https://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme_kirja
"Maamme kirja (ruots. Boken om vårt land) on Zacharias (Sakari) Topeliuksen kirjoittama, alun perin ruotsiksi vuonna 1875 ilmestynyt kirja, jossa hän kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Alempien luokkien lukukirjaksi laadittua teosta luettiin kouluissa vuosikymmeniä, 1940-luvulle saakka."
Tekstin saa suurennettua luettavaksi, kun kuvan tallentaa tietokoneelleen.
Tein lupaamaani Peppi Pitkätossua lahjaksi.
Tämä on kolmas Peppi Pitkätossu.
1.Kuvassa kudottu nukke toisen valmiin vieressä ja virkatut isot kengät täytettä odottamassa..
2.Kuvassa kengät valmiina jalassa.
3.Kuvassa sukat virkattu. Pitsihousut piti myös virkata ja niihin sukkanauhat nappeineen. .
4.Kuvassa sukat neulottu jalkaan. Ja virkkaamani punainen mekko, jonka viimeistely kesken, kuten näkyy napit vasta nuppineuloilla kiinni.
Tässä alla nukke valmiina. Tein vielä helmet kaulaan, hieno täytyy olla, kun kotimatkalle lähtee.
Piti tehdä risti- tai puolipistona Home Sweet Home, mutta tuo nukketalo on niin pieni ja teksti täytyy olla pientä, että täytyi löytää toinen ratkaisu. Hain varastosta hopean väriset raamit ja vanhaa paksua paperia, johon kirjoitin musteella tekstin. Kuvassa vanha mustepulloni, jonka löysin vintistä kotoa. Avasin sen. Pullon suu raanan alle ja vähän kuumaa vettä päälle, niin se aukesi.
Kirjoitin kuvassa olevalla ranskalaisella musteteräkynällä, vai mikä se on suomeksi, Home Sweet Home. En ole musteella kirjoittanut 60-luvun kouluajan jälkeen. Oli hidasta. Oikeastaan voisi alkaa enemmän harrastamaan musteella kirjoittamista! Se opettaa kiireettömyyttä, harkintaa ja siisteyttä yms.kaikkea, mikä nykymaailmassa unohtuu.
Meillä oli koulussa käytössä muste- tai täytekynä, joka on uudenaikaisempi malli kuin tuo kuvan.
Alakerran taulu on kirpparilta ostettu pieni miniatyyrimaalaus. Se oli isommissa kehyksissä, vaihdoin noihin nukketaloon mahtuviin.
Nuo taulut peittävät nyt rumat reiät seinässä. Ihan kuin ampuma jälkiä olisivat, luoti on mennyt läpi kai? Amerikassa se ei olisi ihme, koska aseita on kaikki paikat täynnä. Villin lännen mentaliteettiä paljon vieläkin.
https://twitter.com/i/events/1403779702855249923
Vuodesta 2015 ollaan osallistuttu kansainväliseen museoviikkoon, joka päivä on eri teema. Tässä tämän vuotinen Museoviikko.
Ennen 2015, kun se perustettiin Twitteriin, se oli hyvä ja hauska tapahtuma, mutta nykyään se on netissä joka paikassa, liian hajaantunut, eikä enää samanveroinen.
Facebook sivusta on tullut outo, en saa sinne uutta postausta muuta kuin kiertäen, kuten tästä linkkinä.
Tässä videoni 1900-luvun alun nukketalosta, jonka sain 51 eurolla netistä. Se oli halpa. Tämä on keräilijän salaisuuksia. Kuvien tekstit kirjoitin tähän blogiin alle, koska kuvat vaihtuvat liian nopeasti.
100-vuoden pölyjen siivous alkaa...
On siinä muutakin korjattavaa. Tapetti täynnä ilmarakoja, jotka pitää piilottaa. Onkohan lapsi tapetoinut? Opetellut tapetointia. Mutta alkuperäisenä se säilytetään.
Vesi saa aikaan ihmeitä. Vedenkestävää tapettia. Tapetittomat nurkat ja ikkunan alta voin maalata valkoisella. Yläosaa siistin.
Sänkyvaatteiden sisällä oli pahnatäyte. Poistin sen ja pesin tekstiilit. Annoin liota vähän pyykkipulverissa.
Siinä ne nyt ovat kuivina, uudestaan täytettyinä ja silitettyinä. Reunat ompelin kiinni.
Aloin suunnitella ikkunaverhoja. Hain silkkiä varastosta ja vanhaa pitsiä. Yöllä en saanut unta, kun keksin, että vanha ajanmukainen muotokuva valokuva hienoine kehyksineen sopii ikkunoiden väliin. Levossa parhaat ideat syntyvät.
Yöllä keksin myös paikan tuolle ruusumatolle, jonka olen tehnyt joskus aikaisemmin, kokeilin, että sopii. Siinä verhot valmiina. Tämä on mielikuvitusleikkiä ja aikamatkaa isoäidin aikaan.
Tässä alla vielä nukketalo netistä ostettuna ennen ja kunnostamisen jälkeen.
Tässä amerikkainen Schoenhut nukketalo 30-luvulta. Alakerrassa on 30-luvun Jaymar Happy Hour huonekalut ja yläkerrassa Tootsie Toy huonekalut 20-luvulta.
Roosan värisiin sänkyihin virkkasin roosapellavasta sängynpeitteet ja tyynyt. Amerikkalaiset tobacco nukketalo matot ostin netistä ja ne tulivat tänään postista.
1900-luvun alussa tupakkafirmat Amerikassa pakkasivat mainoksena tupakan kanssa miniatyyri silkki tai huopamattoja, joita keräilemällä voi tehdä värikkäitä, taiteellisia palapeittoja, tilkkutöitä, patchwork.
https://www.antiquequilthistory.com/cigarette-silks-and-quilts.html
https://www.dollshousespastandpresent.co.uk/Magazine/Issue-32-March-2020/Page-6
https://www.dollshousespastandpresent.com/issue6aug2010p3.htm
https://my-vintage-dollhouses.blogspot.com/p/more-little-houses.html
Kun avoin kotimuseon v.2000, opin, että kokoelma täytyy olla monipuolinen. Jotakin persoonallista ja jotakin harvinaista.
Vaikka yksi keräilijä helposti hankkii sitä, mikä itseä kiinnostaa, miellyttää, liikuttaa...oman arvomaailmansa mukaan. Eri asia on, jos on monta keräilijää tai jos se on virallinen, julkinen taho.
Viime vuosina olen käynyt monissa nukke-nalle-lelumuseoissa eri maissa usein Suomen matkan varrella. Kaikissa on aina erilainen kokoelma, vaikka on sama lapsuuden kulttuuri aiheena.
Helsingin yksiössä asuessani 80-luvulla, sen alkutyhjyyttä aloin koristelemaan. Ei ollut heti huonekaluja, joita ostin vähitellen. Silloin hain kotoa maalta 2 vanhaa nukkeani, tässä kuvassa toinen punahameinen. Siitä lähti alkuun keräily ja pääsi vauhtiin Pariisin ja Lontoon au-pair matkoistani.
Tämän kuminuken sain naapurin Irja-kummiltani. Tein sille uuden hameen.
Isosisko kertoi, että hän oli järjestänyt tälle nukelleni ristiäiset naapurin Orvokin kanssa. Toisesta naapurista Risto-poika oli pyydetty papin tehtäviin. Nukkeni sai nimen, joka on unohdettu. Olen aina puhunut vain Irjan nukesta. Minä olin silloin niin pieni, etten muista tilannetta, kun tuon kummilahjan sain, puhumattakaan sen hienoista ristiäisistä.
Nukke on paljon leikitty ja se näkyy. Kampauksia olen tehnyt niin paljon, että tukka on harventunut. Meikatakin piti sitä, silmät ovat sen näköiset. Suu on rikki, koska ruokin sitä. Tein siksi reiän sen suuhun. Pissareiän tein myös, nukesta tuli pissaava, kun kaasin vettä sen sisälle. Kylvettää piti myös, kuminen nukke ei siitä vahingoittunut. Hoidettu on sitä paljon! Mutta kaiken se kesti.
Kaksossisko sai kummitädiltään myös nuken, oiken suuren vauvanuken, jolle hän antoi Ann-Mari nimen. Sen tilanteen muistan hämärästi. Sisko parkui, kun sai sen, oli niin iloinen. Minä ihmeissäni katsoin, että noin suuren nuken hän sai. Ann-Marista ei ole enää paljoa jälkeä, viimeksi näin sen vuosia sitten vintissä kumipää vahingoittuneena.
Irjan nukke seurasi mukanani myös Ranskaan. Jos toisilla on ollut nalle kaverina pienenä, minulla oli pari kolme nukkea.
Dixien kanssa sunnuntai kävelyllä. On jo kesäistä, luonto kukkii ja vihertää. Otettiin kuvia matkan varrella viinipellon edessä ja Serren kukkulalla, jonka takana näkyy kylämme ja taustalla Sevennit.
Haukun 8vrk:n lääkekuuri on auttanut hyvin, se jatkuu ensi torstaihin asti.
Tein kuvakollaasin äidistä lapsena, nuorena ja vanhana. Mukana vieraskirjastani muisto hänen Helsingissä käynnistään ja lapsuuden muistikirjasta sivu, johon hän kirjoitti.
Pienen ruusukuvan kohdalla on äiti.
