Windows 10 päivitys on sotkenut pc:ni viimeiset päivät. Ei meinaa saada auki. 10 kertaa 10 eri tavalla vasta tehoaa. Netissä olen nähnyt keskustelufoorumeista, etten ole ainut, joka koneensa kanssa tappelee.
Järjestelmän palauttaminen entiselleen auttoi, toissa päivänä koneen koko uusi asentaminen. Sitten on paljon ohjelmien järjestämistä uudestaan koneelle jne.
Onneksi tietää syyn. Windows 10 on syntipukkina. Kova säätäminen siitä, ettei se kaikkea urki. Yksityistietosuojasta tulee muuten heikko.
Onneksi en ole vielä joutunut viemään konettani kauppaan korjaamista varten. Pienikin vika on 60 euroa!
Sain tehtyä ainakin yhdistyksen paperiasiat ennen.
lauantai 14. tammikuuta 2017
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Nukkenallemuseon vuosi 2016
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje11.1.2017.pdf
Siinä uusi yhdistyskirje, jossa kertaan viime vuotta 2016 Nukkenallemuseossa.
Siinä uusi yhdistyskirje, jossa kertaan viime vuotta 2016 Nukkenallemuseossa.
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Hildan nallesta
https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095
#yksiesine
#suomi100
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet
#suomi100
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet
Hildan nallesta
Iisakki lähti Amerikkaan 1847,
ensimmäisiä kullanhuuhtojia. Hän sai siellä Amerikan
kansalaisuuden. Alkuperäinen todistus on tallella sukututkimusta
tekevän kaukaisen sukulaisen kotona. 15 vuoden kuluttua oli
kotiinpaluu Suomeen. Matka-arkussa oli 10 kultaharkkoa. Niillä
Iisakki osti maatalon....
Siinä on meillä kiertänyt
sukutarina. Mutta ei tiedä todenperäisyyttä noista kultaharkoista,
oliko niitä ja kuinka monta todellisuudessa oli, jos oli.
Uskomattomalta se tuntuu, kun lukee 1800-luvun kullanhuuhdonta
historiaa. Moni kuoli jo vaikeaa pitkää matkaa tehdessään.
Toisaalta olen kuullut yhdeltä ystävältäni, että heidän
kotitalo on aikoinaan ostettu Amerikan kultaharkoilla. Totuus on
tarua ihmeellisempää.
Kuvassa oleva Hilda on tuon entisen
mahdollisen kullanhuuhtoja Iisakin pojan tytär, joka on syntynyt
1886.
Hilda kävi Wetterhoffin käsityöopiston
Hämeenlinnassa ja valmistui käsityönopettajaksi 1900-luvun alussa.
Äiti puhui usein tästä 30 vuotta
vanhemmasta Hilda-serkustaan, koska oli ollut hänelle läheinen.
Kuvan nallea hän oli pienenä ihaillut serkun tykönä
kyläillessään. Tämä oli ostanut sen Turusta itselleen aikuisena.
Se ei ollut siis lasten leikkimä. Wetterhoffin koulu oli opettanut
kansainvälisyyttä. Nallet olivat maailmalla muotia, ei pelkästään
lapsilla vaan myös aikuisilla.
Tämä lampaankarvasta turkkurin tekemä
nalle voi hyvin tänä päivänä, vaikka ikä painaa. Se on ison
siskoni hoidossa Suomessa.
Pienenä me ei tykätty siitä
kaksossiskon kanssa, se oli meistä pelottava. Mutta 4 vuotta
vanhempi sisko tykkäsi ja siksi hän sai sen.
Siinä väsyneen monen kotielämää
nähneen harmaakarvanallukan tarina. Se on nähnyt myös Suomen monet
kasvot vuosiensa varrella. Niin sen iloa kuin suruakin, myötä- ja
vastoinmäkeä.
Nukkenallemuseo, Etelä-Ranska
______________________________________________________________________________
Alla netistä linkkejä
taustahistoriaan :
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikansuomalaiset
Wikipedian mukaan
http://hyl.edu.hel.fi/sivut/Jarmo/swork/98/heikki/siirto4.HTML
Amerikankuume :
« 1800-luvun Amerikan ja Euroopan
välistä vuorovaikutusta lisäsivät huomattavasti matkustaja- ja
tietoliikenteen nopeutuminen »
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifornian_kultarynt%C3%A4ys
Kalifornian kultaryntäys
Fredrika Wetterhoff
”Fredrika Wetterhoff oli isänmaallinen, mutta ei
nurkkapatriootti, hänen koulussaan seurattiin kansainvälisiä
virtauksia...”
____________________________________________________________________________________
perjantai 6. tammikuuta 2017
Annan kassi
#yksiesine
#suomi100
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet
https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095
Tässä kuvassa Anna-tätini kassi. Se on täynnä muistoja.
Anna oli syntynyt vuonna 1900. Hän oli äitini isosisko. Ennen oli suuria perheitä ja suuria ikäeroja sisarusten kesken.
Tuo kassi muistuttaa minua siitä, kun Anna tuli meille isoon lapsiperheeseen kassi täynnä tuliaisia, kaikkea hyvää syötävää. Tai sitten, kun me menimme heille, hänellä oli aina käsi ojossa, jotakin annettavaa. « Lapset tarvitsevat », kuulin sanottavan.
Annaan liittyy myös Turun käynnit lapsuudessa. Me asuimme n.30km Turusta. Maaseudun ja kaupungin välillä oli suuri ero 60-luvulla. Lapsille oli hienoa päästä kaupunkiin!
Anna vei meitä Turun linnaan, Kupittaalle ihmettelemään riikinkukkoa, joka näytti komean pyrstönsä ja Luostarinmäelle monet kerrat. Turun linnassa oli jänniä tarinoita, vanhoja leluja ja ihana suuri nukketalo. Luostarinmäeltä me saimme joitakin pieniä lahjoja muistoksi.
Nyt 50 vuotta jälkeen päin Annan kassi on esillä tekemäni nallen kanssa kotimuseossani Ranskassa. Turun museokäynnit saivat minut unelmoimaan.
Nukkenallemuseo Etelä-Ranska
#suomi100
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet
https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095
Anna oli syntynyt vuonna 1900. Hän oli äitini isosisko. Ennen oli suuria perheitä ja suuria ikäeroja sisarusten kesken.
Tuo kassi muistuttaa minua siitä, kun Anna tuli meille isoon lapsiperheeseen kassi täynnä tuliaisia, kaikkea hyvää syötävää. Tai sitten, kun me menimme heille, hänellä oli aina käsi ojossa, jotakin annettavaa. « Lapset tarvitsevat », kuulin sanottavan.
Annaan liittyy myös Turun käynnit lapsuudessa. Me asuimme n.30km Turusta. Maaseudun ja kaupungin välillä oli suuri ero 60-luvulla. Lapsille oli hienoa päästä kaupunkiin!
Anna vei meitä Turun linnaan, Kupittaalle ihmettelemään riikinkukkoa, joka näytti komean pyrstönsä ja Luostarinmäelle monet kerrat. Turun linnassa oli jänniä tarinoita, vanhoja leluja ja ihana suuri nukketalo. Luostarinmäeltä me saimme joitakin pieniä lahjoja muistoksi.
Nyt 50 vuotta jälkeen päin Annan kassi on esillä tekemäni nallen kanssa kotimuseossani Ranskassa. Turun museokäynnit saivat minut unelmoimaan.
Nukkenallemuseo Etelä-Ranska
maanantai 2. tammikuuta 2017
Puhelinlinjasta alkuun
http://suomifinland100.fi/news/juhlavuoden-avajaisissa-huikea-vakimaara-ja-tunnelma-kiitos-kaikille/
Seurasin netissä Suomen 100-vuotisjuhlan alkua. Minulla on hyvä nettiyhteys, on kuin Suomessa olisi, vaikka olen kaukana ulkomailla. Ihmeellistä on nykyajan teknologia! Skypella puhutaan siskojen kanssa ja näen heidät kotona. On kuin yhdessä olisi.
18 vuotta tuli täyteen joulukuussa siitä, kun tämän talon ostin vuonna 1998. Alussa minulla ei ollut puhelintakaan. Mutta sitten, kun museon perustin vuonna 2000, piti avata puhelinlinja. Muistan, miten hauskaa oli, kun äitikin soitti tänne.
Huvittavaa oli yksi juttu. Kun menin Alèsiin Orange-liikkeeseen Ranskan puheliyhtiöön tätä varten, kerroin myyjälle, että haluaisin avata puhelinlinjan. Se tulee ostamaani taloa varten, jonne olen juuri perustanut museon. Talostani ei löytynyt aikaisempaa linjaa, koska tässä ei ollut kukaan asunut remontin jälkeen. Tämä oli ollut rauniotalo monet vuosikymmenet, jollei ihan vuosisadan ajan. - Myyjä tokaisi minulle ranskalaiseen tapaan, että en usko puoliakaan, mitä te puhutte! - Kun naisihminen puhuu talon ostamisesta ja museon perustamisesta vielä vieraassa maassa, se tuntui hänestä oudolta ja palturipuheelta. Ei hän mikään nenästävedettävä myyjä ole, sain ymmärtää hänen vastauksestaan.
Lopulta asia järjestyi ja tänne tultiin avamaan 1100-luvulla rakennetulle talolleni ensimmäisen kerran sen historiassa puhelinlinja.
Jälkeen päin olen huomannut, että vaikka tuo Orangen palvelu oli aika huonoa ja yllättävän töykeää suomalaiselle mentaliteetille, toisaalta siinä oli pieni totuuden siemen. Täällä Ranskassa puhutaan paljon puuta heinää, ihmisiin ei voi luottaa kuten Suomessa yleensä. Valehtelu on liian yleistä. Kun oppii tuntemaan ihmisiä, osaa arvostaa heitä, joihin voi luottaa.
Tänä päivänä valeuutisista propagandoineen on tullut kansainvälinen ongelma nettimaailmassamme. Ne ovat vaarallisia. Atomisota voi syttyä pienestä valekipinästä.
Siksi on tärkeää oppia erottamaan jyvät akanoista. Valheilla ei pitkälle potkita.
Rehellisyys maan perii, sanoi vanha kansa.
Nukkenallemuseon "joululahjat"
Tänään on Ranskassa viimeinen joululomapäivä koululaisille.
Joulukuussa oli saman verran kävijöitä kuin viime vuonna. Museon yhdistyksen kukkaroon tuli 102 euroa, viime vuonna 105€. Kaikki tulivat vasta joulun jälkeen viime viikolla. Lomaa oli pari viikkoa.
Museomainoksemme sai liikkeelle toiset, tai sitten vanha lehtiartikkelimme, mukana oli myös yksi jo aikaisemmin täällä käynyt. Saksalainen Suzanne, joka pitää majoituspaikkaa kylässämme, toi tyttärensä mukanaan ja kolme muuta vierasta. Saksalainen nuoripari ja yllätys, yllätys, suomalainen Milla, joka on kai Suzannen tyttären opiskelijakaveri Lontoossa. Maailma on pieni. Tuli mieleen, kun kuulin Millan kotipaikasta. Samoilta seuduilta hän on kotoisin kuin minäkin.
Muuten syksy oli tavallista hiljaisempi museossa. Joulun ajan museokävijät olivat sitten kuin parhaita Nukkenallemuseon joululahjoja. Elämä jatkuu, vaikka välillä on hiljaiseloa.
Joulukuussa oli saman verran kävijöitä kuin viime vuonna. Museon yhdistyksen kukkaroon tuli 102 euroa, viime vuonna 105€. Kaikki tulivat vasta joulun jälkeen viime viikolla. Lomaa oli pari viikkoa.
Museomainoksemme sai liikkeelle toiset, tai sitten vanha lehtiartikkelimme, mukana oli myös yksi jo aikaisemmin täällä käynyt. Saksalainen Suzanne, joka pitää majoituspaikkaa kylässämme, toi tyttärensä mukanaan ja kolme muuta vierasta. Saksalainen nuoripari ja yllätys, yllätys, suomalainen Milla, joka on kai Suzannen tyttären opiskelijakaveri Lontoossa. Maailma on pieni. Tuli mieleen, kun kuulin Millan kotipaikasta. Samoilta seuduilta hän on kotoisin kuin minäkin.
Muuten syksy oli tavallista hiljaisempi museossa. Joulun ajan museokävijät olivat sitten kuin parhaita Nukkenallemuseon joululahjoja. Elämä jatkuu, vaikka välillä on hiljaiseloa.
perjantai 30. joulukuuta 2016
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Pariisin Nukkemuseosta
https://www.facebook.com/156495761068858/photos/a.455830497802048.139004.156495761068858/1323566074361815/?type=3&theater
http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=en
https://theriaults.proxibid.com/asp/Catalog.asp?aid=120512
Tässä kuvakaappaus amerikkalaisen antiikkihuutokaupan sivuilta.
Pariisin Nukkemuseo myy nyt tammikuussa tuolla Amerikassa osan kokoelmastaan.
Mutta miksi ihmeessä?
Heillä on jopa talon hintaisia nukkeja, eli noin 200 000 euroa, kuten luin heidän museedelapoupeeparis.com nettisivuilta 20-vuotisjuhlan kunniaksi olleesta lehtiartikkelista. En tiedä onko myytävien joukossa kaikkein arvokkaimpia.
Facebook-sivuillaan museon omistaja kertoo, että uudet turvallisuus- ja esteettömyysnormit tekevät nykyisestä vuokratusta toimitilasta puutteellisen. Joten he hakevat nyt uusia tiloja museolle. Varmaankin he suunnittelevat toimitilan ostamista vuokraamisen sijaan, kun noita nukkejaan myyvät. En tiedä, mutta se siitä tulee mieleen. Niihin on investoitu valtavat summat.
Alla linkki lehtiartikkeliin, jossa kerrotaan Nukkemuseon 20-vuotisjuhlasta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/espace-premium/paris-75/il-fete-les-20-ans-de-son-musee-de-la-poupee-29-09-2014-4171583.php
Tuo museo on kansainvälisesti hyvin suosittu ja menestyvä. Sen johto on usein mukana Amerikan, Saksan, Englannin, Italian tai muun maan erilaisissa nukketapahtumissa, joissa maailman kalleimpia nukkeja on näytöllä. "Miljonäärien kultapossukerho" tulee mieleen, kun katsoo heidän jotakin video-ohjelmaansa, varsinkin amerikkalaista. Ei siellä kaikkia kansankerroksia näe. Kansan räsynuket eivät kelpaa ylhäisön hienohelmojen joukkoon.
Pariisin Nukkemuseo on a must, niin kuin "ulkomaankielellä" sanotaan, jos on Pariisin matkalla. Se on täynnä unelmanukkeja. Toisaalta on siellä "joka tytön" nukkejakin. Museon perustaja on professori koulutukseltaan, joten kaikki on ammattilaista, nuken historia on kerrottu kuin yliopistossa hyvä "luento".
Tämä heidän uutisensa oli yllätys. Olin siellä tammikuussa ja paikat oli juuri remontoitu. Kyllä normit tekevät vaikeaksi toiminnan kuin toiminnan. Moni on joutunut sulkemaan sen takia.
Uhkaava tilanne on meilläkin nukkenallemuseossa aina välillä, koska yläkerta ei ole normien mukainen. Siinä myös syy, miksi mekin ollaan hakemassa uutta museopaikkaa.
Laitan tähän alle linkkeja, joissa kuvia muutamista myytävistä "miljonäärien" nukeista:
https://theriaults.proxibid.com/aspr/French-Bisque-Doll-by-Albert-Marque-5-of-Limited-Series-Trousseau-Suffragette-120-000-150-000/33811623/LotDetail.asp?lid=33811623&scrollLocationOnCatalog=987
https://theriaults.proxibid.com/aspr/All-Original-French-Bisque-Bebe-by-Leon-Casimir-Bru-Signed-Shoes-and-Provenance-17-000-22-000/33811691/LotDetail.asp?lid=33811691&scrollLocationOnCatalog=2090
https://theriaults.proxibid.com/aspr/Outstanding-French-Bisque-Bebe-A-T-by-Thuillier-with-Superb-Original-Costume-22-000-28-000/33811455/LotDetail.asp?lid=33811455&scrollLocationOnCatalog=2201
https://theriaults.proxibid.com/aspr/Rare-and-Fine-French-Bisque-Bebe-H-by-Aristide-Halopeau-with-Superb-Costume-25-000-35-000/33811547/LotDetail.asp?lid=33811547&scrollLocationOnCatalog=4546
http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=en
https://theriaults.proxibid.com/asp/Catalog.asp?aid=120512
Pariisin Nukkemuseo myy nyt tammikuussa tuolla Amerikassa osan kokoelmastaan.
Mutta miksi ihmeessä?
Heillä on jopa talon hintaisia nukkeja, eli noin 200 000 euroa, kuten luin heidän museedelapoupeeparis.com nettisivuilta 20-vuotisjuhlan kunniaksi olleesta lehtiartikkelista. En tiedä onko myytävien joukossa kaikkein arvokkaimpia.
Facebook-sivuillaan museon omistaja kertoo, että uudet turvallisuus- ja esteettömyysnormit tekevät nykyisestä vuokratusta toimitilasta puutteellisen. Joten he hakevat nyt uusia tiloja museolle. Varmaankin he suunnittelevat toimitilan ostamista vuokraamisen sijaan, kun noita nukkejaan myyvät. En tiedä, mutta se siitä tulee mieleen. Niihin on investoitu valtavat summat.
Alla linkki lehtiartikkeliin, jossa kerrotaan Nukkemuseon 20-vuotisjuhlasta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/espace-premium/paris-75/il-fete-les-20-ans-de-son-musee-de-la-poupee-29-09-2014-4171583.php
Tuo museo on kansainvälisesti hyvin suosittu ja menestyvä. Sen johto on usein mukana Amerikan, Saksan, Englannin, Italian tai muun maan erilaisissa nukketapahtumissa, joissa maailman kalleimpia nukkeja on näytöllä. "Miljonäärien kultapossukerho" tulee mieleen, kun katsoo heidän jotakin video-ohjelmaansa, varsinkin amerikkalaista. Ei siellä kaikkia kansankerroksia näe. Kansan räsynuket eivät kelpaa ylhäisön hienohelmojen joukkoon.
Pariisin Nukkemuseo on a must, niin kuin "ulkomaankielellä" sanotaan, jos on Pariisin matkalla. Se on täynnä unelmanukkeja. Toisaalta on siellä "joka tytön" nukkejakin. Museon perustaja on professori koulutukseltaan, joten kaikki on ammattilaista, nuken historia on kerrottu kuin yliopistossa hyvä "luento".
Tämä heidän uutisensa oli yllätys. Olin siellä tammikuussa ja paikat oli juuri remontoitu. Kyllä normit tekevät vaikeaksi toiminnan kuin toiminnan. Moni on joutunut sulkemaan sen takia.
Uhkaava tilanne on meilläkin nukkenallemuseossa aina välillä, koska yläkerta ei ole normien mukainen. Siinä myös syy, miksi mekin ollaan hakemassa uutta museopaikkaa.
Laitan tähän alle linkkeja, joissa kuvia muutamista myytävistä "miljonäärien" nukeista:
https://theriaults.proxibid.com/aspr/French-Bisque-Doll-by-Albert-Marque-5-of-Limited-Series-Trousseau-Suffragette-120-000-150-000/33811623/LotDetail.asp?lid=33811623&scrollLocationOnCatalog=987
https://theriaults.proxibid.com/aspr/All-Original-French-Bisque-Bebe-by-Leon-Casimir-Bru-Signed-Shoes-and-Provenance-17-000-22-000/33811691/LotDetail.asp?lid=33811691&scrollLocationOnCatalog=2090
https://theriaults.proxibid.com/aspr/Outstanding-French-Bisque-Bebe-A-T-by-Thuillier-with-Superb-Original-Costume-22-000-28-000/33811455/LotDetail.asp?lid=33811455&scrollLocationOnCatalog=2201
https://theriaults.proxibid.com/aspr/Rare-and-Fine-French-Bisque-Bebe-H-by-Aristide-Halopeau-with-Superb-Costume-25-000-35-000/33811547/LotDetail.asp?lid=33811547&scrollLocationOnCatalog=4546
Columbo-uutiset
Eilinen huono uutinen muuttui nyt hyväksi uutiseksi. Kiitos nimesiläisen liikennepoliisin, joka antoi minulle sähköpostitse Peugeot 205 autoni ostajan puuttuvan etunimen prefektuurin lomakkeeseen.
Niin voin tehdä verkossa sakkolapusta valitushakemuksen. Kävin äsken katsomassa, onko se hakemus jo käsitelty, siinä luvataan se käsitellä 24 tunnin aikana. Oli jo vastaus ja se oli hyväksytty, koska voin osoittaa toisen omistajan ja ajajan autolle.
En ole koskaan ennen myynyt autoa, koska tämä Peugeot oli ensimmäiseni ja kesti 10 vuotta minulla. Silloin kun sen ostin mukanani oli myös ystäväni. Se maksoi 900 euroa, vaikka seuraavana vuonna remonttia siihen tuli 1200 euron verran. Sen jälkeen ei ollut paljoa korjauskuluja, koska Sébastien korjasi tai osasi korjata. Nyt vasta se alkoi hajota niin paljon, että olisi joutunut maksamaan liian suuret korjaukset vieraille automekaanikko ammattilaisille.
Toisaalta auton osto voi myös aiheuttaa samoja ongelmia, mutta onneksi nyt sain sen ostaa ystävän ystävältä, joka tuntee auton yhtä hyvin kuin ystävänsä.
Eilen Anduzessa kysyin poliisilaitoksessa, jos he kaikki näkevät sukunimen perusteella, onko poliisin listoilla vai ei. Niin ainakin luulisi. Poliisi sanoi, etteivät he voi sitä kertoa, koska laki kieltää. Mutta jos heille näytetään virallinen prefektuurin paperi, kuten näytin liikennepoliisille, eivätkö he sittenkään muka voi ottaa selvää. Riippuu näköjään poliisista. Helposti he sanovat, etteivät voi tehdä mitään asialle ja lähettävät muualle.
Jo vanhoissa amerikkalaisissa rikosfilmeissä poliisit jakoivat keskenään rikostietoja autoradioissa, ottaakseen kiinni karkuteillä olevia rikollisia. Eikö se nykyaikana toimi vielä paremmin, ainakin luulisi niin. Avukseni tullut liikennepoliisi lupasi tiedottaa "lentäviä" kolleegoitaan Alèsissa. Tarvittiin vain tämä yksi ihminen, joka ottaa viestistä vaarin. Toiset pollarit eivät sitä noteeranneet.
Muuten henkilöllisyystodistuksesta puheenollen. Meillä oli monet paperit täytettävänä tätä automyyntiä varten ja olin osan jo täyttänyt etukäteen valmiiksi, ei tullut mieleen, että olisi pitänyt pyytää henkilöllisyyspaperit, koska harvoin auto- tai muissa tällaisissa kaupoissa on. Eikä aina niin pahaa usko ihmisistä. Vaikka yleensä olen täällä ulkomailla hyvin epäluuloinen, enkä luota helposti ihmisiin. Ne, joihin voi luottaa, ovat kultaa.
Sitäpaitsi henkilöllisyyskin voi olla väärennetty. Viime päivien Berliinin rekkaterroristillä oli kolme eri henkilöllisyyspaperia ja useita eri ikäversioita itsestään, niin kuin vakoojilla. Näin kerrottiin Ranskan uutisissa.
Nukkenallemuseossa on nyt ollut vähän ikävää asiaa kerrottavana. Toisaalta sota-aikana nukeistakin voi tulla joskus hengenpelastajia. Seija kertoi Englannissa tavanneensa puolalaisen vanhuksen, jolla oli ollut iso posliininukke. Nuken pään sisälle oli kätketty juutalaisten vääriä henkilöllisyyspapereita ja siten he pääsivät pakenemaan maasta pois.
C'est la vie! Sellaista elämä on.
Mutta nyt riemuitaan joulun juhlasta ja sanomasta! Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Se on niin kuin tähti taivaalla, jota seurataan täällä pimeässä maailmassa. Siinä meidän valon tuojamme.
Niin voin tehdä verkossa sakkolapusta valitushakemuksen. Kävin äsken katsomassa, onko se hakemus jo käsitelty, siinä luvataan se käsitellä 24 tunnin aikana. Oli jo vastaus ja se oli hyväksytty, koska voin osoittaa toisen omistajan ja ajajan autolle.
En ole koskaan ennen myynyt autoa, koska tämä Peugeot oli ensimmäiseni ja kesti 10 vuotta minulla. Silloin kun sen ostin mukanani oli myös ystäväni. Se maksoi 900 euroa, vaikka seuraavana vuonna remonttia siihen tuli 1200 euron verran. Sen jälkeen ei ollut paljoa korjauskuluja, koska Sébastien korjasi tai osasi korjata. Nyt vasta se alkoi hajota niin paljon, että olisi joutunut maksamaan liian suuret korjaukset vieraille automekaanikko ammattilaisille.
Toisaalta auton osto voi myös aiheuttaa samoja ongelmia, mutta onneksi nyt sain sen ostaa ystävän ystävältä, joka tuntee auton yhtä hyvin kuin ystävänsä.
Eilen Anduzessa kysyin poliisilaitoksessa, jos he kaikki näkevät sukunimen perusteella, onko poliisin listoilla vai ei. Niin ainakin luulisi. Poliisi sanoi, etteivät he voi sitä kertoa, koska laki kieltää. Mutta jos heille näytetään virallinen prefektuurin paperi, kuten näytin liikennepoliisille, eivätkö he sittenkään muka voi ottaa selvää. Riippuu näköjään poliisista. Helposti he sanovat, etteivät voi tehdä mitään asialle ja lähettävät muualle.
Jo vanhoissa amerikkalaisissa rikosfilmeissä poliisit jakoivat keskenään rikostietoja autoradioissa, ottaakseen kiinni karkuteillä olevia rikollisia. Eikö se nykyaikana toimi vielä paremmin, ainakin luulisi niin. Avukseni tullut liikennepoliisi lupasi tiedottaa "lentäviä" kolleegoitaan Alèsissa. Tarvittiin vain tämä yksi ihminen, joka ottaa viestistä vaarin. Toiset pollarit eivät sitä noteeranneet.
Muuten henkilöllisyystodistuksesta puheenollen. Meillä oli monet paperit täytettävänä tätä automyyntiä varten ja olin osan jo täyttänyt etukäteen valmiiksi, ei tullut mieleen, että olisi pitänyt pyytää henkilöllisyyspaperit, koska harvoin auto- tai muissa tällaisissa kaupoissa on. Eikä aina niin pahaa usko ihmisistä. Vaikka yleensä olen täällä ulkomailla hyvin epäluuloinen, enkä luota helposti ihmisiin. Ne, joihin voi luottaa, ovat kultaa.
Sitäpaitsi henkilöllisyyskin voi olla väärennetty. Viime päivien Berliinin rekkaterroristillä oli kolme eri henkilöllisyyspaperia ja useita eri ikäversioita itsestään, niin kuin vakoojilla. Näin kerrottiin Ranskan uutisissa.
Nukkenallemuseossa on nyt ollut vähän ikävää asiaa kerrottavana. Toisaalta sota-aikana nukeistakin voi tulla joskus hengenpelastajia. Seija kertoi Englannissa tavanneensa puolalaisen vanhuksen, jolla oli ollut iso posliininukke. Nuken pään sisälle oli kätketty juutalaisten vääriä henkilöllisyyspapereita ja siten he pääsivät pakenemaan maasta pois.
C'est la vie! Sellaista elämä on.
Mutta nyt riemuitaan joulun juhlasta ja sanomasta! Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Se on niin kuin tähti taivaalla, jota seurataan täällä pimeässä maailmassa. Siinä meidän valon tuojamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)