tiistai 12. toukokuuta 2015

Mitähän ne akat nyt puhuvat kylällä?






































Vapaa suomennokseni: Museoon löytöretkelle

Kauniita miniatyyrejä nukkenallemuseossa

Vuonna 2000 perustetussa l'Estrangladou-kadun nukkenallemuseossa kokoelma karttuu koko ajan. Sen perustajan Ulla Suonpään innokas keräilyharrastus jatkuu. Nähtävänä on nukkeja, nalleja, vanhoja leluja ja muita lapsuusmuistoja.

Miniatyyrejä on iso kokoelma: nukketaloja, koulu, sairaala, kauppoja...1800-luvulta tähän päivään. Jopa vanhempaa näkee.

Museon aukioloajat....
______________________________________________________________________________

Tässä uusi artikkeli nukkenallemuseosta, joka on tänäpäisessä Midi Libressä. Se on pieni kuten muutkin kyläuutisten sivulla yleensä. Madame, joka huolehtii kylämme uutisoinnista tuohon paikallislehteen, soitti aamulla, että voin käydä ostamassa  lehden, koska artikkeli julkaistiin tänään.

Tämä madame on entinen kunnantalon eläkkeellä oleva sihteeri, joten minulla on muistoja hänestä museon alkuajoilta.

Nyt hän oli täällä ihmeissään ja kysyi, mistä ihmeestä tällaisia nukketaloja löytää. Ja hän tokaisi, että kylällä ei tiedetä, mitä täällä museossa oikein on. Se oli uutta hänen suustaan. Toinen sävel kuin ennen.

Tämä armenialaista  alkuperää oleva rouva, kuten Nathalie ystäväni tiesi, on ollut nukkenallemuseon kova kriitikko. Naapurin emäntä sanoi häntä "ilkeäksi juoruakaksi". Noita juoruakkoja on näköjään meidän kylillä paljon!

Tämä entinen kunnantalon virkanainen on niin kiireinen ja tärkeä ihminen, että tälläkin kertaa oli vain salamavierailu. Huomenna hänen pitäisi tulla uudestaan ajan kanssa joidenkin muiden kanssa. Ja lisäksi hän lupasi tuoda myös ryhmänsä tänne sen jälkeen nyt keväällä.

Tämä yhtäkkinen kova kiinnostus museosta sai alkunsa viime syyskuun museoartikkelista Alès Agglo-lehdessä, joka toi tänne ensimmäisen kylämme eläkeläisryhmän viime kuussa. Kun akat pääsevät vauhtiin, silloin kaikkien pitää nähdä, mistä oikein puhutaan. Siis nukkenallemuseo puhuttaa kylällä.

Naapuri sanoi, joka on ystävä yhden kunnantalon valtuustossa olevan miehen rouvan kanssa, että tämä meidän museoyhdistys on yksityinen ja palvelee vain omaa etua. Tästä ei ole kuntalaisille mitään hyötyä, kuten heillä on muista kunnan yhdistyksistä, joihin he voivat aktiivisesti osallistua. Sellaisia kunnatalon kuulumisia naapurilta sain.

Siis huomenna on tulossa uudestaan museovierailu näiden kyläkonkareiden kanssa. Korvissani soi vieläkin ne sanat, jotka juuri tältä uutismadamelta kuulin vuosia sitten:"Nukkenallemuseosta ei ole kylälle mitään hyötyä".

tiistai 5. toukokuuta 2015

Armeijamuistoista silkkikenkiin



Kokoelmaa täytyy monipuolistaa. Sen olen oppinut vuosien varrella. Täytyy olla jokaiselle jotakin museossa.

Täällä ei saa olla pelkästään nukkeja ja nalleja, se on tylsää, vaan kaikkea mahdollista. Se on hauskempaa.

Niin tarinoita riittää kaikkea maan ja taivaan väliltä. On mielenkiintoista, kun juttu luistaa ja kun keskusteluun osallistuvat kaikki museokävijät. Tunnelma on silloin kuin vanhan ajan pienessä sekatavarakaupassa. Siellä toteutui myös sosiaalinen kanssakäyminen, joka on tärkeää.

Tässä kuvassa ison veljen armeijakortti, jonka löysin vanhan päiväkirjan lehtien välistä. Hän oli lähettänyt kortin kotiin armeijasta minun nimelläni, olin siitä iloissani ja kortti piti säilyttää päiväkirjan sisällä, jonne mahtui aikoinaan valokuvia, vanhoja vintistä löydettyjä äidin piirustuksia, lehtileikkeitä vanhoista lehdistä jne. Se oli kuin scrapbook, kuten nykyään sanotaan.
Kortti on päivätty 5.9.69. Vanhin veli oli silloin armeijassa ja lähetti kotiin kuulumisia. Kuvassa 60-luvun sotilashuumoria. 

Ennen säilytettiin kaikkea. Nykyään siivotaan paikkoja  ja heitetetään pois, ei paljoa tunteilla. Lisäksi kaikki alkaa olla enemmän ja enemmän digitaalista eli helposti häviävää ja pois pyyhittävää. Siksi nämän vanhat dokumentit menneestä maailmasta ovat arvokkaita.

Tähän korttiin liittyy jotakin uutta, mikä liittää sen tähän päivään. Sotahistoria on esillä tänä vuonna, kun juhlitaan 70 vuotta sodan päättymisestä.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/01/jatkosodan-loppumisesta-tulee-70-vuotta

Lisäksi uutta on myös se, että viikonlopulla alettiin puhua tämän Veikko-veljen kanssa Skypessa! Museolla on ystäviä!

Alimmaisena on unelmasilkkikengät 1880-luvulta. Näin samantapaiset Tampereen Kenkämuseossa Vapriikissa. Niitä ihaillaan paljon museossa. Ne muistuttavat satumaisia Tuhkimon kenkiä.

Vähän tavallisesta poikkeavat yllättävät esineet museossa saavat paljon huomiota ja piristävät. Järjestystä voi hiukan rikkoa, kun ollaan kerran muistojen valtakunnassa. Samalla tavalla ne muistot pulpahtavat mieleen joistakin pienistä asioista arkipäivän keskellä.

Nukkenallemuseo on koko ihmiselämä pienoiskoossa.

Pojat ja nukketalot

Tässä yksi 7-vuotias poika, joka ihailee nukketaloa vitriinissä. Hän kerää nukkeja ja tekee kenkälaatikoista nukketaloja.

Poika tuli museoon isovanhempiensa kanssa. He ovat olleet lomalla viisi päivää naapurikylässä. Joka päivä hän oli kysynyt, milloin mennään sinne museoon.

Kaikkein kiinnostavinta tämän pienen keräilijän mielestä oli vanhin 1700-luvun nukke.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Posti toi kirjeen

Tässä yksi ryhmäläinen kiittää museokäynnistään. Hän oli mukana ryhmässä, joka oli täällä viimekuun alussa. Siinä oli meidän kyläläisiä ja muutamia naapurikylistä.

Kirje tekee nykyään vaikutuksen, koska tulee aina harvinaisemmaksi tässä virtuaalimaailmassamme, josta ei aina painettuja konkreettisia dokumentteja jää.

Dixou vie luontoon

Villitimjami kukkii ja tuoksuu!

Oltiin Dixoun kanssa pitkästä aikaa kukkulalla. Tässä kuvat. Minulla ei ole niin hyvää kameraa kuin siskolla, mutta näkee noistakin vähän.

Alimmassa kuvassa kylämme näkyy taustalla Sevennien edessä.

Nyt on taas ihan kesäistä ilmaa Suomeen nähden. Toisaalta on sadellut myös paljon ja se sade on saanut luonnon kukkimaan ja vihertämään joka paikassa. Alkukesä on aina vihreämpää kuin loppukesä. Ja linnut laulavat niin kuin olisi lintujen konsertti joka päivä. Tämä on kauneinta aikaa vuodesta, kun luonto herää uudestaan elämään, kuin ihmettä.


torstai 30. huhtikuuta 2015

Hyvää Vappua kaikille!

Dixou poseeraa. 

Yllä viinipelto ja alla vehnäpelto. Takana Sevennit noin 9km päässä Anduzessa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Miniatyyrimaailmaa ihailemassa

Tänään oli "miesten päivä" museossa.

Ovikello soi ja oven takana oli pari miestä. Ajattelin ensin, että varmaankin pariisilaisia. Pariisissa ollaan kiinnostuneita kaikesta toisin kuin muualla ollaan rajoittuneempia.

Mutta toinen oli alèsilainen ja toinen Puy-kaupungin lähettyviltä. Puy on kuuluisa pitseistään. Miehet olivat vanhan tavaran-,kirppari- ja antiikkitorien harrastajia, ja poikkesivat tänne, koska he olivat nähneet museokyltin tien vieressä.

He olivat ihastuksissaan varsinkin miniatyyrimaailmasta museossa ja kyselivät, kuten monet muut, mistä olen löytänyt. Ranskalaiset eivät ole tottneet näkemään paljoa vanhoja nukketaloja kuten anglo-saksit ja saksalaiset.

Kun kysyin, mistä pitivät eniten. 60-70-luvun nukketalot. Ne ovat kuin oikeita pienoiskoossa. Toisaalta nyt 60-70-luku on muotia. Ranskalaiset ovat muoti-ihmisiä ja seuraavat sitä tarkkaan.

Se oli huvittavaa, kun isot miehet oikein kurkkivat läheltä noita taloja lattialla. Ehdotin kuvan ottamista, koska MuseumWeek'illä opin, että kannattaa ottaa museokävijöistä kuvia museossa tilaisuuden tullen. Joten tässä kuvat.

Vertasin viime vuotta tähän aikaan. Meillä on ollut nyt lähes 40% enemmän museokävijöitä. Viime vuoden artikkeli museosta Alès Agglomération-lehdessä on ollut paljolti tämän menestyksen takana. Vaikka se on vain yksi tekijä.

http://www.ladentelledupuy.com/

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Rauta kuumana museossa

Eilen oli 9 henkeä museossa. Lehtiartikkeli, museomainos ja kuulema paikallisradiossa mainos tästä museosta saivat heidät liikkeelle. Lisäksi yksi naapurikylän rouva maksoi etukäteen neljän hengen museovierailun, jonka he voittavat lottoarvonnassa muutaman päivän päästä.

Klo 4:stä oli vilinää puoli kahdeksaan asti. Viimeiset kaksi tuntia kului ihanan sveitsiläispariskunnan kanssa. Meillä oli kiva ja mielenkiintoinen pitkä tarinahetki, joka nauhoitettiin heidän pikkunauhurilleen. Alèsissa on nyt koulutustilaisuus suullisesta kirjallisuudesta ja sen takia he täällä olivat. Ei yksin huvittaisi kahta tuntia selostaa, mutta kun siitä tuli ajatustenvaihtoa huumorilla höystettynä ja me olimme eri kulttuureista. Niin me ei pitkästytty. Alla linkki:

http://www.euroconte.org/

Lisäksi oli belgialaisia, isovahemmat lastenlapsineen ja ranskalainen lastenlapsineen.

Sain tietää uutta myös joistakin nukketaloistani, jotka ovat katolisesta Saksasta peräisin. Nuo sveitsiläiset olivat katolisesta kirkosta. Meillä protestanteilla on erilaiset perinteet. Museovierailta oppii monesti, koska me olemme erilaisista maailmoista.

Silloin täytyy hioa, kun on rauta kuumana. Vielä parisen viikkoa voi tulla tänne väkeä, koska kevätlomat kestävät ensi kuun 10.päivään.

Riepumatto



http://fashionrevolution.org/country/finland/
Vaatevallankumous-päivä

https://twitter.com/SYKEinfo/status/591187513542365184