Seuraava nukketalo homma

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä kuva verhopitsin värjäyksestä teessä.

Verhopitsi on vanha morsiushuntu 1800-luvulta. Anduzen kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. 20 euroa siitä pulitin silloin. Mutta moneen paikkaan olen siitä saanut jo pitsiharsoa ja vielä sitä jää. Vaikka käytän kaikki reunapitsin nyt ikkunoihin. Varmaan ainakin 2 metriä menee. Siksak-saksilla saa nätin reunan, ei tarvitse ommalla paljoa. Mittaamista, silittämistä ja leikkaamista on sen sijaan senkin edestä.

Morsiushuntu saa uuden elämän tehtävän nukketalon verhoina. Missä lie elänyt morsian, joka
sitä aikoinaan piti? Miten monta elettyä elämää mahtuukaan museoon?

Näillä verhoilla on sitten tarina. Kuten noilla ikkunoilla. Monet ikkunat kertovat 1800-luvun lopun lontoolaisen talon rikkaasta omistajasta. Ennen se oli varakkuuden ja hyvän sosiaalisen aseman merkki. Oli ikkunavero. Mitä enemmän oli ikkunoita, sitä enemmän veroa. Muissa maissa ovetkin olivat verolliset.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ovi-_ja_ikkunavero

http://en.wikipedia.org/wiki/Window_tax

Myöhemmin, kun saan tähän huonekalut, joitakin minulla on jo, niillä on myös tarinansa. Siitä kerron myöhemmin.

Alla kuvassa on fasadiovi, johon ruuvasin verhotangot. Jätin raon tangon ja seinän väliin, jonne neulon verhot suoraan muutamalla pistolla. Niin on helpompi.

Tämä Silber&Fleming merkki on ollut kauan museon toivelistalla. Nyt siitä saadaan iloita.

Linkit

http://www.fng.fi/arvoisayleiso/museojayleisovuorovaikutuksessa/museoyleisostatekijoiksi

Valmista tulee lopultakin

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/show/with/12188086265/
Yllä linkki diasarjaan nukketalostani, jonka nyt viimeksi kunnostin.

Siinä kuvassa näkyy makuuhuoneen petivaatteet valmiina. Oli niistä hommaa. Suunnitella niitä sai enemmän kuin ommella. Ompelu oli lopuksi aika äkkiä tehty, vaikka hankalaa, kun päällys on harsopitsiä. Tein sen kaksinkertaisena.

Nyt olivat uudet siksak-sakset tarpeen, muuten reunat eivät olisi nätit. Alla on punaisesta verhokankaasta tehdyt patja ja tyyny.

Tässä tapauksessa tarvittiin paljon suunnittelua ja vähän työtä. Minun tuli siitä mieleen kouluajat, kun oltiin lukiossa. Me oltiin tyttöluokka ja englannintunnilla miesopettaja sanoi meille aina välillä, kun ei ollut meihin oikein tyytyväinen, että tehdään töitä enemmän ja suunnitellaan vähemmän.

Yksi oppimistekniikka on "Learning by doing" eli "Tekemällä oppii". Oppisopimuksella nuoret oppivat käytännön töihin.

"Hyvin suunniteltu työ, on puoliksi tehty työ", sanotaan myös.

Asenteet vaihtelevat. Välillä tarvitaan enemmän teoriaa ja välillä taas käytäntöä. Ja toiset ovat  käytännön ihmisiä, kun taas toiset teoreetikkoja, tai sitten me ollaan molempia.

Vielä noista englannintunneista puheenollen. Siellä yliopittiin aina joskus, vaikka myös liikaa unohdettiin. Mieleeni on iskostunut lähtemättömästi seuraavat sanat:
"Do the best and leave the rest". ="Tee parhaasi ja jätä loput".

Päiväkirjoja sodan aikana

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuoren_tyt%C3%B6n_p%C3%A4iv%C3%A4kirja

http://finnish.imdb.com/title/tt0052738/

Eilen siskot katsoivat Anne Frankin Päiväkirja-elokuvan telkkarista. Se nähtiin jo kerran jouluna monta vuotta sitten. Haluaisin nähdä sen DVD:nä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Koulutytt%C3%B6+piti+piiritysp%C3%A4iv%C3%A4kirjaa+Leningradissa/a1390767284946

http://www.bazarforlag.fi/asema/piirityspaivakirja/6620

http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A9l%C3%A8ne_Berr

Linkit - Hesaria lukiessa

http://www.hs.fi/matka/Toimitusjohtaja+Ulkomaalaisia+ei+kiinnosta+Suomessa+mik%C3%A4%C3%A4n+muu+kuin+kylmyys/a1390607294832?ref=hs-art-top-8

Yllä artikkelissa on Suomi-kuvasta. Siinä sanotaan, ettei Suomesta tiedetä ulkomailla muuta kuin kylmyys...

Olen asunut Ranskassa nyt vuodesta 1999, 15. vuosi on menossa. Ei minulla ole tuollaista kokemusta ulkomaalaisista. Suomi joulupukkimaana on usein ykkönen näille ranskalaisille ja muille. Ja kyllä muutakin kuulee kuin pelkästään arktinen kylmyys. Varsinkin vuodesta 1995 on Suomi tietous lisääntynyt pikkuhiljaa, kun liityttiin Euroopan Unioniin. Sitä ennen vain Ruotsi oli tutumpaa.

Aika usein museokävijät sanovat katsoneensa televisiosta dokumentteja Suomesta. Lappi-aihe kiinnostaa. Ja aika monet sanovat siellä käyneensä. Silloin minusta tuntuu nololta. En ole itse koskaan ollut Lapissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_EU-kansan%C3%A4%C3%A4nestys

Tärkeintä on, että maakuva on positiivinen. Ja sitä se on ollut.

Enemmän värejä taloon

Tässä kuvat ruusujeni valmistuksesta. Vuosi sitten tein niitä, meinasi jo unohtua, miten niitä tehdään.

Ruusujen teko linkit

http://www.activitybucket.com/creative-crafts/crepe-paper-rose

http://www.origamiart.org/beautiful-yellow-rose-jam-diy-tutorial.html

http://www.drawingstep.com/how-to-draw-roses.html

http://www.easy-drawings-and-sketches.com/draw-a-rose.html

http://www.glorioustreats.com/2012/02/how-to-make-fondant-roses-and-leaves.html

Quilling Spiral Roses:
http://www.youtube.com/watch?v=OuoQJXJ3Vn0#t=10

Yllä vaihtoehtoja ruusujen tekoon.

Viime vuonna tein ruusuni alla olevan mallin mukaan. Se oli  helppo. Alimmainen ruusunlehti linkki-idea täytyy kokeilla.

http://scrapalette.blogspot.fr/2011/08/teeny-tiny-rose-tutorial.html

http://www.apprendrefacile.com/cours-video-comment-roses-papier-crepon

Ensi kesää valmistellen

Tästä tulee piakkoin valmista. Nuket saivat uudet hameet. Talo täyttyy ja sitten voin siirtyä toiseen. Tietenkin jos löydän jotain sopivaa myöhemminkin, tänne mahtuu vielä paljon koristusta.

Kukkavaasiin täytyy tehdä ruusuja, joita tein viime vuonna kreppipaperista. Minkä värisiä niistä tekisin? Keltaisia, pinkkejä, sinisiä...

Alakerran makuuhuoneen sängyt ovat vielä ilman petivaatteita. Pitsityynyt pitsipeittoineen on sinne suunnitteilla. Värjään ne ensin teessä, muuten on liian valkoista.

Mustapohjaiset vanhat euron kirjontakukkataulut, joista tein matot, on nyt korjattu reunoista mustalla huovalla. Valkoinen kanavakangas vilkkui sieltä reunoista rumasti. Oli niidenkin neulominen aikaavievää, kuten koko homma. Täytyy olla inspiraatio, ei muuten pääse edes alkuun. Toisaalta sitten se tempaa niin mukaansa, että sitä ajattelee yöt ja päivät. On aina nukketalossa.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/12116576064/sizes/h/
Siinä linkki, jossa näkee kuvan isompana.

Lila seinämaali on epätasainen, koska olen sen sekoittanut punaisesta, valkoisesta ja mustasta lateksista. Maalasin vielä kolmannen kerran julkisivuoven. Toisaalta tuo epätasaisuus tekee siitä vanhahtavan. Jos se olisi tasainen valmismaali, se olisi liian uuden näköinen. Alakerran makuuhuoneen katto oli maalaamatta ja maalasin sen. Jos joku ottaa siitä huoneesta lähikuvan, katto näkyy. Tuo nukketalo on siitä hyvä, että sitä voi siirtää ja laittaa kumoon, koska se ei ole liian iso tai painava. Vaikka on se lähes metrin korkea.

Tässä on yksi museon näyttökohde lisää turistikesäksi. Se on ollut keskeneräinen sen ostovuodesta 2009-2010 asti. Tämän nukketalon sain silloin halvalla, ei maksanut kahta sataa.

Miniatyyreista puheenollen

http://englishmanordollhouse.blogspot.fr/

Surffailin nukketalolinkeissä. Yllä yksi. Kun katsoo tuon englantilaisen kartanon viktoriaanista huonetta, luulisi, että siinä on oikea eikä miniatyyri. Mutta ei, pienoismalli se on. Miten kovalla vaivalla miniatyristimies tekee sinne 100 nuppineulalla vanhan ajan oikeaoppista petipeittoa!

Näistä ammatilaisten ja perfektionistien ihmeistä jää varjoon omien nukketaloharrastustensa kanssa. Toisaalta ei kannata aina verrata itseään toisiin. Sen sijaan kannattaa kilpailla oman itsensä kanssa ja parantaa omaa suoritustaan. Aina on kehittymisen varaa. Se on hyvä elämänkoululäksy.

Verhoja tekemässä

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/12071797705/sizes/h/in/set-72157633121092037/

Pari päivää meni verhojen suunnittelussa ja teossa. Kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa, vaikka niissä oli vähän hakemista ja kokeilemista, minkä valitsisi.

Vaalean yli 100 vuotta vanhan huntuharson värjäsin teellä, koska se oli liian vaalea.

Salamavalo vaalentaa kuvassa kaikki värit.

Punaiset verhot tein kaksikerroksina, niistä tuli paremmin istuvat. Vaaleanpunainen nauha on vanhaa myös. Harson ja nauhan reunat leikkasin siksak-kuvio saksilla. Ne ovat koristeelliset eikä purkaannu. Siksak-sakset ostin viime kesänä, 15 euroa maksaa. Kalliit, mutta niillä tulee hienoa jälkeä.

Verhotankoina on riman palaset, jotka kiinnitin pikkuriikkisillä ruuveilla, jotkat eivät senttiä suurempia saaneet olla.

Nyt minulla on onnistumisen iloa, kuten usein ongelman ratkomisen jälkeen. Ja loppuun tekemisen iloa. Keskeneräisyys rasittaa.

Mutta kaikki ei ole vielä valmista tuossa nukketalossa...Siinä minulla on keksimistä aamu- tai iltayötunteina, jos ei päivällä siellä ajatukset ole.