Siinä parhaat ystävät. Vielä mummoina 2000-luvun alussa, kun molemmat olivat jo leskiä, he muistivat toisiaan. Puhelin soi molemmilla. Puolin ja toisin piti vaihtaa kuulumiset. Ja silloin puhuttiin kauan, ei ollut kiirettä. Muistan miten äiti sanoi joka kerta mielissään: "Suoma soittaa!"
Kukapa unohtaisi ystävän?
Alhaalla kuvassa kaupunkilaisserkut, jotka ovat tulleet katsomaan maalaisserkkuja.
Kaikki kuvassa olevat ovat jo poissa.
Katselin 60-luvun muistivihkoani ja löysin sieltä tähän pienen muistovärsyn:
"Keinukoon purtesi pienoinen
laineilla elämän virran.
Suokohon Luoja sen saapuvan
rauhan satamaan kerran."
