Kyläkartta uutiset

http://www.mediapluscom.fr/navig.swf

Tänään kunnantalolla on se markkinointi monsieur, joka hoitaa kyläkartta yms. mainosasioita. Jätin sinne viestin viime maanantaina, kun olin tuota kartta-asiaa hoitamassa.

Sana oli mennyt eteenpäin, koska heti tuli sieltä sähköpostia, jossa sanotaan, että "nukkenallemuseo haluaa mukaan kyläkartalle". Suomennan sen yhteyshenkilön nimen, joka vie eteenpäin meidän asiaa, hän on "Eerikki Pyhä-Pietari." Minun piti soittaa vielä kunnantalolle, koska tuo posti oli osoitettu mediapluscom-kyläkartta yritykseen ja se oli samalla lähetty minulle tiedoksi.

Puhelinsoitosta selvisi, että mediapluscom tekee parhaillaan uutta kylttiä kylälle ja se ottaa vastaan vanhaan kylttiin tulevia muutoksia tai lisäyksiä. Sattui sopivaan aikaan. Me päästään siihen mukaan sittenkin. Vaikka kuulema se ei ihan sesonkiajaksi vielä valmistuisi, mutta syksyksi varmaankin.

Pitää valmistaa joku kuva ja ehkä teksti uutta kartta mainosta varten. Yritys ottaa meihin yhteyttä piakkoin. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen, ainakin mediapluscom-nettisivujen mukaan. Se ei maksa kunnalle mitään, joten ei kunta voi meiltä silloin myöskään siitä maksua ottaa. Vähän ihmetyttää se ilmaisuus silti.

Siinä taas näkee, että ei itsestään mitään synny, jos ei ole puhetorvena joka paikassa. Kuka muistaisi muuten nukkenallemuseota? Prioriteetit ovat muualla. Toisaalta museon ystäväjoukko kasvaa koko ajan. Sillä on paikka jo monen sydämessä ja pian myös konkreettisesti kyläkartalla. Sydämestä paikka on ollut helpompi vallata kuin kyläkartasta, mikä taas on vienyt vuosikausia.

Dixoun 1.kesäpäivä

Tänään me vietettiin ensimmäistä oikeaa kesäpäivää, vaikka hellettä on ollut aiemminkin. Lämpöasteita oli 28°C.

Dixoun kesäpäivät alkavat vasta, kun pääsee uimaan Gardon-jokeen. Uiminen on sen lempiharrastus. Se on varmaan pienenä opetettu leikkimään vedessä ja on sitten samanlainen "iso pentu" vielä isonakin. Sen kanssa täytyy leikkiä,  heitellä kiviä veteen, että se saa niitä hakea. Kauhea haukkuminen koko ajan, koska polskutteleminen on niin hauskaa.

Sitten oli kesän ensimmäisen jätskin vuoro supermarketin pihalla. Me herkutellaan Dixoun kanssa aina välillä.

Lopuksi mentiin kävelylenkki "Muistojen siltaa pitkin". Anduzen takana on ihastuttava ranskalainen pikkutie, jota kuljin kävellen 20 vuotta sitten, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisiä kertoja. Se on muistoja täynnä. En olisi silloin osannut ajatella, että täällä myöhemmin koiraa talutan, nukkenallemuseosta puhumattakaan...

Kuvassa haukku nukkuu. Se nukahti jo aikaisin tänä iltana raskaan uimareisun jälkeen.

"Kyäki seuraavaks"

Siinä kuvassa 1920-luvun nukketalon keittiö. Siinä minulle seuraava haaste. Täytyy löytää sinne sitä sun tätä.

Hella puuttuu. Sen täytyy olla pieni, koska mahtuu vain 10cm leveä perälle kaapin viereen. Ja tietenkin hellan päälle tavaraa. Kattila on jo ja ehkä kahvipannu, jos se kuparinen sopii.

Pyyheliinatelineeseen teen "hantuukien" peitoksi liinan. Joku vähän koristeellinen.

Kokkimestari myös puuttuu. Ja sillä täytyy olla "parrein korree esliina eres", niinkuin Lyyti tätini puhui Someron murteella siitä on jo kauan.

Seinään voisi laittaa jonkun sananlaskutaulun tai muuta kuten ennen muinoin oli tapana.

Astioita, paljon astioita täytyy vielä koota. Vitriinikaapit ovat ihan tyhjät. "Jottain nättii tarttis saara sinne koristeeks", ja kaapin päälle myös.

"Hiano siit sit tullee, ku ajan kans oikee tekkee, vaikka ittekki sitä vähä kehhuu".

Kyläkartasta

Tässä Dixou poseeraa taas. Joka kuvaan sen täytyy päästä.

Otin kuvan kyläkartasta, joka on kunnantalon edessä, toinen on Postin vieressä. Nuo kartat ilmestyivät kylään vain muutama vuosi sitten. Nukkenallemuseo ei ole niissä mukana. Museokävijät ovat sanoneet, että pitää pyytää kunnantalolta, että he lisäävät museon karttaan.

Siinäpä kompakysymys kunnantalolle. He "unohtavat" tämän joka paikasta. Me ollaan vierasta väkeä kylässä, siinä hyvä syy. Nurkkapatriootteja he ovat.

Alhaalla lähikuva kartan tekstistä, jossa kerrotaan kylän historiasta, palveluista ja muusta. Sanallakaan ei mainita tästä museosta.

Tänään olin kunnantalolla tätä asiaa hoitamassa. Oikea henkilö ei ollut paikalla tänään, vasta perjantaina. Sihteeri lupasi viedä viestiä eteenpäin ja otti puhelinnumeroni. Hän kävi puhumassa välillä siitä kunnanjohtajalle, ja sain sen käsityksen, että ei siihen karttaan mitään lisätä.

Karttakyltissä alhaalla on valmistajan nettisivuosoite, jossa kävin katsomassa ja soitin myös sinne uteliaisuuttani. Minulle sanottiin, että kartta on jo kerran painettu, he eivät sitä enää muuta. Mutta kunnantalo voi siihen lisätä jotakin, jos haluaa. Niin "jos haluaa". Sen näkee perjantaina. Olen melko varma, että vastaus on vähemmän positiivinen.

Äsken kävi yksi nuoriperhe museossa. Internetti toi taas kerran väkeä, he tulivat Montpelliersta. Ovikello soi ja satuin olemaan kotona. Kun katseltiin yläkerrassa lappalaisnukkeja, he sanoivat, että menevät Suomen Lappiin joulunaikaan. 4 vuotias tyttö pääsee joulupukkia katsomaan oikein paikan päälle. Kysyin lopuksi, mikä häntä eniten miellytti museossa. "Nukketalot!", sain vastaukseksi. Niitä hän katselikin ihan läheltä kiinnostuneena.

Toisaalta ollaan me mukana tuossa kyläkartassa tai ei, ei sillä ole niin suurta merkitystä, kyllä tänne silti tulee museokävijöitä nykyään toivotusti ja kävijämäärä on vielä lisääntymässä.

Nukketalo hurmaa

Tällä viikonlopulla tuli kuusi ihmistä museoon. Kun kysyin, miten he tänne löysivät. Sain vastaukseksi Anduzen turistitoimiston kautta. Siellä he olivat nähneet nukketalon ja ottaneet museoesitteen.

Toiset olivat Alpeilta kotoisin ja toiset Heraultin maakunnasta eli Montpelliern lähettyviltä.

Naapurin emäntä on aika huvittava. Hän oli nähnyt kun kuljetin nukketaloa autoon silloin viime maanantaina. Kerroin, että vein sen turistitoimistoon. Hyvä idea, sanoi madame. Hän seuraa kaikkea ikkunastaan, joka on vastapäätä taloani. Eläkeläisenä, hän on aina kotona. Yksi kerta hän harmitteli, koska ei voinut pitää ikkunaansa auki. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, kun museokävijät tulevat ja menevät.

Eri sukupolvia on käynyt viime aikoina. Kesällä on taas enemmän nuoria lapsiperheitä. Vanha aika on kuulema muotia.

Vaikka tämä on nukkenallemuseo, nimi viittaa lapsuuteen. Mutta näissä vierailuissa me puhutaan kaikesta. Menneestä-, nyky- ja tulevasta ajasta. Vanhat lelut tai muistot antavat ajatuksille siivet.

Nukketalon viereen voisi viedä vielä muuta. Vanha kulunut nalle keräisi varmaan myös monia ihailevia katseita. Vaikka sen voisi kyllä joku varastaa. Jos veisi oikein suuren nallen, sitä ei niin helposti oteta kainaloonsa kenenkään huomaamatta. - Vanha nukketalo hurmaa kyllä yksinäänkin, se nähtiin jo tällä ensimmäisellä viikonlopulla.

Muuten yksi hyvä uutinen. Kerroin vähän aikaa sitten 50 hengen ryhmästä, joka suunnitteli tänne tuloa kesäkuussa. He varasivat lopulta. Kirjoitin tänne blogiini, että "kylätie on hiljainen". Niin se olikin vuoden alussa. Ranskalaiset sanovat, että päivät seuraavat toisiaan, eivätkä toisiaan muistuta. "Les jours se suivent et ne se ressemblent pas."

Anduzen turistitoimistossa

Dixou on taas kuvassa. Siinä se istuu Anduzen turistitoimistossa turistiesitteiden vieressä.

Ylhäällä hyllyllä näkyy Nukkenallemuseon nukketalo museotekstineen. 

http://www.ot-anduze.fr/

Revontulet

Huoneen perällä on uusi taulu. Se on amerikkalaisen impressionistin Jim Smeltzin tekemä oikea akvarelli. Aceo taidetta eli 21/2"x31/2" (noin 6,4cmx8,9cm). 17 eurolla saa näitä netistä. Näin miniatyyrikoossa voi ostaa oikeata taidetta aika halvalla. Eron huomaa, jos on painotuote tai jos siinä on kädenjälki.

Astu "luontogalleriaan":
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7215967534/sizes/h/in/photostream/

Akvarelli oli kehystämätön, toisin kuin nuo kaksi pientä. Siinä probleema, mistä löytää pienet kehykset. Internetissä niistä olisi joutunut maksamaan 10 euron paikkeilla lähetyskuluineen. Oli sitten vanhaa tai uutta. Hain pitkä aikaa. Sitten päätin mennä katsomaan Alèsissa ollessani yhden yhdistyksen kirpparille, koska siellä olen nähnyt tauluja kehyksineen. Isojen joukosta löysin juuri sopivan kokoisen, josta otin kuvan pois. Parilla eurolla sain sieltä. Maalasin sen ruskeaksi, koska väri oli erilainen. Puuta se on, eikä muovia ja vielä lasikin. Siinä yksi kirppari-idea. Noita pikkukehyksiä, erityisesti vanhempia, kannattaa ruveta etsimään nukketaloa varten.

Revontulet aiheena on oikein suomalainen ja sitä on mukava esitellä museokävijöille. Niinkuin pieni palanen kotimaata olisi sen mukana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Revontulet

Alla linkki taiteilijan sivuille.

http://www.angelfire.com/art/smeltzgallery/

Nukketalon seikkailu turistitoimistossa...ja muita kuulumisia

Tänään oli kolme ihmistä museossa. Pari turistia, jotka tulivat täällä Lézanissa asuvan vanhan tätinsä kanssa.

Oikeastaan me tultiin yhdessä tänne Postin kautta. Olin Postissa ja pari turistin näköistä asiakasta siellä kysyi, jos kylällä on jotakin nähtävyyksiä. Sanoin, että Nukkenallemuseo. Toin heidät tänne.

Tämä ranskalainen pariskunta asuu Saksassa. He ovat matkustelleet, kertoivat käyneensä Englannissa Windsorin linnassa, jossa on esillä kuningatar Maryn nukketalo.

http://blog.londonconnection.com/2010/10/27/windsor-castle-queen-marys-dolls-house/

http://www.royal-windsor.com/windsorcastle.htm

http://www.youtube.com/watch?v=L0Qc6Tc_Dmo

http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_Mary%27s_Dolls%27_House 

Meillä oli kiva keskustelu. Vierailu on parhaimmillaan, kun kenelläkään ei ole kiirettä. Kävelykepillä kävelevä tätivanhus tarvitsi tuolin koko ajaksi, koska ei jaksanut seistä.Ystävällisesti hän oli mukana. Vaikka yläkertaan hän ei kepin kanssa voinut tulla.

He sanoivat, että minun täytyy pyytää kunnantalolta, että se laittaa nukkenallemuseon kylämme karttatauluun. Niitä on yksi Postin ja toinen kunnantalon edustalla. - Saa nähdä, mitä saan vastaukseksi. Voin mennä asioimaan sinne heti tällä viikolla. Arvaan, että ilmaista se ei ole, kallista varmaan, jos yleensä ovat myötämielisiä.

Minulla oli treffit Anduzessa. Menin turistitoimistoon hakemaan tilaamani museomainokset. Voin viedä sinne yhden nukketaloistani näytille, museomainokseksi. Se on nyt siellä parhaalla paikalla kaikkien mainosten yläpuolella. Kirjoitin sen mukaan vielä isolla NUKKENALLEMUSEO ...Kyllä se jotain poikii. Jos kukaan ei huomaa meidän vaatimattomia esitteitämme, tuo nukketalo tulee paremmin huomatuksi.

Viikon lopulla menen ottamaan kuvan tästä uudesta mainoksesta turistitoimiston henkilökunnan kanssa ja liitän sen tähän blogiini.

Vielä yksi uutinen. Yksi yhdistys Montpellierstä pyysi hinta-arviota 50 aikuisryhmän vierailusta kesäkuussa. He ottivat yhteyttä internetin kautta. Mutta kun he kuulevat, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla sisälle yhtaikaa, voi olla, että muuttavat mielensä ja menevät muualle. Toivon mukaan ei.

HYVÄÄ ÄITEINPÄIVÄÄ!

Sesongin enteilyä

Kesä on tullut. 30°C hellettä on ollut näinä päivinä, vaikka huomenna laskee 20°C ukkosen ja sateen tullessa.

Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.

Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.

Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.

Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.

Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.

Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.

Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.