Seija on yhdistyksemme jäsen. Minulla on hänen piirustuksiaan ja koulutavaroitaan lainassa museon koulunäyttelyssä.
Tänään me oltiin Anduzessa katsomassa pari taloa. Toinen oli aika sopiva museota varten keskellä Anduzea.
Täytyy päästä alkuun tässä museon talohankkeessa, muuten se ei mene eteenpäin. Eilen oltiin yhdessä toisessa kylässä katsomassa, mutta se ei ollut varteenotettava. Mielenkiintoista. Ranskalaiset ikivanhat talot ovat ihania holvikattoineen ja monine kerroksineen! Aina oppii, vaikka ei mieleistään aina näekään.
Sitten toinen iso kysymys tulee eteen. Täytyy myydä tämä oma talo ennen toisen ostoa. Pitää ottaa yhteyttä siihen perheeseen, joka osti terassin taloni vierestä. Heille tästä talosta olisi eniten hyötyä. Vaikka tietenkin myyn, miten ja milloin parhaiten järjestyy. Ensi joulukuussa tulee täyteen 17 vuotta, kun tämän ostin. Nyt on jo niin ahdasta museossa, että olisi helpottavaa löytää isommat tilat. Vuosien varrella yläkerran toiseen huoneeseen on kertynyt paljon pahvilaatikoitakin jo muuttoa varten. Psykologisesti olen täysin lähtövalmis tästä kylästä niinkuin olin aikoinaan Helsingistä Runeberginkadun yksiöstäni. Tänään muutto näytti uskomattoman konkreettiselta, kun nähtiin ainakin yksi hieno uusi paikka. Tämä on ollut jo vuosia puheenaiheeni ilman mitään näkyvää. Joskus tulee se päivä, jolloin täytyy tulla jotakin valmista, tuumasta toimeen.
Selvää on, että Anduzen turistikylä on paras paikka. Ja se on myös kotoisin, koska se oli se löytöpaikkani vuonna 1992, kun tänne alueelle tulin ensimmäistä kertaa. Siellä on paljon muistoja.
