Uusi yhdistyskirje eli museouutiset 2020 talvi

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje3.2.2020.pdf

Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).

Uusi artikkeli Nukkenallemuseosta

wp-content/uploads/2020/01/journal-ales-agglo-n75-fevrier-2020.pdf

Tässä vapaamuotoinen suomennukseni:
_________________________________________________________________________________

Nukkejen ja nallejen maassa

Lézanissa Nukkenallemuseon kokoelmasta löytyy muistoja 1700-luvun lopusta tähän päivään.

Kannattaa poiketa sinne nyt museon 20.juhlavuotena!

Kukapa ei liikuttuisi nähdessään talo täynnä vanhoja nukkeja ja nalleja, joilla monet sukupolvet ovat leikkineet ja, jotka ovat lohduttaneet monia lapsia.

Mitä kaikkea vanhat leikkikalut voivatkaan tarinoida meille ? Ne ovat ajankuvia, kertovat entisaikojen erilaisista elämäntavoista, tietotaidoista...

Tässä 20. vuotta täyttävässä museossa kunnioitetaan aitoa vanhaa ja se on myös kaikenlaisia yllätyksiä täynnä.

2500 artikkelia

Suomalainen Ulla-Maija Suonpää on alkanut matkustella v.1985. « Pariisissa ja Lontoossa näin museoissa kauniita nukke-ja nallekokoelmia. » Siitä lähtien hän on alkanut keräillä vanhoja leluja ja muuta lapsuuteen liittyvää. Hänen museossaan on 2500 artikkelia. Mutta kaikki ei ole kronologisessa järjestyksessä. Parasta seurata Ulla-Maija opasta, jotta kaikkein kauneimmat eivät jää huomaamatta kuten nukke 1770-luvulta, 1,3cm artikuloitu puunukke, Steiff-nalle 1915 vuodelta, tai onnentuoja-nukke, jota ranskalainen 1.maailmansodan sotilas piti rintamalla…

Ennen muovin vallakumousta

Ennen nukkeja valmistettiin aikansa keinoin ja materiaalein. Niitä tehtiin vahasta, puusta, paperimassasta, posliinista...hiukset oikeaa hiusta, korut jotakin oikeaa, kallista kangasta…

« Lelut olivat realistisia, muovin vallankumous muutti kaiken », sanoo Ulla-Maija ja näyttää 1970-luvun nukkea vitriinissä.

Kokoelma on kansainvälinen ja nyt se on liian suuri tähän kylätaloon. Museo hakee yhteistyökumppaneita toisista museoista, jotta kaikki olisi paremmin esillä.

« Myös monipuolistaa täytyy, aarteen metsästys jatkuu. Nyt olen kiinnostunut poikien leluista ja alan hankkia niitä enemmän ».

____________________________________________________________________________

Muutama kommenttini tästä artikkelista:

Minun tuli mieleeni heti, että vanhimpien nukkejen viereen vitriiniin täytyy löytää 1900-alun tai vanhempi pienehkö kangasnukke. Koska tuo toimittaja oli jättänyt pois kankaan nuken teko materiaalina, vaikka se on niitä vanhimpia materiaaleja, joita arkeologisissa kaivauksissa on löydetty. Savi myös.

Loppulauseen miestoimittaja paisutteli. Vaikka minä sanoin, että poikien leluja ostan, jos saan halvalla, en muuten. Enkä niistä ole erikoisen kiinnostunut. Hän niitä vähän kaipasi kai. Muuten tämä haastattelu meni hyvin ja he olivat kauan ja kiinnostuneita kaikesta, toimittaja valokuvaajansa kanssa.

Kuvani nukketalon edessä on vanha, vuodelta 2014, kun Alès Agglo kävi tekemässä artikkelin ensimmäistä kertaa. Nytkin he ottivat paljon kuvia, mutta laittoivat sitten tuon vanhan.

Artikkelissa sanotaan, että aloin matkustaa v.1985. Aikaisemmin minä aloin. 1977 oli ensimmäinen seikkailu Ranskaan Bretagneen…
_______________________________________________________________________________

https://www.ales.fr/territoire/la-ville-et-lagglo/ales-agglomeration/

Tässä alla Alèsin kuntaisliitosta, johon kuuluu 72 kuntaa ja yli 130 000asukasta.

Amerikan terveiset

Jo jonkin aikaa suunnittelin vanhoja valokuvia 1800-luvulta nukketalon tauluiksi. Samalla kokoelma monipuolistuu, kun on vähän myös valokuvauksen historiaa.

https://www.parisphoto.com/fr/glossaire/daguerreotype/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/vuonna-1839-esiteltiin-ensimmainen-menestyksekas-valokuvausmenetelma-valotusajat-olivat-530-minuuttia-eika-kopioita-saanut/b5c93afb-79db-362c-81e3-13ca46898a3e

https://www.pietarsaarensanomat.fi/uutinen/569606
Pietarsaari: "Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat."

https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/sites/default/files/inline-attachments/2017-01/ajoitustaulukko.pdf

1840-luvun ensimmäiset kuvat olivat daguerreotype-kuvia ja sen jälkeen oli ambrotype-kuvat 1850-luvulla. Ne ovat kuin peilikuvia ihmisistä, hyvin tarkkoja. Mutta vaativat suojakotelon, ilman sitä ne hapettuvat, menevät pilalle. 1850-60-luvuilla alettiin tehdä halvempia ferro-eli tintype-kuvia, jotka säilyvät ilman koteloa, joten hankin niitä tauluiksi. Niistä tuli enemmän koko kansan kuvia eikä vain rikkaiden. Ei enää tarvinnut mennä valokuvaamoon välttämättä pitkäksi ajaksi poseeraamaan kuvausta varten, vaan kiertävät kuvaajat kuvasivat markkinoilla ja se oli vähän kuin instant-kuvia, sai mukaansa saman tien. Mutta ne kaikki 1800-luvun ensimmäiset olivat uniikkeja ilman negatiivia, koska otettu levylle suoraan.

Viime aikoina olen surffaillut netissä ja hakenut noita nukketalon tauluja. Amerikan ebayssä on parhaat valikoimat. Nuo nukketalon peräseinän kuvat ovatkin amerikkalaisia, pariskunta ja tyttö ja poika, 1800-luvun puolesta välistä Amerikan sisällissodan ajalta.

Daguerreotype kuvat varsinkin ovat kuin haamukuvia, koska ovat kuin peilistä suoraan otettu. Ne ovat parhaita. Kyllä nuo myöhemmätkin hyviä ovat. Kun niitä hain netistä joskus iltamyöhään, oli kuin ihmisten haamuja olisi katsellut. En silti nähnyt painajaisia. Mutta vältin iltahakuja.

Valokuvat saavat nyt tämän nukketalon elämään. Mikä lie näiden neljän ihmisen elämäntarina? Tervetuloa tänne museoon!

Tyttökuvan takana on postimerkin näköinen veromerkki, jossa presidentti George Washingtonin kuva.

Amerikan sisällissotaa varten kerättiin rahaa verottamalla kansalaisia milloin mistäkin. Vaikka vähänkin, siitä kertyi, kun maksajia oli paljon.

Alla linkit.

https://en.wikipedia.org/wiki/Revenue_stamps_of_the_United_States

Jospa lehtijutusta poikisi jotakin!

Minua huvittaa. Twitterissä oli juttua #maaseudunelävöittämisestä vähän aikaa sitten.

Ajattelin, että kirjoitan jutun Maaseudun Tulevaisuuteen Nukkenallemuseon tulevaisuutta varten. Siinä olisi yksi uusi #vetonaula maaseutukaupunkiin tai muualle. #ideariihi

Niin nuket ja nallet voisivat palata kotimaahan. Äiti suri, kun hän ne tänne Ranskaan lähetti v.2000 kahdessa isossa pahvilaatikossa Postissa. Siinä pieni alku museolleni. Siitä on kasvanut tuhansien nukkejen ja nallejen perhe, joka vaatii monta kuorma-autokuljetusta takaisin Suomeen.

Yllätyksenä kuulin tänään isosiskolta, että se minun juttuni on nyt siellä Maaseudun Tulevaisuudessa! Ei ollut varmaa, jos he julkaisevat sen.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.795862

 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020!

Hyvää Joulua!

Ranskan lelumuseoista artikkeli

ELISABETH PAN
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com

Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.

Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.

Koulumuistoja

40-luvun kotitekoista leikkiin

Kauniita käsitöitä. Helsingin käsityöopiston julkaisuja 1, Lindholm Idi, Mesterton Anna, Mikkola Maire, Ollila Aino, Saarto Martta, Teerisuo Irja, WSOY, 1949.

Tässä siitä muutama sivu:

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Tässä sivu vanhasta koulukirjasta v.1964, Lukutunnin kirja II, Kuosmanen-Merenkylät, Valistus, Tampere.