27.päivä helmikuuta soitin veljelleni. Jo silloin sanottiin, että koronavirus on ykkösenä uutisissa.
Siitä lähtien se epidemia, nyttemmin pandemia on ollut muuttamassa jokapäiväistä elämää tavalla tai toisella. Minä ainakin olen ollut varuillani ja seurannut siitä uutisia kuin koko maailmaa uhkaavasta tsunamista. Siksi se nyt on osoittautunutkin.
Maaliskuussa 7.ja 8.päivänä viikonloppuna olisi ollut jokavuotinen nukkefestivaali Salon de Provencessa. Jätin väliin tänä vuonna. Koska jo silloin alettiin ryhmäkokouksia Ranskassa rajoittaa, vaikka alussa ne olivat n.5000 ihmistä koskevia. Vähitellen aina vaan pieneni ryhmäkoko. Nyt ollaan karanteenissa oltu viikko.
Kiitos Macronin hallituksen. Ei ole tarvinnut odottaa hallituksen toimiin ryhtymistä kuten olen Suomen hallitusta kritisoinut. Se on sitävastoin THL:ää kuunnellessaan vitkastellut ja toiminut WHO:n, Maailma Terveys Järjestön neuvojen vastaisesti. Kansainvälisissä uutisissa on monet asiat tiedetty aikaisemmin koronaviruksesta kuin Suomessa, jossa ne ovat tulleet viiveellä esille.
Tämän koronavirus pandemian mukana arvojärjerjestys on heittänyt kuperkeikkaa. Monet asiat, joita on pitänyt tärkeänä, ovat nyt unohtuneet. Maailma on sotatilassa koronavirusta vastaan. Kaikilla mailla on yhteinen vihollinen. Miten tästä selviää?
Toisen maailmansodan jälkeen evakot joutuivat jättämään koti Karjalan ja kaiken taakseen. Mukaan sai ottaa vain sen mitä voi kantaa mukanaan. Ei paljoa. Ne tärkeimmät. Kaikki eivät päässeet edes evakkoon, sota vei hengen. Toisille se tiesi matkaa taivaan kotiin.
14.maaliskuuta lauantaina menin naapurikylän supermarkettiin kotivaraa hakemaan ja ajoin Anduzen kylän keskustan läpi. Ulkoilma kahvilat olivat vielä täynnä ihmisiä kuten keskustassa muutenkin oli vilkasta. Se ihmetytti, koska isoista kaupungeista oli nähnyt uutisissa jo kuvia tyhjentyvistä kahviloista ja ravintoloista puhumattakaan autioituneista kuuluisista turistipaikoista maailmalla.
Supermarketissa ei mitään erikoista silloin vielä. Vaikka netissä olin nähnyt suurkaupunkien kauppojen tyhjiä hyllyjä, joita paniikin pelossa ihmiset olivat hamstranneet. Kaikki täällä pikkupaikassa oli normaaliin tapaan kuin ennenkin.
Maananataina 16. maaliskuuta uutissa sanottiin, että tiistaina klo 12 alkaa poikkeuslaki. Viimeksi sota-aikana on ollut kaikki näin karanteenissa, kotiarestissa. Se ei ole samanlainen kuin Suomessa, vaan koskee kaikkia ankarin säännöin.
Joten aamulla aikaisin äkkiä Anduzeen supermarkettiin ennen sitä. Se aukeaa klo 8:30. Meitä oli muutama oven takana odottamassa. Yksi keski-ikäinen piti suusuojaa ja muovikäsineet kädessä kuten muutamilla. Minulla muovikäsineet myös osittain. Tavaraa oli kaupassa kuten ennenkin. Mutta kassoilla ei ollut mitään suojaa, vaikka ovat virusvaara paikassa työssä.
Anduzen keskustan kahvilat, ravintolat olivat jo tyhjentyneet ihmeesti ja hiljaista oli. Autioksi tullut kylä kertoi jo uhkaavasta pandemia tsunamista niin kuin olisi ollut tyyntä ennen myrskyä. Karanteeni näkyi. Jos ei kulje A4 todistus mukanaan kun on "välttämättömillä" muutamilla ulkoreisuilla, saa 135euroa sakkoa. Se on tehonnut. Vaikka uutisista näin, että valtio on tienannut jo yli miljoonan noilla rikkeillä. Eilen karanteeni tuli vielä ankarammaksi. Myös öisin on ulkonaliikkumiskielto monissa paikoissa.
Tänään 24.maaliskuuta olin taas ruokakaupassa sen avattua tuolla Anduzessa. En oman kylän markettiin mene, kuin jos on pakko, koska siellä saa kaikesta maksaa ainakin tuplahinnan eikä valikoima ole hyvä.
Nyt näki jo eron joka paikassa. Anduzen supermarketissa oli kyllä tavaraa, jotain oli loppu, kuten jauhot. Ei tuorelihatavaraa näkynyt paljoa kylläkään, tyhjää oli. Mutta ihmiset olivat nyt suojautuneet. Meillä naisilla oli huivi nenä-suun edessä, minulla myös, miehillä useilla nenäsuojus kuin ammatilaisilla. Surullista oli huomata vanhukset poikkeuksena ilman mitään suojaa ja surullisen näköisinä. Kassat olivat vihdoinkin saaneet nenä-suusuojuksen ja lasin kassan ja asiakkaiden väliin.
En kertonut tässä koronavirus tilastoja. Niitä näkee uutisissa muutenkin ja ne muuttuvat koko ajan.
Mutta kerroin se miltä tuntuu elää vieraassa maassa kaukana kotimaasta, kun koko maailma on katastroofitilassa enemmän tai vähemmän. Onneksi on SKYPE, jolla me ollaan siskojen kanssa yhdessä päivittäin.
Kaiken keskellä perhe on paras.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Guds_hand_2007.jpg
The Hand of God (Carl Milles)
Joskus 80-luvun lopussa olin ystävän kanssa Tukholmassa Carl Millesin taidepuistossa.
Olin nähnyt kuvan tästä veistoksesta Jumalan Käsi ja halusin nähdä sen luonnossa. Se oli vaikuttava!
