Kokoelmaa täytyy monipuolistaa. Sen olen oppinut vuosien varrella. Täytyy olla jokaiselle jotakin museossa.
Täällä ei saa olla pelkästään nukkeja ja nalleja, se on tylsää, vaan kaikkea mahdollista. Se on hauskempaa.Niin tarinoita riittää kaikkea maan ja taivaan väliltä. On mielenkiintoista, kun juttu luistaa ja kun keskusteluun osallistuvat kaikki museokävijät. Tunnelma on silloin kuin vanhan ajan pienessä sekatavarakaupassa. Siellä toteutui myös sosiaalinen kanssakäyminen, joka on tärkeää.
Tässä kuvassa ison veljen armeijakortti, jonka löysin vanhan päiväkirjan lehtien välistä. Hän oli lähettänyt kortin kotiin armeijasta minun nimelläni, olin siitä iloissani ja kortti piti säilyttää päiväkirjan sisällä, jonne mahtui aikoinaan valokuvia, vanhoja vintistä löydettyjä äidin piirustuksia, lehtileikkeitä vanhoista lehdistä jne. Se oli kuin scrapbook, kuten nykyään sanotaan.
Kortti on päivätty 5.9.69. Vanhin veli oli silloin armeijassa ja lähetti kotiin kuulumisia. Kuvassa 60-luvun sotilashuumoria.
Ennen säilytettiin kaikkea. Nykyään siivotaan paikkoja ja heitetetään pois, ei paljoa tunteilla. Lisäksi kaikki alkaa olla enemmän ja enemmän digitaalista eli helposti häviävää ja pois pyyhittävää. Siksi nämän vanhat dokumentit menneestä maailmasta ovat arvokkaita.
Tähän korttiin liittyy jotakin uutta, mikä liittää sen tähän päivään. Sotahistoria on esillä tänä vuonna, kun juhlitaan 70 vuotta sodan päättymisestä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/01/jatkosodan-loppumisesta-tulee-70-vuotta
Lisäksi uutta on myös se, että viikonlopulla alettiin puhua tämän Veikko-veljen kanssa Skypessa! Museolla on ystäviä!
Alimmaisena on unelmasilkkikengät 1880-luvulta. Näin samantapaiset Tampereen Kenkämuseossa Vapriikissa. Niitä ihaillaan paljon museossa. Ne muistuttavat satumaisia Tuhkimon kenkiä.Vähän tavallisesta poikkeavat yllättävät esineet museossa saavat paljon huomiota ja piristävät. Järjestystä voi hiukan rikkoa, kun ollaan kerran muistojen valtakunnassa. Samalla tavalla ne muistot pulpahtavat mieleen joistakin pienistä asioista arkipäivän keskellä.
Nukkenallemuseo on koko ihmiselämä pienoiskoossa.
