maanantai 25. toukokuuta 2015

Museon ovikello soi taas







Tässä tämän viikonlopun museokävijä kommentit vieraskirjassa:
Monet kirjoittavat, että tänne pitää tulla uudestaan, koska paljon nähtävää. Museo kertaa elävästi historian kulkua.

"Ihmiset katoavat, mutta muistot jäävät", kirjoitti siihen taiteen opiskelija. Tuon lauseen olen nähnyt hautausmaalla Ranskassa.

Nuori ranskatar katsoi museota lopuksi liikuttuneena ja sanoi, että museo on kuolleiden ihmisten omaisuuksien muistopaikka. Totta on, että esille tulee museokierroksella elämän kiertokulku kehdosta hautaan konkreettisesti iloineen ja suruineen vaikkakin pienoiskoossa.

Koko ajan on ollut vähän ihmisiä museossa. Tämä kevät on viime kevättä vilkkaampi, jolloin oli enemmän hiljaisia kausia. Näkee, että eteenpäin me ollaan päästy. Ja kiinnostusta riittää nykyään muutenkin kuin pääsesonkiaikana. Paikallisten houkuttelu museoon kannattaa, koska he voivat tulla ympäri vuoden, turistit taas enimmäkseen kesäisin.

Paikallisetkin katsovat vielä internetistä ennen tänne tuloaan, tienvierikyltit yksin eivät heille riitä.

Jospa saataisiin nyt tilat Anduzesta! Jos ei viimeinen talolöytö siellä tärppää, sitten joku toinen. Talokuume alkaa jo vaivata, eikä yksin minua. Se on tarttuvaa. Anduzessa meillä olisi aina vilkasta, se on varmaa. Kesällä tuo kylä muuttuu pikkukaupungiksi.