perjantai 6. tammikuuta 2017

Annan kassi

#yksiesine
#suomi100 
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet 

https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095 

Tässä kuvassa Anna-tätini kassi. Se on täynnä muistoja.

Anna oli syntynyt vuonna 1900. Hän oli äitini isosisko. Ennen oli suuria perheitä ja suuria ikäeroja sisarusten kesken.

Tuo kassi muistuttaa minua siitä, kun Anna tuli meille isoon lapsiperheeseen kassi täynnä tuliaisia, kaikkea hyvää syötävää. Tai sitten, kun me menimme heille, hänellä oli aina käsi ojossa, jotakin annettavaa. « Lapset tarvitsevat », kuulin sanottavan.

Annaan liittyy myös Turun käynnit lapsuudessa. Me asuimme n.30km Turusta. Maaseudun ja kaupungin välillä oli suuri ero 60-luvulla. Lapsille oli hienoa päästä kaupunkiin!

Anna vei meitä Turun linnaan, Kupittaalle ihmettelemään riikinkukkoa, joka näytti komean pyrstönsä ja Luostarinmäelle monet kerrat. Turun linnassa oli jänniä tarinoita, vanhoja leluja ja ihana suuri nukketalo. Luostarinmäeltä me saimme joitakin pieniä lahjoja muistoksi.

Nyt 50 vuotta jälkeen päin Annan kassi on esillä tekemäni nallen kanssa kotimuseossani Ranskassa. Turun museokäynnit saivat minut unelmoimaan.

Nukkenallemuseo Etelä-Ranska

maanantai 2. tammikuuta 2017

Puhelinlinjasta alkuun



http://suomifinland100.fi/news/juhlavuoden-avajaisissa-huikea-vakimaara-ja-tunnelma-kiitos-kaikille/

Seurasin netissä Suomen 100-vuotisjuhlan alkua. Minulla on hyvä nettiyhteys, on kuin Suomessa olisi, vaikka olen kaukana ulkomailla. Ihmeellistä on nykyajan teknologia! Skypella puhutaan siskojen kanssa ja näen heidät kotona. On kuin yhdessä olisi.

18 vuotta tuli täyteen joulukuussa siitä, kun tämän talon ostin vuonna 1998. Alussa minulla ei ollut puhelintakaan. Mutta sitten, kun museon perustin vuonna 2000, piti avata puhelinlinja. Muistan, miten hauskaa oli, kun äitikin soitti tänne.

Huvittavaa oli yksi juttu. Kun menin Alèsiin Orange-liikkeeseen Ranskan puheliyhtiöön tätä varten, kerroin myyjälle, että haluaisin avata puhelinlinjan. Se tulee ostamaani taloa varten, jonne olen juuri perustanut museon. Talostani ei löytynyt aikaisempaa linjaa, koska tässä ei ollut kukaan asunut remontin jälkeen. Tämä oli ollut rauniotalo monet vuosikymmenet, jollei ihan vuosisadan ajan. - Myyjä tokaisi minulle ranskalaiseen tapaan, että en usko puoliakaan, mitä te puhutte! - Kun naisihminen puhuu talon ostamisesta ja museon perustamisesta vielä vieraassa maassa, se tuntui hänestä oudolta ja palturipuheelta. Ei hän mikään nenästävedettävä myyjä ole, sain ymmärtää hänen vastauksestaan.

Lopulta asia järjestyi ja tänne tultiin avamaan 1100-luvulla rakennetulle talolleni ensimmäisen kerran sen historiassa puhelinlinja.

Jälkeen päin olen huomannut, että vaikka tuo Orangen palvelu oli aika huonoa ja yllättävän töykeää suomalaiselle mentaliteetille, toisaalta siinä oli pieni totuuden siemen. Täällä Ranskassa puhutaan paljon puuta heinää, ihmisiin ei voi luottaa kuten Suomessa yleensä. Valehtelu on liian yleistä. Kun oppii tuntemaan ihmisiä, osaa arvostaa heitä, joihin voi luottaa.

Tänä päivänä valeuutisista propagandoineen on tullut kansainvälinen ongelma nettimaailmassamme. Ne ovat vaarallisia. Atomisota voi syttyä pienestä valekipinästä.

Siksi on tärkeää oppia erottamaan jyvät akanoista. Valheilla ei pitkälle potkita.

Rehellisyys maan perii, sanoi vanha kansa.

Nukkenallemuseon "joululahjat"

Tänään on Ranskassa viimeinen joululomapäivä koululaisille.

Joulukuussa oli saman verran kävijöitä kuin viime vuonna. Museon yhdistyksen kukkaroon tuli 102 euroa, viime vuonna 105€. Kaikki tulivat vasta joulun jälkeen viime viikolla. Lomaa oli pari viikkoa.

Museomainoksemme sai liikkeelle toiset, tai sitten vanha lehtiartikkelimme, mukana oli myös yksi jo aikaisemmin täällä käynyt. Saksalainen Suzanne, joka pitää majoituspaikkaa kylässämme, toi tyttärensä mukanaan ja kolme muuta vierasta. Saksalainen nuoripari ja yllätys, yllätys, suomalainen Milla, joka on kai Suzannen tyttären opiskelijakaveri Lontoossa. Maailma on pieni. Tuli mieleen, kun kuulin Millan kotipaikasta. Samoilta seuduilta hän on kotoisin kuin minäkin.

Muuten syksy oli tavallista hiljaisempi museossa. Joulun ajan museokävijät olivat sitten kuin parhaita Nukkenallemuseon joululahjoja. Elämä jatkuu, vaikka välillä on hiljaiseloa.

Nalle päivystää


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Pariisin Nukkemuseosta

https://www.facebook.com/156495761068858/photos/a.455830497802048.139004.156495761068858/1323566074361815/?type=3&theater

http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=en

https://theriaults.proxibid.com/asp/Catalog.asp?aid=120512

Tässä kuvakaappaus amerikkalaisen antiikkihuutokaupan sivuilta.

Pariisin Nukkemuseo myy nyt tammikuussa tuolla Amerikassa osan kokoelmastaan.

Mutta miksi ihmeessä?

Heillä on jopa talon hintaisia nukkeja, eli noin 200 000 euroa, kuten luin heidän museedelapoupeeparis.com nettisivuilta 20-vuotisjuhlan kunniaksi olleesta lehtiartikkelista. En tiedä onko myytävien joukossa kaikkein arvokkaimpia.

Facebook-sivuillaan museon omistaja kertoo, että uudet turvallisuus- ja esteettömyysnormit tekevät nykyisestä vuokratusta toimitilasta puutteellisen. Joten he hakevat nyt uusia tiloja museolle. Varmaankin he suunnittelevat toimitilan ostamista vuokraamisen sijaan, kun noita nukkejaan myyvät. En tiedä, mutta se siitä tulee mieleen. Niihin on investoitu valtavat summat.

Alla linkki lehtiartikkeliin, jossa kerrotaan Nukkemuseon 20-vuotisjuhlasta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/espace-premium/paris-75/il-fete-les-20-ans-de-son-musee-de-la-poupee-29-09-2014-4171583.php

Tuo museo on kansainvälisesti hyvin suosittu ja menestyvä. Sen johto on usein mukana Amerikan, Saksan, Englannin, Italian tai muun maan erilaisissa nukketapahtumissa, joissa maailman kalleimpia nukkeja on näytöllä. "Miljonäärien kultapossukerho" tulee mieleen, kun katsoo heidän jotakin video-ohjelmaansa, varsinkin amerikkalaista. Ei siellä kaikkia kansankerroksia näe. Kansan räsynuket eivät kelpaa ylhäisön hienohelmojen joukkoon.

Pariisin Nukkemuseo on a must, niin kuin "ulkomaankielellä" sanotaan, jos on Pariisin matkalla. Se on täynnä unelmanukkeja. Toisaalta on siellä "joka tytön" nukkejakin. Museon perustaja on professori koulutukseltaan, joten kaikki on ammattilaista, nuken historia on kerrottu kuin yliopistossa hyvä "luento".

Tämä heidän uutisensa oli yllätys. Olin siellä tammikuussa ja paikat oli juuri remontoitu. Kyllä normit tekevät vaikeaksi toiminnan kuin toiminnan. Moni on joutunut sulkemaan sen takia.
Uhkaava tilanne on meilläkin nukkenallemuseossa aina välillä, koska yläkerta ei ole normien mukainen. Siinä myös syy, miksi mekin ollaan hakemassa uutta museopaikkaa.

Laitan tähän alle linkkeja, joissa kuvia muutamista myytävistä "miljonäärien" nukeista:


https://theriaults.proxibid.com/aspr/French-Bisque-Doll-by-Albert-Marque-5-of-Limited-Series-Trousseau-Suffragette-120-000-150-000/33811623/LotDetail.asp?lid=33811623&scrollLocationOnCatalog=987

https://theriaults.proxibid.com/aspr/All-Original-French-Bisque-Bebe-by-Leon-Casimir-Bru-Signed-Shoes-and-Provenance-17-000-22-000/33811691/LotDetail.asp?lid=33811691&scrollLocationOnCatalog=2090

https://theriaults.proxibid.com/aspr/Outstanding-French-Bisque-Bebe-A-T-by-Thuillier-with-Superb-Original-Costume-22-000-28-000/33811455/LotDetail.asp?lid=33811455&scrollLocationOnCatalog=2201

https://theriaults.proxibid.com/aspr/Rare-and-Fine-French-Bisque-Bebe-H-by-Aristide-Halopeau-with-Superb-Costume-25-000-35-000/33811547/LotDetail.asp?lid=33811547&scrollLocationOnCatalog=4546 

Columbo-uutiset

Eilinen huono uutinen muuttui nyt hyväksi uutiseksi. Kiitos nimesiläisen liikennepoliisin, joka antoi minulle sähköpostitse Peugeot 205 autoni ostajan puuttuvan etunimen prefektuurin lomakkeeseen.

Niin voin tehdä verkossa sakkolapusta valitushakemuksen. Kävin äsken katsomassa, onko se hakemus jo käsitelty, siinä luvataan se käsitellä 24 tunnin aikana. Oli jo vastaus ja se oli hyväksytty, koska voin osoittaa toisen omistajan ja ajajan autolle.

En ole koskaan ennen myynyt autoa, koska tämä Peugeot oli ensimmäiseni ja kesti 10 vuotta minulla. Silloin kun sen ostin mukanani oli myös ystäväni. Se maksoi 900 euroa, vaikka seuraavana vuonna remonttia siihen tuli 1200 euron verran. Sen jälkeen ei ollut paljoa korjauskuluja, koska Sébastien korjasi tai osasi korjata. Nyt vasta se alkoi hajota niin paljon, että olisi joutunut maksamaan liian suuret korjaukset vieraille automekaanikko ammattilaisille.

Toisaalta auton osto voi myös aiheuttaa samoja ongelmia, mutta onneksi nyt sain sen ostaa ystävän ystävältä, joka tuntee auton yhtä hyvin kuin ystävänsä.

Eilen Anduzessa kysyin poliisilaitoksessa, jos he kaikki näkevät sukunimen perusteella, onko poliisin listoilla vai ei. Niin ainakin luulisi. Poliisi sanoi, etteivät he voi sitä kertoa, koska laki kieltää. Mutta jos heille näytetään virallinen prefektuurin paperi, kuten näytin liikennepoliisille, eivätkö he sittenkään muka voi ottaa selvää. Riippuu näköjään poliisista. Helposti he sanovat, etteivät voi tehdä mitään asialle ja lähettävät muualle.

Jo vanhoissa amerikkalaisissa rikosfilmeissä poliisit jakoivat keskenään rikostietoja autoradioissa, ottaakseen kiinni karkuteillä olevia rikollisia. Eikö se nykyaikana toimi vielä paremmin, ainakin luulisi niin. Avukseni tullut liikennepoliisi lupasi tiedottaa "lentäviä" kolleegoitaan Alèsissa. Tarvittiin vain tämä yksi ihminen, joka ottaa viestistä vaarin. Toiset pollarit eivät sitä noteeranneet.

Muuten henkilöllisyystodistuksesta puheenollen. Meillä oli monet paperit täytettävänä tätä automyyntiä varten ja olin osan jo täyttänyt etukäteen valmiiksi, ei tullut mieleen, että olisi pitänyt pyytää henkilöllisyyspaperit, koska harvoin auto- tai muissa tällaisissa kaupoissa on. Eikä aina niin pahaa usko ihmisistä. Vaikka yleensä olen täällä ulkomailla hyvin epäluuloinen, enkä luota helposti ihmisiin. Ne, joihin voi luottaa, ovat kultaa.

Sitäpaitsi henkilöllisyyskin voi olla väärennetty. Viime päivien Berliinin rekkaterroristillä oli kolme eri henkilöllisyyspaperia ja useita eri ikäversioita itsestään, niin kuin vakoojilla. Näin kerrottiin Ranskan uutisissa.

Nukkenallemuseossa on nyt ollut vähän ikävää asiaa kerrottavana. Toisaalta sota-aikana nukeistakin voi tulla joskus hengenpelastajia. Seija kertoi Englannissa tavanneensa puolalaisen vanhuksen, jolla oli ollut iso posliininukke. Nuken pään sisälle oli kätketty juutalaisten vääriä henkilöllisyyspapereita ja siten he pääsivät pakenemaan maasta pois.

C'est la vie! Sellaista elämä on.

Mutta nyt riemuitaan joulun juhlasta ja sanomasta! Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Se on niin kuin tähti taivaalla, jota seurataan täällä pimeässä maailmassa. Siinä meidän valon tuojamme.

lauantai 24. joulukuuta 2016

"Columbona" ulkomailla

Postista tuli aamulla 135 euron sakkolappu.

Nyt on vielä jouluaatto! Se on niin kuin "myrkytetty" joululahja.

Mutta tätä minä osasin odottaa, päivänä tai toisena saapuvaksi ennen pitkää.

Viime päivät olen ollut kuin "tulisilla hiilillä". Samalla minusta on tullut harrastelija pollari vähän niin kuin Columbo yksityisetsivä telkkarissa ennen.

Kaikki alkoi 5.joulukuuta, kun lopultakin löytyi ostaja Peugeot 205 autolleni, jolloin sain siitä 70 euroa sen sijaan, ettei tarvinnut autohajottamoon sitä ilmaiseksi antaa.

Autoni oli myynnissä www.leboncoin.fr-sivuilla, joka on kuuluisa ja suosittu ranskalaisten tavaran myyntipaikka, vaikka myös aika huonomaineinen. Sébastien hoiti puhelinasiointia, kun oli kyse autoasioista, miehet hallitsevat ne paremmin. Minä olin vain myyjänä.

5.päivä tehtiin kauppapaperit kylämme parkkipaikalla. Minun piti jättää auton myynti-luovutuspaperi kunnantalollemme, josta se meni eteenpäin Alèsin prefektuuriin. Hoidin asian jo samana päivänä ja pyysin leiman itselle jäävään paperiin, niin voin todistaa sen.

Runsaan viikon päästä prefektuurista tuli kirje, jossa pyydettiin lisätietoa. Ostaja oli antanut vain etunimensä alkukirjaimet, se ei kelpaa, pitää olla etunimi selvästi.

Siitä alkoivat lukuisat puhelinsoitot ostajalle, mutta hän ei suostunut antamaan etunimeään. Eikä aina vastannut puhelimeen tai sitten jätti tulematta sovittuun tapaamiseen asian korjaamiseksi. Tässä on nyt jotakin hämärää, ei voinut olla ajattelematta. Ehkä koko nimi osoitteineen on väärä. Oli nyt ainakin tuo puhelinnumero, vaikka sekin oli kuulema hänen ystävänsä puhelin. Muuten koko ihminen olisi mahdoton saada kiinni. Vaikka toisaalta autoni rekisterinumero johtaisi hänen jäljilleen.

Netin kautta sain yhteyden prefektuuriin ja vastauksen, että ilman etunimeä tuota auton luovutus-myynti paperia ei voi rekisteröidä, ja siten se ei ole voimassa. Ja silloin entinen omistaja eli minä olen autosta vastuussa, koska rekisteriote pysyy nimelläni. Nykyään administraatio harrastaa puhelinautomaatteja, vain koneita, joista ei pääse aina yli eikä ympäri, jotta löytäisi vielä tavallisen elävän ihmisen, jolle selittää asian. Vain kommentointilomakkeella onnistuin saamaan heiltä tuon "arvokkaan" vastauksen ja niin päästiin eteenpäin.

Kun asia alkoi tulla aina vaan ongelmallisemmaksi, minne sitä voisi mennä muualle kuin poliisilaitokselle. Olin lukenut nettifoorumista, että monille oli käynyt näin ikävine seurauksineen, joihin kuului hämäräperäisen ostajan sakkolappuja sarjoina maksettavaksi. Joten seuraavaksi painelin naapurikylän poliisilaitokselle. Siellä ei asia mennyt yhtään eteenpäin, he vain sanoivat, etteivät voi tehdä asian hyväksi mitään. Ystäväni oli myös kysynyt neuvoa Anduzen poliisilaitoksella, siellä oli sanottu kuten prefektuurissa, että ostajan etunimi pitää saada papereihin. Mutta miten? Ostaja oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Minä nörttinä menin taas nettiin. Kerroin asian ja lähetin sen Alèsin ja Nîmesin poliisilaitokselle. Ei vastausta! Sitten lähetin sen http://www.gendarmerie.interieur.gouv.fr/Notre-institution/Nos-composantes/Sur-le-terrain/La-Gendarmerie-Departementale/Escadron-departemental-de-securite-routiere-EDSR   noille liikennepoliiseille. Sieltä tuli vastaus samana iltana. Mikä helpotus! Lopultakin otettiin vakavasti asiani. Poliisi pyysi lähettämään kopion prefektuuriin toimitetusta auton myynti-luovutuspaperistani. Ja seuraavana aamuna hän vastasi, että tietää, mitä nuo etunimen alkukirjaimet tarkoittavat ja siis koko etunimen, hän on siis jo tuttu henkilö poliiseille. Arvata saattaa, että ei se varmaankaan mitään positiivista normaalia tuttavuutta ole, kun poliisi tietää etunimen. Jos ei satu kuulumaan heidän ystäväpiiriinsä.

Tuo liikennepoliisi lupasi ottaa yhteyttä lentäviin moottoripyörä poliiseihin Alèsin alueella, jotta he löytävät Peugeot 205:seni ajajineen. Epäilyksiä oli silloin myös hänellä. Ja voi olla, että poika oli jo etsintäkuulutettu rikkomuksistaan.

Tämän päivän sakkolappu oli tullut tuolle "pahoille teille joutuneelle" nuorukaiselle punaisten ajovalojen ei pysähtymis-rikkomuksesta. Mutta mitä kaikkea hän voikaan tehdä autolla. En usko, että tuolla pojalla on edes autovakuutusta otettu ja voi olla, että ajokortti on otettu pois liikennesääntöjen rikkomisesta, hunsvotti kun on. Ja yleistä täällä on noiden nuorten ajaa huumeen-tai alkoholin vaikutuksen alaisena, jolloin helposti aiheuttaa kuolonkolarin ties kuinka monelle liikenneonnettomuudessa. Kaikesta tästä tulee vastuu autonrekisteriotteen omistajalle, paperit täytyy saada heti kuntoon kuin vain mahdollista. Siksi niihin kirjoitetaan päiväyksen lisäksi aina myös tarkka kellonaika. Sen lisäksi rekisteröinti prefektuurissa vahvistaa rekisteriotteen lopullisen muuttumisen myynnin yhteydessä.

Me olimme Sébastienin kanssa aamulla Anduzen poliisilaitoksella taas. Nyt tietää, mitä tehdä ja miten vältän toisen sakkolapun maksamisen. Sain asian jo hoidettua verkossa.

Tästä oppii, että kaupoissa kuin kaupoissa on hyvä pyytää näyttää henkilöllisyystodistus, varsinkin suuressa maailmassa, jossa on pahantekijöitä paljon, epärehellisyys on tavallista.

Rehellisyys maan perii, sanoi vanha kansa. Petkutuksilla ei pitkälle pötkitä. Luottamus on kullan arvoista.

Kiitos internetin! Ja ystävän kännyköineen. Lyhyessä ajassa saatiin selvitettyä sata sotkuista asiaa.

Columbo pärjäsi pelkällä lankapuhelimella ja ilman nettiä, vanhasta "romuautostaan" puhumattakaan.