Ensimmäiset 3.kuvavideota museon alakerrasta. Näissä seuraavissa näkee, miten sadat vanhat nallet ovat sekoittaneet koko museon, järjestys on kadonnut.
Alla kuvia yläkerrasta nallekouluineen.
Nukketalosivuilla on kuvia nukketalojen sisältä:
torstai 11. tammikuuta 2024
Kuvat kertomaan
Nyt nämä kuvat ovat arvokkaita, koska museo on olemassa enää vain näissä kuvissa Ranskassa.
Hamsterin elämää
Oikealla näkyy pyöräni, joka oli ensimmäiset vuodet kulkuvälineeni kesät talvet. 2005-06 autokortti ja auto oli onnen päivä. Sain elämään enemmän vauhtia ja vapautta lentää kuin lintu.
Tässä kuvassa on jo kulunut vuosia, kun tein koristeen ulkoseinään peittämään ruma sähkömittari. Oven vieressä on museokyltti, jonka valoin savipajakurssilla. Ostomyyntiliikkeestä hankitut vaunut ovat houkuttelemassa museoon ja tienviittana, koska piilossa on taloni keskiaikaisen kylän labyrintissa.
Tämä Dixie kuva kertoo nykypäivästä. Ennen museon paketoinnin aloittamista 2022 otin kuvasarjoja tästä museosta. Tein videoita, joista näkyy miten kaikki tyhjät nurkat täyttyivät kuin ihmeesti. Lopputulos on kuin Alibaban luolasta.
Seuraavaksi postaan museokuva videoita.
sunnuntai 7. tammikuuta 2024
Tuulimyllyjä
Alla museo ekavuosina. Tyhjää oli, kunnes myöhemmin tuli liian täyttä molemmissa kerroksissa.
Kun katsoo vanhoja kuviaan 20 vuoden takaa kuten tämä, tulee mieleen kaikenlaista. Mennyttä mikä on mennyttä, onneksi. Noita aikoja en kaipaa takaisin. Tuulimyllyjä vastaan taistelin. Epävarmaa oli tulevaisuus vuosi kerrallaan. Pelkäsin aina, että joudun sulkemaan museon, koska ei ollut kannattavaa alkuvuosina.
Mutta sitten tulivat paremmat ajat ja menestystäkin.
Kiitos uskollisille museoyhdistyksen jäsenille, jotka monet kävijät täällä tai muuten olivat mukana.
Kun viime vuonna lopetettiin museoyhdistys helmikuussa ja siten museo sulkeutui Ranskassa, ajattelin, miten kiitollinen olin, kun sain pitää täällä tätä museota ihan niin kauan kuin halusinkin, parikymmentä vuotta onnea, vastuksista huolimatta, eihän ilman niitä missään selviä.
Pandemian takia suljin museon jo heti hiihtolomien jälkeen 2020 maaliskuun alussa korona uhan takia. Olin sanonut viimeisille museokävijöille, kun keskusteltiin koronasta, että kaikkia viruksia ei vielä nykyaikanakaan hallita. Se oli enteellistä, ei olisi uskonut, tämä vitsaus meillä riivaa edelleen.
Mutta uutta on hyvä aina olla horisontissa...
Muistoja
Tuo tuulimyllyn myyjä sanoi, että se on tehty Etelä-Ranskan köyhällä vuoristoalueella, joka elää turismilla ja näitä matkamuistoja tehdään turisteille.
Etelä-Ranska kuulosti minusta kaukaiselta ja hienolta tuntemattomalta alueelta Välimeren lähettyvillä. Ajattelin, etten varmaan koskaan pääse sinne vuoristoon.
Vuodet kuluvat ja tulin uudestaan Pariisin lähettyville kansainväliseen Raamattuopistoon vuosikurssille 1991-92. Pääsiäislomalla ranskalainen ystävä ehdotti, että lähden mukaansa Etelä-Ranskaan muutamaksi päiväksi protestanttiseen Mission Timothéehen.
Niin uusi sivu aukesi elämäni kirjassa. Ihastuin Sevennit vuoristoalueeseen, aloin valmistaa maaperää, jotta voin asettua asumaan tänne. Ovet aukenivat vähitellen ja täällä sitä nyt ollaan, asuttu jo vuodesta 1998-99, jolloin ostin tämän talon ja perustin tänne kotimuseon.
Olen tottunut käymään Suomessa pari kertaa vuodessa, mutta nyt pandemian aikana en ole käynyt, en ole ottanut koronariskiä. Koti-ikävä vaivaa jo. Toivottavasti keväällä pääsen.
Koristella täytyy
Kun rakentaa elämää uuteen paikkaan, tyhjästä se alkaa. Vähitellen aloin sisustaa uutta kotiani. Ei ollut alussa TV:tä, joten tein paljon käsitöitä.
Hain kotoa maalta vintistä vanhan nukkeni, se koristi uutta kotiani ja
teki sen kotoisaksi, kun oli jotakin tuttua lapsuudesta.
Olin ollut ensin Pariisissa au pairina 1985 ja seuraavana kesänä Lontoossa. Museoissa näin hienoja nukke-ja nalle kokoelmia, joten ideoita tuli paljon. Aloin keräämään nukkeja ja nalleja.
Idean kudottuun nukkeen sain veljentyttären mummolta saamastaan vihreästä kudotusta urheilijanukesta. Sitä mallia muuntamalla keksin uusia erilaisine vaatteineen. Huone alkoi olla niitä täynnä.
Myöhemmin aloin tehdä pikkunalleja, joille tein eteläranskalaisesta provencelaiskankaasta vaatteet. Kerran olin Helsingin kauppatorilla ystävän kanssa standeineni nalleja myymässä. Ei kukaan ostanut, mutta katsojia oli. Ja se oli minun elämäni ensimmäinen pikkunallenäyttely. Hyvä muisto.
Nyt jälkeenpäin noita tekemiäni nukkeja ja nalleja katsellessani tuli mieleen, miten ihmeessä pääni oli noita täynnä. Toisaalta se oli iloista värienkäyttöä omassa mielikuvitusmaailmassa. Viime vuosina sain vielä idean tehdä 3 Peppi Pitkätossua, kahdelle siskolleni ja itselleni. Peppi puuttui kokoelmasta.
Näille kaikille käsitöilleni löytyi vuonna 2000 oma tarkoitus ja paikka, kun keksin perustaa kotimuseona Nukkenallemuseon Etelä-Ranskaan. Alussa minulla ei ollut paljon vanhaa tavaraa, joten näillä pääsin alkuun.
Nallejen teko jatkui, mutta tein vain isoja nalleja myöhemmin.
Siinä Peppi Pitkätossuni, josta olen jo kerran täällä blogissani kertonut.
keskiviikko 3. tammikuuta 2024
Pandemian keräilyä
Tein kolmannen videon tästä 1890-nukketalosta. Alimmaisessa videossa näkee, että täyttä on jo.
Kesällä heinäkuussa 2022 nukketalo tuli Englannista tyhjänä. Korjaamista oli vähän sisäkatoissa ja lattioissa,muuten hyvässä kunnossa.
Kevät kesä 2022 olivat onnettomat käsionnettomuuksieni takia, tämä nukketalo oli tervetullut tuomaan vaihtelua muutenkin ikävään pandemiaan, josta ei loppua ole näkynyt.
Nyt ollaan kevättä kohti menossa.
sunnuntai 31. joulukuuta 2023
Hyvää Uutta Vuotta 2024!
Tämä runo tuli kuuluisaksi Englannissa, kun kuningas lausui sen jouluna 1939 juhlapuheessaan.
sunnuntai 24. joulukuuta 2023
Näkemiin Ranska, sanovat nuket ja nallet
Tässä nämä koulunäyttelyt ovat enää olemassa vain kuvina, muuten nuket ja nallet ovat paketissa odottamassa, milloin pääsevät uudestaan esille Suomessa. Ranskan aika on niille ohi.
Alla linkeissä nukkeja ja nalleja.
HYVÄÄ JOULUA!
Kaivoin esille vanhan koulukirjan vuodelta 1964. Se on kohta 60vuotta vanha!
Elämän varrella on ollut jo monta joulua, erilaisia tai samanlaisia, eri paikoissa, kotona Suomessa ja kotona ulkomailla Ranskassa.
Lapsuuden ja nuoruuden joulut, kun koko perhe oli vielä kotona Tarvasjoella ja Ypäjällä, olivat rakkaita. Joulukirkko jouluaamuisin oli tunnelmallinen.
Tänään aamulla ylös noustessa muistelin sitä joulua, kun Ypäjällä kotona äiti hääräsi tuvassa hellan vieressä ja isä istui keinutuolissa ja lauloi, kun radiosta tuli jumalanpalvelus. Joulumusiikkia kuunneltiin koko päivän radiosta ja telkkarista. Se oli 80-lukua.
Isä sai sydänkohtauksen 1986 joulukuussa, mutta toipui siitä vielä jouluksi kuin ihmeen kautta. Se oli isän viimeinen joulu, seuraavana vuonna hän oli jo poissa ja hautausmaalle vietiin kynttilä jouluna. Äitiä saimme pitää vielä parikymmentä vuotta sen jälkeen. Äidin viimeinen joulu oli 2006. 2007 marraskuussa oli äidin hautajaiset ja sen jälkeen joulun olin Suomessa. Se oli suruaikaa.
Muut joulut olen viettänyt Ranskassa vuodesta 2000. Kiitos Skypen, jolla voin olla kotiväen kanssa yhdessä. Nyt toiveena on, että ensi jouluna olen Suomessa kotiväen kanssa.
https://virsikirja.fi/virsi-30-maa-on-niin-kaunis/
Katsoin Ylen Areenasta Turun joulurauhan julistuksen. Sekin on ihmettä, kun se on mahdollista ulkomailla. Samoin voi katsoa Itsenäisyyspäivänämme linnan juhlia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)