastoin olen ennemmin laittanut rahani nukketaloihin. Ne ovat Ranskassa harvinaisempia. Nukkeja täällä näkee muutenkin. Nyt on kyllä hyvä, kun saatiin kokoelmaan ranskalainen yksi "ykkös" nukkemerkki lisää ja suurikokoisena se on näyttävä. Ranskalaiset ovat siitä tyytyväisiä museossa.
http://www.historytoy.com/Jumeau-15-84-Unmarked-doll-head-incised-15-featuring-large-blue-gray-p#.VEf8uHtwySo
http://www.lespoupeesdautrefois.com/doll/boutique.php?lang=en&rubid=118
http://www.stanecdolls.com/TechniqueSheets/TeteJumeau/TechnicalDataTeteJumeau.htm
http://ronysblog.canalblog.com/archives/2013/03/16/26664893.html
http://www.ebay.fr/itm/GRANDE-POUPEE-ANCIENNE-BON-ETAT-A-DECOUVRIR-/231363346967?_trksid=p3984.m1423.l2649&ssPageName=STRK:MEWAX:IT
Siinä eBayssä myynnissä ollut Jumeau nukke, joka on 62cm eli vähän pienempi kuin minun. Sillä on suu kiinni toisin kuin minun nuken on suu auki. Nuo suu kiinni-nuket ovat arvokkaampia. Jumeau-leimoja ei tuolla ruskeasilmäiselläkään ole.
Tuo eBay nukke on paremmassa kunnossa kuin minun, pää ei ole rikki. Lisäksi sillä on aito hiusperuukki.
Mutta kun sitä nukkea katsoo tarkemmin, huomaa, että sen vartalo ja pää ovat eri paria. Pää on liian suuri vartaloon, joten se ei ole alkuperäinen vaan myöhemmin lisätty. Noita eri pari pää/vartalo nukkeja näkee paljon. Minun nukkeni on selvästi samaa paria, siis alkuperäinen, eikä muutettu.
Tuo eBay nukke myytiin 1010 eurolla + postikulut. Toisaalta hintahaitari on suuri. Isosta investoinnista on kyse joka tapauksessa. Jos kysyy hintoja antiikkimyyjiltä, he sanovat alakanttiin. He ostavat halvalla ja myyvät kalliilla hinnalla, business'nestä se on. Kannattaa ennemmin seurata itse, mihin hintaan niitä myydään yleensä eri paikoissa.
Kun nukke on arvokas, sen korjaukset ja vaatetus ovat myös hintavia. Joten niiden täytyy olla onnistuneita, ne nostavat silloin sen arvoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jumeau
Minä en ole paljoa investoinut näihin kalliisiin nukkeihin. Sitävastoin olen ennemmin laittanut rahani nukketaloihin. Ne ovat Ranskassa harvinaisempia. Nukkeja täällä näkee muutenkin. Nyt on kyllä hyvä, kun saatiin kokoelmaan ranskalainen yksi "ykkös" nukkemerkki lisää ja suurikokoisena se on näyttävä. Ranskalaiset ovat siitä tyytyväisiä museossa.
Loppuvuoden nukketalo työmaa
Sitä varten minulla on jo varastossa koottuna noin 100 vuotta vanhaa tapettia, pieniä vaaseja, miniatyyri oljyväri tauluja jne. Taloa kootaan kokoon kuin palapelin palasia pikkuhiljaa tilaisuuden tullen.
Täytyy olla haasteita. Mielikuvitustyötä.
torstai 23. lokakuuta 2014
Yllätyspäiviä museossa
Syksy on ollut hiljainen syyskuun kulttuuripäivien jälkeen. Mutta nyt syyslomien alettua on taas tullut vähän elämää museoon. Puhelin soi ja kysytään aukioloaikoja. Eilen oli yllätyspäivä, tänään myös.
Museoon tuli syyslomailijoita 12. Mukana paikallisia alèsilaisia, naapurikylistä tai kauempaa Carcassonnesta. Lapsia ja aikuisia, eri sukupolvia.
Tällä kertaa heidät toi tänne museoesite, internetti tai sitten he olivat kuulleet puhuttavan tästä museosta.
Eilispäivän lahjatavarat olivat vielä piilossa ja pysyvät siellä jonkun aikaa. Ne listataan kokoelmalistaan ja mitataan. Valokuvataan yksityiskohtaisemmin. Ja niille pitää hakea paikkaa. Iso Jumeau nukke saa vielä odottaa vuoroaan. Ei sitä voi sellaisenaan esille laittaa. Ehkä kevätpuolella sillä on komeat hiukset kiharoineen, unelma asu ja pää korjattu kai. Sitten se on kuin sadun prinsessa valmiina vastaanottamaan museokävijöitä. Yksi kokoelman helmi.
Meillä oli viihtyisä iltapäivä museon "vieraiden" kanssa. Joukossa oli entinen pariisilainen yli 70-vuotias madame, joka oli hauska muistellessaan, mitä kaikkea hänellä oli pienenä ja muillakin perheenjäsenillä. Voi sanoa, että "ei mitään uutta Pariisin taivaan alla". Kaikkea hän oli nähnyt. Jopa Noaan arkki oli ollut hänen veljellään, se on yleensä ollut harvinainen lelu Ranskassa, mutta ei Pariisissa. Kolmipäinen nukke oli kyllä uutta hänelle. Sota-ajat tulivat myös esille. Hän on mukana järjestämässä 1.maailmansota näyttelyä jonnekin pikkukylän kunnantalolle Carcassonnen alueella.
Englantilaisella 1920-luvun Handicrafts nukketalolla oli tällä kertaa menestystä. Sitä esitellessäni kerron, että olen saanut vaikutteita Tuulen viemää elokuvasta...Historiallinen taustakertomus saa katselijat seuraamaan tarkkaavaisina nukketalojen tarinoita. 8-vuotias tyttö oli ihastuksissaan. Saati sitten isot näiden pienien lisäksi.
Milloin mikäkin esine museossa saa ihmiset puhumaan ja palaamaan ajassa taaksepäin. Musiikki-instrumentit ovat myös tykättyjä. Aina on joku muusikko porukassa.
Ajatustenvaihto on mukavaa. Tämänpäiväisten kävijöiden puhuvaisin oli entinen pariisilainen. Sanoin hänelle, että me voitaisiin puhua tuntikausia. Mitä kaikkea pulpahtaakaan esille menneisyyden kätköistä!
Hiljainen ei ollut enää kylätie tänään. Täällä oli ventovieraiden "ystävien" treffit.
Museoon tuli syyslomailijoita 12. Mukana paikallisia alèsilaisia, naapurikylistä tai kauempaa Carcassonnesta. Lapsia ja aikuisia, eri sukupolvia.
Tällä kertaa heidät toi tänne museoesite, internetti tai sitten he olivat kuulleet puhuttavan tästä museosta.
Eilispäivän lahjatavarat olivat vielä piilossa ja pysyvät siellä jonkun aikaa. Ne listataan kokoelmalistaan ja mitataan. Valokuvataan yksityiskohtaisemmin. Ja niille pitää hakea paikkaa. Iso Jumeau nukke saa vielä odottaa vuoroaan. Ei sitä voi sellaisenaan esille laittaa. Ehkä kevätpuolella sillä on komeat hiukset kiharoineen, unelma asu ja pää korjattu kai. Sitten se on kuin sadun prinsessa valmiina vastaanottamaan museokävijöitä. Yksi kokoelman helmi.
Meillä oli viihtyisä iltapäivä museon "vieraiden" kanssa. Joukossa oli entinen pariisilainen yli 70-vuotias madame, joka oli hauska muistellessaan, mitä kaikkea hänellä oli pienenä ja muillakin perheenjäsenillä. Voi sanoa, että "ei mitään uutta Pariisin taivaan alla". Kaikkea hän oli nähnyt. Jopa Noaan arkki oli ollut hänen veljellään, se on yleensä ollut harvinainen lelu Ranskassa, mutta ei Pariisissa. Kolmipäinen nukke oli kyllä uutta hänelle. Sota-ajat tulivat myös esille. Hän on mukana järjestämässä 1.maailmansota näyttelyä jonnekin pikkukylän kunnantalolle Carcassonnen alueella.
Englantilaisella 1920-luvun Handicrafts nukketalolla oli tällä kertaa menestystä. Sitä esitellessäni kerron, että olen saanut vaikutteita Tuulen viemää elokuvasta...Historiallinen taustakertomus saa katselijat seuraamaan tarkkaavaisina nukketalojen tarinoita. 8-vuotias tyttö oli ihastuksissaan. Saati sitten isot näiden pienien lisäksi.
Milloin mikäkin esine museossa saa ihmiset puhumaan ja palaamaan ajassa taaksepäin. Musiikki-instrumentit ovat myös tykättyjä. Aina on joku muusikko porukassa.
Ajatustenvaihto on mukavaa. Tämänpäiväisten kävijöiden puhuvaisin oli entinen pariisilainen. Sanoin hänelle, että me voitaisiin puhua tuntikausia. Mitä kaikkea pulpahtaakaan esille menneisyyden kätköistä!
Hiljainen ei ollut enää kylätie tänään. Täällä oli ventovieraiden "ystävien" treffit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)