Suoma soittaa!

Tässä ylhäällä Hilda ja Suoma 20-luvulla. Äidillä on hattu päässä ja Suoma-ystävällä on valkoinen rusetti.

Siinä parhaat ystävät. Vielä mummoina 2000-luvun alussa, kun molemmat olivat jo leskiä, he muistivat toisiaan. Puhelin soi molemmilla. Puolin ja toisin piti vaihtaa kuulumiset. Ja silloin puhuttiin kauan, ei ollut kiirettä. Muistan miten äiti sanoi joka kerta mielissään: "Suoma soittaa!"

Kukapa unohtaisi ystävän?

Alhaalla kuvassa kaupunkilaisserkut, jotka ovat tulleet katsomaan maalaisserkkuja.

Kaikki kuvassa olevat ovat jo poissa.

Katselin 60-luvun muistivihkoani ja löysin sieltä tähän pienen muistovärsyn:



"Keinukoon purtesi pienoinen
laineilla elämän virran.
Suokohon Luoja sen saapuvan
rauhan satamaan kerran."

Kotimaa kun taakse jäi...

Eilen illalla puoli yhdeksän aikoihin tulin kotiin Suomen matkaltani.

7 päivää Suomessa ja 2-3 päivää Lontoossa. Tässä kuvat Lontoosta.

Alusta loppuun matka oli tällä kertaa jännitystä täynnä. Lähtö oli aikaisin aamulla klo 5:n jälkeen 4.päivä keskelle ukkosmyrskyä Nîmesiin, jonka lentokentällä piti olla klo 10 lentoa varten.

Sitten paluupäivänä eilen samanlainen ukkosmyrsky oli luvassa myöhemmin illalla, onneksi en ollut siitä tietoinen autoa ajaessani. Tiesin vain, että ukkosta oli mahdollisesti luvattu rankkasateineen. Onneksi se alkoi vasta kotiin päästyäni.

http://www.midilibre.fr/2014/11/15/intemperies-dans-le-gard-un-famille-portee-disparue-a-cruviers-lascours,1081950.php

Vaikka alku ja loppu oli jotenkin dramaattinen....

Jatkuu.

Linkit- antiikkitapahtuma Helsingissä

http://www.hs.fi/koti/a1414898543033

Mistä pidettiin eniten museossa?

Tässä kuvassa on englantilainen Handicrafts nukketalo 1920-luvulta toisen englantilaisen vieressä.

Siinä tämän vuoden yhdet museon suosikit museokävijöiden parissa.

Kulttuurin puolesta ja vastaan

https://www.facebook.com/suomen.museoliitto/posts/636943563014242?stream_ref=5

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194859321976/artikkeli/puheenaihe+museo+on+hyva+sijoitus.html

Artikkeli on positiivinen museoiden puolesta puhuja. Mutta jos alkaa lukea sen kommentteja, se kyseenalaistetaan.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pikkukylässä kulttuuria voi harrastaa, siis museolla on paikkansa. Mutta jos siitä tekee kaupan, silloin on sulkeminen. Se ei ole elinkelpoinen kuten leipäkauppa. Vain välttämätön ruoka business menestyy ainakin pikku paikoissa.

Totta on, että jos kannattavuus laskelmia tekee kävijämäärien perusteella, silloin museon toimintaakin voidaan arvostella. Ja siksi on parasta pysytellä erossa julkisista avustuksista ja selvitä omalla pikkubudjetilla.

Nykymaailman business'mäinen tehokkuus ajattelu ei sovi joka paikkaan. Se on tuhoisaa. Perinteiset arvot: kirkko, koti ja isänmaa, ovat tärkeimpiä ja "pyhiä". Niihin kaikki rakentuu. Jos tämän sanoo jossakin keskustelufoorumissa, auta armias kriitikkoja! Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ei kaikki. Kulutusyhteiskunta talousarvoineen ei ole onnellisuuden tae.
 http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/695835/Arkkipiispa+Makinen+Ihmiset+paattavat+taloudesta

Alempana kerrotaan Lasarettimuseon 40-vuotis juhlista. Jos sen toimintaa ei olisi vienyt eteenpäin vapaaehtoistyö ja jos olisi vaan laskettu kassaa joka päivä ja kävijämääriä, epäilen vietettäisiinkö siellä nyt monikymmenvuotisiä synttäreitä. Mutta mikä on sen salaisuus? - Arvaan, että se on sydämen asia. Sydämellä on ihmeelliset voimat.

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194928986663/artikkeli/vapriikilla+erinomainen+vuosi+kiilasi+komeilla+numeroilla+museolistan+kakkoseksi.html?utm_source=leiki&utm_medium=aamulehti&utm_campaign=kontekstuaalinen

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5952

http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17

Museokohteet Käyntimäärä 2013

Ateneumin taidemuseo (Valtion taidemuseo)

261 969

Vapriikki (Tampereen kaupungin historialliset

museot) ja Suomen Jääkiekkomuseo

188 527

Nykytaiteen museo Kiasma (Valtion taidemuseo)

165 715

Luonnontieteellinen museo Luomus

153 766

Turun linna (Turun museokeskus)

121 369

EMMA – Espoon modernin taiteen museo

104 708

Merikeskus Vellamo: Kymenlaakson museo ja

Suomen merimuseo (Suomen kansallismuseo)

104 471

Suomen kansallismuseo

102 597

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28111/museo%20gradu.pdf?sequence=2
"Talletettu keräelmä vailla yleisöä on vain omistajansa aarre." Sanoo Sanna Jokinen pro-gradu tutkielmassaan.

Syysloman tuulahdus

Nyt on Pyhäinpäivä viikonloppu.

Katselin viime vuoden syyslomaa, joka oli noin viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna. Meillä oli silloin vain 6 museokävijää. Se on vähän. Tänä vuonna täällä on ollut nyt lomien aikana 32 ihmistä! Yhdistys on tienannut syys-lokakuussa sen, mistä se jäi paitsi elokuussa viime vuoteen verrattuna. Joten ollaan tyytyväisiä.

Uusi lehtiartikkeli toi tänne monia paikallisia. Toisaalta myös museomainoslehtinen, museokyltit teillä ja internetti. Routard-matkailusivutkin mainittiin. Lisäksi toiset sanoivat tulleensa, koska olivat kuulleet puhuttavan tästä museosta.

Tänään päivällä tuli puhelinsoitto. Yksi pariskunta halusi varmistaa museon aukioloajan, lisäksi he halusivat tietää, jos minulla on Birge-merkkisiä nukkeja. Onneksi voin sanoa, että minulla on yksi sellainen. Odottelin klo 3:sta asti. Sitten klo 5:n maissa ovikello soi.

Madamen perhe oli ollut nukketehtailija 70-luvun loppuun asti. He valmistivat Birge-merkkisiä nukkeja. Rouva oli Birge-tyttönimeltään, nukketehtaan omistajaisän mukaan. Kun näytin nukkeani, hän kertoi perheyrityksen tarinan silmät melkein kyynelissä. Isä oli jo kuollut, mutta 98-vuotias äiti eli vielä.

Nukkenallemuseossa on ollut taas elämää pitkästä aikaa. Vanha tavara on jotenkin "kuollutta", unohdettua, kun se on yksinään. Mutta yhdessä näiden museoystävien kanssa ne saavat uutta eloa. Mitä kaikkea joku esine voikaan meille kertoa!

http://www.infopoupees.com/pages/Sujets.php?index=304&pi=3&sn=1#0

Hyvää 40-vuotispäivää Turun Lasarettimuseolle!

Tämä Turun sairaala on nostalginen paikka meikäläisille. Me ollaan synnytty siellä.

http://www.ts.fi/ts+tanaan/694051/Turun+lasarettimuseo+juhlii+tanaan

"Turun lasarettimuseon museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski kertoo, että museon olemassaolosta on kiittäminen vapaaehtoisia..."

http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/default.aspx

http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/lasaretista-yliopistosairaalaksi.aspx

Kauas satojen vuosien taakse

Tänään oltiin ruokaostoksilla Lidl supemarketissa naapurikylässä St Christolissa. Mutta me oltiin paljon "kauempana" kuin vain tavallisia arkisia ruokaostoksia tehdessä.

Joskus on hyvä, kun tekee toisille mieliksi. Antaa ohjakset välillä toisten käsiin ja menee jonnekin, minne ei haluaisi eikä yksin menisi. Niin sitä voi löytää jotakin ihan uutta ja yllättävää. Niin minulle kävi tänään.

St Christol kylä on Alèsia ennen noin 8-9km täältä. Se on moderni kylä kuten kaikki nykyään. Olen ollut siellä varmaan 1000 kertaa. Joten tuttu paikka se on. Olen ajatellut, ettei siellä ole mitään erikoista.

Sisko oli löytänyt mielenkiintoisen linnan netistä tuon kylän läheltä. Oikeastaan niitä on siellä kolme. Kaksi muuta tiedetään ennestään. Katsottiin kartasta paikka tarkalleen ja sitten matkaan. Sen piti olla vain pari kilometriä keskustasta.

Pientä seikkalua se etsiminen oli, ajettiin muutaman kerran harhaan. Sitten sattumalta mentiin väärää tietä. Mutta löysimme ihanan Valz-kylän. Se oli vuoriston kätköissä. Siellä ei näkynyt liikkuvan ketään, oli hiljainen kylä, paitsi yksi vanhus keppineen. Me oltiin juttusilla. Hän on 87-vuotias espanjalainen, joka on tullut Ranskaan 37 vuotta sitten. Vanha nainen oli kuin suoraan kauniista maalauksesta pittoreskissa ympäristössään. Surumielisesti tämä melkein 90 kymppinen sanoi, ettei hän ole enää tästä maailmasta...Ja se kuvastui koko olemuksesta.

"There are places and people that cannot be forgotten." Tämä tapaaminen oli jotenkin unohtumaton. Vaihdoimme muutaman sanan. Mutta ne muutamatkin sanat olivat tärkeitä. Uskon, että puolin ja toisin. Vanhuus ja viisaus, sanotaan.

http://mariecuisine.canalblog.com/albums/paysages_gardois/photos/11066077-vals__le_hameau.html

Sitten jatkoimme matkaa. "Väärä tiekin" oli osoittaunut mielenkiintoiseksi, saa nähdä millainen on linna, kun löydetään se "oikea tie", ajattelin.

Kartan mukaan piti ajaa vähän matkaa vanhaa Anduzen tietä Alèsiin päin ja juuri ennen siltaa kääntyä pikkutietä linnaan päin. Se löytyi lopulta. Siinä luki vain "Domaine des Arènes". Ei mitään linnasta, vaikka linnan nimi on kyllä tuo Arènes.

Mutta mikä tie! Se oli hyvin huonossa kunnossa, sellainen asumattoman talon tie, jossa on kuljettu joskus kauan sitten hevoskärryillä. Se vei satoja vuosia taaksepäin tästä päivästä salaperäiseen linnan kätköpaikkaan keskelle metsikköä ja lopulta aukealle. Eteemme avautui yksinäinen unohdettu satulinna, jonka takana isot vuoret. Aurinko paistoi osittain pilviseltä taivaalta ja valaisi kauniisti linnan kuin maalauksessa. Uskomatonta, miten yhtäkkiä kaikki modernin maailman kiire meluineen oli poissa. Täällä oli ihan toinen mennyt maailma vain noin muutaman minuutin päässä vilkkaasta St Christolin kylän keskustasta.

Sitten ruokaostoksille Lidl-kauppaan. Takaisin 21.vuosisadalle. Mitä kaikkea voikaan olla kätkössä meiltä! Löytöretkelle pitää mennä useammin.

http://www.saintchristollezales.fr/fre/St_Christol_lez_Ales/Patrimoine.html

http://www.panoramio.com/photo/90046039

Pariisin museosta

http://www.museedelapoupeeparis.com/IMG/pdf/samy_le_parisien.pdf

Pariisin nukkemuseo viettää 20-vuotissyntymäpäiviään.

Yllä lehtiartikkeli.

Samy Odin on alkanut keräilyn jo 16 vuotiaana Italiassa, jossa hänen isänsä keräili teatteripukuja.

Tuo museonpitäjä on akateemikko myös, tohtoriksi väitellyt 28 vuotiaana. Hän on ollut ennen yliopisto-opettaja.

Museolla on vuosittain 40 000 kävijää. Ei ihme. Se on kansainvälisesti kuuluisa ja maailman ykkösturismi kaupungissa Pariisissa.

Kokoelmassa on nukkeja, joista yksittäinenkin nukke on 200 000 euron arvoinen! Talon hintainen kuten Amsterdamin Petronella nukketalo oli 1600-1700-luvulla.

Samy Odin on kirjoittanut useita kirjoja alalta. Hän on myös identifoinut joitakin nukkejani.

Sinne museoon pitää mennä aina uudestaan, koska se on joka kerta vähän erilainen. Ja toisaalta sen näkee myös eri tavalla, kun omat kiinnostuskohteet muuttuvat.

http://www.museedelapoupeeparis.com/Le-Musee-recoit-les-honneurs-de-la.html?lang=fr

Viime vuonna tähän aikaan

Viime vuoden lokakuussa ostin tämän Silber&Fleming nukketalon. Tässä kuvat ylimpänä.

Ajattelin, että se on hyväkuntoisen näköinen, vaikka pintaremontti ei minua miellyttänyt ollenkaan.

Vielä samana iltana, kun olin nukketalon saanut kotiini, revin irti nämä kauheat tapetit, joilla oli modernisoitu vanha hieno nukketalo.

Fasadiovessa ei ollut muuta kuin teipillä ja liimalla kiinni jotain epämääräistä paperia peittämässä kulunut vanha tapetti. Se oli helppo ottaa pois.

Sitten hommiin. Netti on paras infopankki ja ideariihi, kun alkaa vanhan nukketalon kunnostamisen ja sisustamisen.

Alempena sama nukketalo radikaalisine värimuutoksineen melkein valmiina nyt vuosi jälkeenpäin. Sinne voi lisätä vielä jotakin tilaisuuden tullen. Viktoriaaninen talo oli täynnä.

Aika kauan on kestänyt tämän talon sisustus.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Minulla oli monia eri malleja, yksi oli Barbra Streisandin nukketalo. Alimmaisena kuva.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Barbra_Streisand
http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1339053/Insi...
http://magazine.shnsf.com/index.php/shn/inside-the-very-r...
http://barbranews.blogspot.fr/2010_11_01_archive.html
http://www.biography.com/people/barbra-streisand-9497402