http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/
Siinä uusi kuvasarja talon restauroinnista flickr.com sivuilla.
perjantai 16. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Mitä syksy tuo tullessaan?
Aurinkoa meillä riittää, vaikka syyskuukin on jo puolivälissä.
Joka syyskuu on paljon isoja laskuja. Kiinteistövero on noussut taas viimevuotisesta 283 eurosta 309 euroon tästä noin 85m² talosta, josta melkein 2/3 on museona ja museon varastona. Kunnan linnan osto tulee kalliiksi. Toisaalta kyllä se silti kannatti ehdottomasti. Noista kiinteistökuluista ei yhdistyksen ole tarvinnut koskaan huolehtia. Mutta nyt kun sillä on ollut enemmän tuloja, se saa osallistua myös enemmän kuluihin.
Vesisopimus ja -maksu on kaksi kertaa vuodessa, syys-lokakuussa ja keväällä maalis-huhtikuussa. Vesi on kallista. Noin 75-80 euroa pari kertaa vuodessa. En ole siitä laskuttanut yhdistystä tähän asti kuin pienen osan. Enkä myöskään sähkönkulutuksesta.
Sähkösopimus ja -maksu on joka toinen kuukausi. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei tule yllätysmaksuja. Toissa vuonna kosteudenpoistajan käyttöön otto museossa eli viinikellarissa alhaalla on sitä lisännyt noin 10-15 euroa joka toisen kuukauden maksussa. Piti vähentää sen käyttöä. Vaikka se menee päälle automaattisesti vain yön halvempina tunteina, koska on asennettu niin. Mutta se on parantanut ilman laatua huomattavasti kuten myös ulko-oveen tehdyt ylä-ja alaventtiilit.
Sitten tulee piakkoin Anduzen turistitoimiston mainos-ja jäsenmaksu 87,50euroa.
Puhelinsopimus ja -maksu on yhdistyksen nimellä, koska samalla se on mainos ja yhdistys on silloin puhelinluettelossa. 37,55euroa on 2kk:n puhelinsopimus pelkästään. Siihen tulee noin 6-7euroa puhelumaksuja yleensä parin kuukauden aikana eli yhteensä noin 44€. Se ei ole paljoa, koska kuukauden Internet-sopimukseen kuuluu ilmainen puhelin Ranskassa lankapuhelimeen. Siihen tulee lisänä joitakin puheluita, jotka eivät ole ilmaisia. Se taas maksaa 34,77euroa/kk. Eli 44€ on 2kk:n maksu, se puolitetaan ja siihen lisätään noin 36€ joka kuukautinen Internetmaksu. 22€+36€=58€ kuukausittaiseksi puhelin-ja internet laskuksi. Aika paljon menee, vaikka kännykkää ei ole. Se vasta kallista on Ranskassa. Noista laskuista en myöskään ole paljoa laskuttanut yhdistystä, koska piti saada budjetti pieneksi. Nyt tilanne muuttuu, koska kerran on isompi budjetti. Museossa on ollut enemmän kävijöitä ja sen rahatilanne on parempi.
88,79€ menee neljä kertaa vuodessa yhdistyksen vakuutukseen. Sekin lasku tulee piakkoin.
Siinä hiukan laskuajatuksia, ne pyörivät nyt päässä tällä hetkellä.
Sain tänään lopultakin yhdistyksen nimimuutospaperit valmiiksi postiin. Olin jo lähettänyt ne alkukuusta aliprefektuuriin Alèsiin, mutta he pyysivät täydennystä. Jonkun ajan päästä Käden taidot ry. on virallisestikin poistettu ja muuttunut Nukkenallemuseo ry:ksi. Se julkaistaan Journal Officielissa. Olen tehnyt jo muutokset myoldbear-nettisivuille.
Laskuista puheenollen, ihanne olisi, ettei tarvitsisi huolehtia muutakuin kokoelmasta. Ja muun voisi jättää toisten huoleksi. Jos joku kunta tarjoaisi ilmaiset tilat ja pyörittäisi museota. Se olisi helpompaa. Tekisi siitä oikeen virallisen, niin että kaikki olisi vitriinissä tai lasin takana, kuten yleensä on museoissa. Silloin pitäisi investoida. "Joulupukkia ei ole olemassakaan", sanoo ranskalainen ystäväni tällaisessa tilanteessa. - Mutta olen minä internetissä nähnyt sellaisiakin tarinoita. Jotkut kunnat ovat oikein ostaneet kokoelman perustaakseen museon. En minä myisi omaani, vuokraisin sen...
Joka syyskuu on paljon isoja laskuja. Kiinteistövero on noussut taas viimevuotisesta 283 eurosta 309 euroon tästä noin 85m² talosta, josta melkein 2/3 on museona ja museon varastona. Kunnan linnan osto tulee kalliiksi. Toisaalta kyllä se silti kannatti ehdottomasti. Noista kiinteistökuluista ei yhdistyksen ole tarvinnut koskaan huolehtia. Mutta nyt kun sillä on ollut enemmän tuloja, se saa osallistua myös enemmän kuluihin.
Vesisopimus ja -maksu on kaksi kertaa vuodessa, syys-lokakuussa ja keväällä maalis-huhtikuussa. Vesi on kallista. Noin 75-80 euroa pari kertaa vuodessa. En ole siitä laskuttanut yhdistystä tähän asti kuin pienen osan. Enkä myöskään sähkönkulutuksesta.
Sähkösopimus ja -maksu on joka toinen kuukausi. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei tule yllätysmaksuja. Toissa vuonna kosteudenpoistajan käyttöön otto museossa eli viinikellarissa alhaalla on sitä lisännyt noin 10-15 euroa joka toisen kuukauden maksussa. Piti vähentää sen käyttöä. Vaikka se menee päälle automaattisesti vain yön halvempina tunteina, koska on asennettu niin. Mutta se on parantanut ilman laatua huomattavasti kuten myös ulko-oveen tehdyt ylä-ja alaventtiilit.
Sitten tulee piakkoin Anduzen turistitoimiston mainos-ja jäsenmaksu 87,50euroa.
Puhelinsopimus ja -maksu on yhdistyksen nimellä, koska samalla se on mainos ja yhdistys on silloin puhelinluettelossa. 37,55euroa on 2kk:n puhelinsopimus pelkästään. Siihen tulee noin 6-7euroa puhelumaksuja yleensä parin kuukauden aikana eli yhteensä noin 44€. Se ei ole paljoa, koska kuukauden Internet-sopimukseen kuuluu ilmainen puhelin Ranskassa lankapuhelimeen. Siihen tulee lisänä joitakin puheluita, jotka eivät ole ilmaisia. Se taas maksaa 34,77euroa/kk. Eli 44€ on 2kk:n maksu, se puolitetaan ja siihen lisätään noin 36€ joka kuukautinen Internetmaksu. 22€+36€=58€ kuukausittaiseksi puhelin-ja internet laskuksi. Aika paljon menee, vaikka kännykkää ei ole. Se vasta kallista on Ranskassa. Noista laskuista en myöskään ole paljoa laskuttanut yhdistystä, koska piti saada budjetti pieneksi. Nyt tilanne muuttuu, koska kerran on isompi budjetti. Museossa on ollut enemmän kävijöitä ja sen rahatilanne on parempi.
88,79€ menee neljä kertaa vuodessa yhdistyksen vakuutukseen. Sekin lasku tulee piakkoin.
Siinä hiukan laskuajatuksia, ne pyörivät nyt päässä tällä hetkellä.
Sain tänään lopultakin yhdistyksen nimimuutospaperit valmiiksi postiin. Olin jo lähettänyt ne alkukuusta aliprefektuuriin Alèsiin, mutta he pyysivät täydennystä. Jonkun ajan päästä Käden taidot ry. on virallisestikin poistettu ja muuttunut Nukkenallemuseo ry:ksi. Se julkaistaan Journal Officielissa. Olen tehnyt jo muutokset myoldbear-nettisivuille.
Laskuista puheenollen, ihanne olisi, ettei tarvitsisi huolehtia muutakuin kokoelmasta. Ja muun voisi jättää toisten huoleksi. Jos joku kunta tarjoaisi ilmaiset tilat ja pyörittäisi museota. Se olisi helpompaa. Tekisi siitä oikeen virallisen, niin että kaikki olisi vitriinissä tai lasin takana, kuten yleensä on museoissa. Silloin pitäisi investoida. "Joulupukkia ei ole olemassakaan", sanoo ranskalainen ystäväni tällaisessa tilanteessa. - Mutta olen minä internetissä nähnyt sellaisiakin tarinoita. Jotkut kunnat ovat oikein ostaneet kokoelman perustaakseen museon. En minä myisi omaani, vuokraisin sen...
maanantai 12. syyskuuta 2011
Euroopan kulttuuriviikonloppu
Ensi viikonlopulla meidän kylässä linna on taas auki yleisölle, tällä kertaa kellotorni myös.
Meinaan laittaa siirrettävän museokyltin siihen linnan lähettyville, jotta saisi houkuteltua linnakävijöitä myös tänne museoon. Linnaa vastapäätä on jo pieni museokyltti, se on uutta.
Viime vuonna linnassa oli 900 kävijää parin päivän aikana.
Kävin Anduzen turistitoimistossa ja tilasin uusia museomainoksia, joita vien sitten linnaan sisälle.
Tässä kuussa yhdistys on tienannut 65,50euroa sisäänkäyntimaksuista. Ollaan samoissa viime vuoden syyskuuhun nähden.
Meinaan laittaa siirrettävän museokyltin siihen linnan lähettyville, jotta saisi houkuteltua linnakävijöitä myös tänne museoon. Linnaa vastapäätä on jo pieni museokyltti, se on uutta.
Viime vuonna linnassa oli 900 kävijää parin päivän aikana.
Kävin Anduzen turistitoimistossa ja tilasin uusia museomainoksia, joita vien sitten linnaan sisälle.
Tässä kuussa yhdistys on tienannut 65,50euroa sisäänkäyntimaksuista. Ollaan samoissa viime vuoden syyskuuhun nähden.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Nykyajan pehmoleluista
Tänään oli museossa yksi pariskunta, internetistä he olivat tämän museon löytäneet. Madame on nallejen keräilijä, hänellä on niitä peräti yli 2000, tai kuinka monta tuhatta hän taisikaan sanoa. Joka tapauksessa jättikokoelma. Monsieur oli kunnostanut jo rouvalleen sitä varten eri huoneen, jonne kaikki saisi esille. Mutta sekin on tullut liian pieneksi. Ja loppujen lopuksi pehmot ovatkin sitten pakattuna säilössä. Kirpputori on heidän löytöpaikkansa.
Kyseessä ei ole vanhat nallet, vaan uudet, kiinalaiset tulokkaat. Se oli huvittavaa, kun puhuttiin. Onneksi en kerinnyt pauhaamaan nykyajan sarjatuotantoa. Se on nykymaailmaa ja meidän aikamme lasten lelukulttuuria. Mielenkiintoista keskustella, vaikka keräilykohteemme onkin erilainen. Koiraihmisiä he olivat myös. Ja samanikäisiä minun kanssani. Meillä synkkasi hyvin, oli samanlainen huumorintaju. Koulunäyttely oli tykätty. Ja siinä usein se ikäluokka tulee esiin.
Tämä ranskalainen Noëlle suunnittelee perustavansa museon näillä nalleillaan, jotta saisi tuloja eläinyhdistykseen tai koiratarhaan, jossa hän on vapaaehtoistyössä. Siinä onkin haastetta. Meidän yhdistyksellä on kestänyt 10 vuotta ennenkuin on päässyt edes "jaloilleen" finanssipuolesta puheenollen.
http://www.nallet.fi/sairaala.htm Siinä hyvä juttu. Tästä suomalaisesta Isokarhun kaupasta puhuin museokävijä pariskunnalle. Tuolla Isokarhun kaupalla on ollut menestystä. Nalleilla on suuret markkinat maailmassa, varsinkin lasten leluilla. Vanhat aidot antiikkinallet on vain osa nallekulttuuria.
"Mauista ei sovi kiistellä". - Silti helposti tulee sanottua, mistä tykkää ja mistä ei.
Alkuvuosina yksi meidän kyläläisistä sanoi nalleista puheenollen, että heidän talo on niitä täynnä, tarkoitti supermarkettien pehmoleluja. Hän ei tehnyt mitään eroa vanhojen ja uusien välillä.
Toisaalta museossa täytyy olla aitoa. Jos ei ole kyse erikoismuseosta, joka on erikoistunut kitschiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitsch
Tulevaisuuden museo on täynnä aasialaista.Niiden täytyy olla suuria, jotta saa esille kulutusyhteiskunnan lelut. Lasten huone ennen ja nyt, siinä on paljon eroa.
Kyseessä ei ole vanhat nallet, vaan uudet, kiinalaiset tulokkaat. Se oli huvittavaa, kun puhuttiin. Onneksi en kerinnyt pauhaamaan nykyajan sarjatuotantoa. Se on nykymaailmaa ja meidän aikamme lasten lelukulttuuria. Mielenkiintoista keskustella, vaikka keräilykohteemme onkin erilainen. Koiraihmisiä he olivat myös. Ja samanikäisiä minun kanssani. Meillä synkkasi hyvin, oli samanlainen huumorintaju. Koulunäyttely oli tykätty. Ja siinä usein se ikäluokka tulee esiin.
Tämä ranskalainen Noëlle suunnittelee perustavansa museon näillä nalleillaan, jotta saisi tuloja eläinyhdistykseen tai koiratarhaan, jossa hän on vapaaehtoistyössä. Siinä onkin haastetta. Meidän yhdistyksellä on kestänyt 10 vuotta ennenkuin on päässyt edes "jaloilleen" finanssipuolesta puheenollen.
http://www.nallet.fi/sairaala.htm Siinä hyvä juttu. Tästä suomalaisesta Isokarhun kaupasta puhuin museokävijä pariskunnalle. Tuolla Isokarhun kaupalla on ollut menestystä. Nalleilla on suuret markkinat maailmassa, varsinkin lasten leluilla. Vanhat aidot antiikkinallet on vain osa nallekulttuuria.
"Mauista ei sovi kiistellä". - Silti helposti tulee sanottua, mistä tykkää ja mistä ei.
Alkuvuosina yksi meidän kyläläisistä sanoi nalleista puheenollen, että heidän talo on niitä täynnä, tarkoitti supermarkettien pehmoleluja. Hän ei tehnyt mitään eroa vanhojen ja uusien välillä.
Toisaalta museossa täytyy olla aitoa. Jos ei ole kyse erikoismuseosta, joka on erikoistunut kitschiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitsch
Tulevaisuuden museo on täynnä aasialaista.Niiden täytyy olla suuria, jotta saa esille kulutusyhteiskunnan lelut. Lasten huone ennen ja nyt, siinä on paljon eroa.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Mitä tänä syksynä keksisi?
http://www.puppenhausmuseum.ch/
Siinä linkki Sveitsin Baselin Nukketalomuseoon, joka on hyvin kuuluisa. Siellä on paljon nukketaloja ja nalleja. Täytyy päästä katsomaan. Ostin Eurolinesin bussiliput noin 100 euroa menopaluu Nîmesistä Baseliin.
Katselin ensin Ryanairin lentomatkoja, mutta en löytänyt. Huomasin, että Eurolinesilla on edullisia suoria reittejä lähimaihin. Vaikka ne ovat aika rasittavia kokopäivä matkoja, mutta paikan päällä voi sitten levätä. Tuo Sveitsin Baseliin menevä kulkee päiväsaikaan, monet ovat yöbusseja.
Minulla on muisto Eurolines Suomi-Ranska- matkoista. Kuljin niillä 90-luvulla tänne Etelä-Ranskaan tullessani tai Suomeen mennessäni, koska voi ostaa vain menolipun ja jättää paluun avoimeksi. Matkaa rasitti vielä Tukholman ja Suomen välinen laivareitti. Niin kuitti olin sitten perille saapuessani, että monta päivää piti levätä. Yli 24-tuntia istuma-asennossa ei nukkumisesta tule paljoa mitään, paikat vaan puutuvat. Mutta valmis olin aina matkaa tekemään sen vaivoista huolimatta. Lisäksi "matkamiehen"-elämäni oli epävarmaa. Kaikki likoon.
Lentäen se ei olisi siihen aikaan ollut mahdollista, koska aina piti ostaa menopaluu. Ei Ryanair ollut silloin vielä kovin tunnettu, en ainakaan minä tuntenut. Internetin yleistyttyä vasta, koska halpaliput ostetaan netistä.
Vielä tuosta naapurimaan museossa käynnistä. Virtuaalivierailuja olen tehnyt eri museoissa vuodesta 2004, jolloin minä "Uunona", vähemmän tekninen ihminen, perehdyin tähän nykymaailman tekniikan suureen ihmeeseen, tietokoneeseen ja aloin surffaamisseikkailun internetissä. Siksi http://myoldbear.free.fr -sivuilla on paljon linkkejä eri museoihin. Tuumasta toimeen, tai virtuaalimaailmasta paikan päälle. Sen jälkeen olen löytänyt noita mielenkiintoisia paikkoja, jonne voi mennä katsomaan tilaisuuden tullen. Ilman nettiä kaikki olisi vähemmän konkreettista ja tiedossani.
Tämä blogikirjoittelukin on mukavaa. Olin aamulla ensin ranskankielisessä blogissani ja sitten siirryin tänne. Yhtäkkiä vaan kello tuli 11:27 Ranskan aikaa. Aika menee siivillä.
Siinä linkki Sveitsin Baselin Nukketalomuseoon, joka on hyvin kuuluisa. Siellä on paljon nukketaloja ja nalleja. Täytyy päästä katsomaan. Ostin Eurolinesin bussiliput noin 100 euroa menopaluu Nîmesistä Baseliin.
Katselin ensin Ryanairin lentomatkoja, mutta en löytänyt. Huomasin, että Eurolinesilla on edullisia suoria reittejä lähimaihin. Vaikka ne ovat aika rasittavia kokopäivä matkoja, mutta paikan päällä voi sitten levätä. Tuo Sveitsin Baseliin menevä kulkee päiväsaikaan, monet ovat yöbusseja.
Minulla on muisto Eurolines Suomi-Ranska- matkoista. Kuljin niillä 90-luvulla tänne Etelä-Ranskaan tullessani tai Suomeen mennessäni, koska voi ostaa vain menolipun ja jättää paluun avoimeksi. Matkaa rasitti vielä Tukholman ja Suomen välinen laivareitti. Niin kuitti olin sitten perille saapuessani, että monta päivää piti levätä. Yli 24-tuntia istuma-asennossa ei nukkumisesta tule paljoa mitään, paikat vaan puutuvat. Mutta valmis olin aina matkaa tekemään sen vaivoista huolimatta. Lisäksi "matkamiehen"-elämäni oli epävarmaa. Kaikki likoon.
Lentäen se ei olisi siihen aikaan ollut mahdollista, koska aina piti ostaa menopaluu. Ei Ryanair ollut silloin vielä kovin tunnettu, en ainakaan minä tuntenut. Internetin yleistyttyä vasta, koska halpaliput ostetaan netistä.
Vielä tuosta naapurimaan museossa käynnistä. Virtuaalivierailuja olen tehnyt eri museoissa vuodesta 2004, jolloin minä "Uunona", vähemmän tekninen ihminen, perehdyin tähän nykymaailman tekniikan suureen ihmeeseen, tietokoneeseen ja aloin surffaamisseikkailun internetissä. Siksi http://myoldbear.free.fr -sivuilla on paljon linkkejä eri museoihin. Tuumasta toimeen, tai virtuaalimaailmasta paikan päälle. Sen jälkeen olen löytänyt noita mielenkiintoisia paikkoja, jonne voi mennä katsomaan tilaisuuden tullen. Ilman nettiä kaikki olisi vähemmän konkreettista ja tiedossani.
Tämä blogikirjoittelukin on mukavaa. Olin aamulla ensin ranskankielisessä blogissani ja sitten siirryin tänne. Yhtäkkiä vaan kello tuli 11:27 Ranskan aikaa. Aika menee siivillä.
torstai 8. syyskuuta 2011
Puolivalmista
Portaikon ylä-ja alapuolelle laitoin pienet poppana matot. Leikkasin vaan "kovana" isosta poppana pöytäliinasta palasia. Ennen en olisi raskinnut niitä rikkoa. Poppanan teko tulee kalliiksi, materiaali, puuvillainenkin, maksaa paljon ja kutominen on aikaa vievää. Ne ovat hintavia pöytäliinoja. Toisaalta niille tulee nyt uutta käyttöä nukketalossa. Korjussa ne ovat olleet, eikä käytössä.
Nyt olen motivoitunut hakemaan kahteen oikeanpuoleiseen huoneeseen huonekaluja, yläkertaan makuuhuone ja alakertaan muuta, saa nähdä, mitä löydän. 20-lukua pitää olla.
Vaikka kuva ei ole ihan realistinen värien suhteen, kuvaamalla näkee epäkohdat ja sen, mikä sopii. Niin on hyvä testata eri vaihtoehtoja. Tämän oman huushollini entisiä epäedullisia ikkunaverhoja en huomannut muutakuin vasta kuvassa. Sitten tiesin korjata. Silmä tottuu. Nyt ne ovat paremmat.
Ennen remonttia
Tässä pari kuvaa talosta ennen remonttia. Toisessa kuvassa näkyy oikealla puolella etuosassa teksti BROKEN. Eri paikoissa taloa nurjalla puolella on milloin mitäkin tekstiä. Nukketalo on tehty vanhoista kaupan puulaatikoista. Se on kierrätystä. Kerroin siitä jo dollhousedreams-sivuilla. Ei haittaa, vaikka on vaatimattomat rakennusaineet, lopputulos on hieno. Mutta kyllä minä halusin kätkeä tuon näkyvän tekstin, joka pistää silmään heti. Kaikki tuo musta lattiaosa tuli pesussa ihan vaaleaksi. Sen päälle laitan kokolattiamaton, koska niin se on nätimpi. Muuten se oli kylmän näköinen huonekalujen kanssa.
Talo on aika paljon keskeneräisen näköinen, koska paljasta rimapuuta näkyy. Petsaamalla tai värjäämällä se on viimeistellymmän näköinen. En olisi ostanut tätä taloa, jos se olisi ollut laitettu tai remontoitu. Nyt saa kaikki tehdä mielensä mukaan.
Aika kauhean näköinen sisältä talo oli alussa, kun sitä ei ollut vielä kertaakaan putsattu. Kuinka moneen kertaan sitä olen kuurannut? En muista.
Remontti etenee
Myöhemmin laitan kuvan, jossa ne näkyvät nukketalossa paikallaan.
Alla on kuva nukketalosta, jossa on nyt kalustettu vasen puoli 20-luvun tyyliin. Vaikka sitäkin voi ajan myötä täydentää. Tauluja voisi laittaa seinille yläkertaan, ne tekevät hienoksi. Ja joku kaappi sinne perälle. Lattiamattona on kutomani punertava poppana. Luonnossa se on tummemman punainen kuin kuvassa.
Alakerran keittiöön voi myös lisätä astioita ja pellavapyyheliinoja telineeseen. Asukkaina on vasta yksi posliininukke yläkerrassa, niitäkin saa olla enemmän.
Nyt kun olen päässyt lopulta alkuun tämän nukketalon sisustuksessa, ajatukset pyörivät sen ympärillä yöt ja päivät. Se on mukavaa ajateltavaa.
http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/sis%C3%A4llysluettelo.html
Dollhousedreamsin Mitä uutta? -sivuilla on kuvia tästä nukketalosta ja sen yläkerran kalusteista.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Rappuset
Aamulla pesin ne kaikki. Mustaa hiilivettä tuli taas. Sitten kuivaamaan. Kuvassa ne ovat kuivaamassa ikkunalla.
Keskipäivällä jatkoin, kun kaikki oli kuivaa. Liimasin uudestaan porrasaskeleet yksitellen paikoilleen portaikkoon. Tapetti liuskatkin säilyivät kokoanaisina, vaikka kastelin ne täysin niitä puhdistaessani kuten kuvasta näkyy.
Illalla värjäsin saksanpähkinävärillä taas uudestaan kuivuneet rappuset, ne ovat sitten samanväriset kuin muut puuosat nukketalossa.
Huomenna jatkan. Kiinnitän seuraavaksi tapettiliuskan matoksi portaisiin. Voin sen kuvata ensin, koska sitten voisi tehdä kuvasta lisätapettia, jos joskus tarvitsee. Ja viimeiseksi portaat paikoilleen keskelle taloa.
Tähän vasta aikaa on kulunut, oikein päiväkaupalla. Mutta näyttää siltä, että onnistun. Vaikka otin riskejä, kun pesin tapetinkin läpimäräksi, se oli muuten roskiin heitettävän likainen. Mutta puun päällä työskennellessä tapettilista säilytti muotonsa.
Museossa oli tänään neljä henkeä. Nuori parikymppinen pariskunta, jotka olivat nähneet museokyltin tien vieressä. He ovat lomalla läheisellä leirintälaueella. Ihmeen kiinnostuneita nuoretkin ovat vanhasta. Sitten oli kaksi madamea, jotka olivat nähneet tämän museon le Routard-matkaoppaassa. Se on tuonut tänne paljon kävijöitä. Kokoelma sai kehuja. Kun saa kannustusta, se motivoi ja jaksaa paremmin pitkän syksyn ja talven sen jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)