Joskus on hyvä, kun tekee toisille mieliksi. Antaa ohjakset välillä toisten käsiin ja menee jonnekin, minne ei haluaisi eikä yksin menisi. Niin sitä voi löytää jotakin ihan uutta ja yllättävää. Niin minulle kävi tänään.
St Christol kylä on Alèsia ennen noin 8-9km täältä. Se on moderni kylä kuten kaikki nykyään. Olen ollut siellä varmaan 1000 kertaa. Joten tuttu paikka se on. Olen ajatellut, ettei siellä ole mitään erikoista.
Sisko oli löytänyt mielenkiintoisen linnan netistä tuon kylän läheltä. Oikeastaan niitä on siellä kolme. Kaksi muuta tiedetään ennestään. Katsottiin kartasta paikka tarkalleen ja sitten matkaan. Sen piti olla vain pari kilometriä keskustasta.
Pientä seikkalua se etsiminen oli, ajettiin muutaman kerran harhaan. Sitten sattumalta mentiin väärää tietä. Mutta löysimme ihanan Valz-kylän. Se oli vuoriston kätköissä. Siellä ei näkynyt liikkuvan ketään, oli hiljainen kylä, paitsi yksi vanhus keppineen. Me oltiin juttusilla. Hän on 87-vuotias espanjalainen, joka on tullut Ranskaan 37 vuotta sitten. Vanha nainen oli kuin suoraan kauniista maalauksesta pittoreskissa ympäristössään. Surumielisesti tämä melkein 90 kymppinen sanoi, ettei hän ole enää tästä maailmasta...Ja se kuvastui koko olemuksesta.
"There are places and people that cannot be forgotten." Tämä tapaaminen oli jotenkin unohtumaton. Vaihdoimme muutaman sanan. Mutta ne muutamatkin sanat olivat tärkeitä. Uskon, että puolin ja toisin. Vanhuus ja viisaus, sanotaan.
http://mariecuisine.canalblog.com/albums/paysages_gardois/photos/11066077-vals__le_hameau.html
Sitten jatkoimme matkaa. "Väärä tiekin" oli osoittaunut mielenkiintoiseksi, saa nähdä millainen on linna, kun löydetään se "oikea tie", ajattelin.
Kartan mukaan piti ajaa vähän matkaa vanhaa Anduzen tietä Alèsiin päin ja juuri ennen siltaa kääntyä pikkutietä linnaan päin. Se löytyi lopulta. Siinä luki vain "Domaine des Arènes". Ei mitään linnasta, vaikka linnan nimi on kyllä tuo Arènes.
Mutta mikä tie! Se oli hyvin huonossa kunnossa, sellainen asumattoman talon tie, jossa on kuljettu joskus kauan sitten hevoskärryillä. Se vei satoja vuosia taaksepäin tästä päivästä salaperäiseen linnan kätköpaikkaan keskelle metsikköä ja lopulta aukealle. Eteemme avautui yksinäinen unohdettu satulinna, jonka takana isot vuoret. Aurinko paistoi osittain pilviseltä taivaalta ja valaisi kauniisti linnan kuin maalauksessa. Uskomatonta, miten yhtäkkiä kaikki modernin maailman kiire meluineen oli poissa. Täällä oli ihan toinen mennyt maailma vain noin muutaman minuutin päässä vilkkaasta St Christolin kylän keskustasta.
Sitten ruokaostoksille Lidl-kauppaan. Takaisin 21.vuosisadalle. Mitä kaikkea voikaan olla kätkössä meiltä! Löytöretkelle pitää mennä useammin.
http://www.saintchristollezales.fr/fre/St_Christol_lez_Ales/Patrimoine.html
http://www.panoramio.com/photo/90046039
