lauantai 25. syyskuuta 2021

Yhden nuken tarinaa








Miksi koira tuli taloon vuonna 2009?

Tässä yhden nukketarinan lomassa kerron miksi adoptoin tämän labradorin Dixoun vuonna 2009, ensimmäisen koirani Ranskassa. Yksi kaunis kesäpäivä menin autolla Vallérarguesiin n.40km täältä. Olin päännyt, nyt tai ei koskaan, kun tulen takaisin koiratarhasta autossa vieressäni istuu haukku. Se tuntui kuin ihmeeltä ajatuksena, niin epätodellisen ihanalta. Olin siihen asti aina ajatellut, että koska minulla ei ole puutarhaa talossani, en voi ottaa koiraa. Ja niin kävikin, palatessani kotiin vieressäni autossa istui Dixou, ihmisen paras ystävä.



 https://www.la-spa.fr/vallerargues

Hyvin meni koiran kanssa ilman puutarhaakin. Iloa tuli taloon 100kg siitä päivästä lähtien. Silloin Dixou oli jo 9v. 

Vuodet kuluivat. Haukulle tuli vanhuus ja vanhuuden vaivat. Suru tuli taloon v.2017 tammikuussa, kun tämä lemmikkini nukkui pois. 

Talvi meni, tuli kesä ja syksy. Dixoun tyhjän paikan tilalle haettiin uutta ihmisen parasta ystävää. Koiratarhaan piti mennä taas, nyt lähempää Nîmesistä tuli mukaamme autoon Dixie, saksanpaimenkoiran näköinen 9v."pentu". Sen lähetti Dixou meille taivaasta tilalleen. Ja niin olemme saaneet yhtä paljon iloa 100kg uudestaan.

https://spadenimes.wixsite.com/spadenimes

Seuraavassa postauksessa kerron miksi koira tuli taloon. Jatkuu...
 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Mitä kuuluu nallelle?

Sain tietää, että nallen vaatteet on ostettu Hermann Teddy kaupasta Saksasta. Joten sillä ont toisen kuuluisan nallemerkin vaatteet yllä. Uudet vaatteet se on saanut, mutta sopivat ovat.

Tämä vanha uutuus on merkitty jo nallelistaan tuntomerkkeineen kuvineen ja se sai numeron niskaansa 332.nalle vanhojen nallejen kokoelmassani. 

Olisi kiva saada näistä nallenäyttely. Nyt ne on ahdettu pieneen tilaan.

Vitriinistä tein paikan tälle Steiffille. Minulle se on Steiff, vaikka 100% varmuutta ei ole, koska sitä on paikattu niin paljon. Mutta kyllä siitä silti ne Steiff merkin tärkeimmät tuntomerkit näkyvät.



Nalle pääsi Jumeau posliininukkejen seuraan vitriiniin.


tiistai 24. elokuuta 2021

Dixien kanssa salapoliisina

Tänään ollaan salapoliiseja Dixien kanssa, kun sain käsiini epäilyttävän otuksen. Siltä löytyy aina enemmän ja enemmän yhden tunnetun valmistajan erikoisia tuntomerkkejä:

1.vaikutelma muodoistaan, morfologia

2.isot kädet ja jalat

3.pitkä kuono

4.pään muoto ja ilme

5.vasemmassa korvassa rautanapin jälki

6.keskivartalo, torso on ommeltu käsin kiinni (sen sisällä on jotakin rautaista, kätketty jotakin nallen sisälle?)

7.iso niskakyhmy

8.lusikanmuotoiset huopaiset tassujen pohjat

Näiden lisäksi on muut tavallisemmat tuntomerkit, joita on yleensä vanhoilla nalleilla, kuten puulastutäyte, lasisilmät, taivutettavat jäsenet ja pää, tassuissa 4 ommeltua kynttä, mohairkangas tekomateriaalina...

Tunnistamista vaikeuttaa se, että tällä otuksella on ollut paljon hoitajia, koska se on parsittu eri värisillä langoilla nenästä ja tassuista. Missähän lie sen entinen omistaja? Voisi olla jo lähes 100-vuotias, koska nalle on 1920-luvulta peräisin.

Lopuksi voidaan paljastaa tämän salapoliisitutkimuksen tulos. Jos kaikki tuntomerkit muistuttavat Steiff merkistä, eikö sen silloin pitäisi olla saksalainen Steiff nalle. 

Kokoa sillä on 47cm, joten se on suurin Steiff nalleistani, joita on nyt 6. 

Tämä on niin persoonallinen sellaisenaan, että sille riittää vaatteiden pesu. Ei ole toista samanlaista, samoine tarinoineen. Nämä reissussa rähjääntyneet ja paljon rakastetut ovat sydänten valloittajia enemmän kuin täydellisinä säilyneet. Se on varmaan ollut ainut ja uskollinen nallekaveri, joka on kulkenut joka matkassa lapsen mukana.

Otan vielä selvää, jos saisin salapoliisitietoa siitä enemmän, missä se on oikein seikkaillut viimeiset 100 vuotta, kun karvatkin ovat päästä ja muualta lähteneet.

Uudet seikkailut alkavat nyt museossa tällä kuuluisuudella. Sillä on maailman kuuluisin valmistaja, vaikka rääpäleenä olisi. Vieläkin se voi hauskuttaa museokävijöitä virtuaalinäyttelyissä, ainakin niin kauan, kun korona pitää museon kiinni.

https://www.rubylane.com/blog/bears/how-to-identify-steiffs-legacy-teddy-bears-from-the-early-1900s-1920/

https://antiques.lovetoknow.com/vintage-collectibles/steiff-bears-values-behind-captivating-collectibles 

https://www.teddybears.live/accurately-dating-vintage-steiff-bears/ 

https://www.thesprucecrafts.com/steiff-dolls-animal-price-guide-4122036 

https://hobbylark.com/collecting/wwwhubpagescomhubantiqueteddybearsage

https://mearto.com/toys-and-dolls/teddy-bears 

https://mysteifflife.blogspot.com/2021/06/the-power-of-provenance.html?spref=tw 

https://www.totallyteddybears.com/teddy-bear-identification.html





Vasemmassa korvassa kangas rikki, siinä on ollut Steiff nappi.


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Kuvat kertovat

 
 
Keräsin kokoelmastani 1900-luvun alusta 1969 isoveljen armeijakorttiin asti kuvia kertomaan kaikesta sotaan liittyvästä.
 
Tämä on yksi kuvasarjoista, joita olen tehnyt nyt pandemian aikana. Netti mahdollistaa virtuaali museokäyntejä, kun museo on kiinni koronan takia.


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Punaiset unikkopellot, poppelikujat ja Tornacin linnarauniot

Ensi vuonna tulee 30 vuotta siitä, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäistä kertaa pääsiäislomalla. Silloin olin Pariisin lähellä Raamattuopistossa vuosikurssilla ja sieltä tulin Marie-Pierren kanssa 10 päivän lomalle Anduzeen Mission Timothéehen, protestanttiseen Missioniin. Se oli käänteentekevä tapahtuma minun elämässäni. Tästä Gardin alueen Anduzesta tuli minun uusi erilainen maailmani, jonne palasin aina uudestaan vuosittain. 

Jo Lamorlayen kylässä, Pariisin lähellä opiskellessa, katselin taloja ja ajattelin, että tänne Ranskaan minä haluan muuttaa. Myyn Helsingin yksiöni ja ostan sillä täältä talon. Etelä-Ranskan 10 lomapäivää näyttivät minulle, että tämä on parempi paikka kuin Pohjois-Ranska.

1998 se unelmatalo löytyi ja 2000 perustin tänne Nukkenallemuseon.
 


Miinulla oli Raamattuopistossa pyörä, jonka ostin sieltä, joku opiskelija oli sinne jättänyt vanhansa. Pyöräilin lähistöllä Lamorlayessa. Sielun silmin näen vieläkin sen lähistön komeat poppelikujat ja keväällä punaisena kukkivat unikkopellot. Tänne Ranskaan haluan, ajatuksissani oli aina.

Kun Raamattuopiston jälkeen sain järjestettyä vapaaehtoistyötä Mission Timothéessa muutamaksi kuukaudeksi, junalla pyöräni tuli Pariisista. Ja sitten pyöräily jatkui täällä Etelä-Ranskassa.

Tornacin linnan rauniot ovat Anduzen lähellä ja siellä oli kiva käydä pyörällä. Joka kerta kun sinne menen, muistelen niitä ensimmäisiä vuosia.

Tuon linnaraunion ikkunasta kuvassa on panoraama Anduze kylään vuoren vieressä. 

Nyt, kun menen tuonne linnan raunioille minulla on täällä kaikkea...29 vuotta sitten minulla oli vain pyörä ja unelmia.



https://www.youtube.com/watch?v=QAk64bEMVcM

http://www.cevennes-tourisme.fr/tornac/chateau-de-tornac/tabid/2678/offreid/90f4396e-e811-4bde-aa50-0854bf442786 

tiistai 10. elokuuta 2021

Uudet vaatteet ja uudet aatteet

Vanha lippalakki nalle sai lopulta uudet houset. Nyt kelpaa toiset 50 vuotta. 

Lippalakkikin näyttää uudelta, kun on pesty ja silitetty.

Virkkaushomma virkistää.

Mitä seuraavaksi?

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Vanha lippis kertoo

Tämä eilen puhdistamani nalle sai isoveljen lakin päähänsä. Rantalan Lakkitehdas Oy,Seinäjoki lukee lakin sisäpuolella, tehty.50-60-luvulla, kun kaikki oli kotimaista ainakin suurimmaksi osaksi.

Veli ei tiedä, missä hänen vanha lippiksensä on. Taitaa vähän yllättyä, kun sen näkee nallen päässä. Lakki oli kotona kammiossa, jossa on meidän perheen vanha lastenvaatevarasto tallella, kuten ennen kaikki säilytettiin. Toisaalta ei ollut liikoja.

Moottoripyöräilijän kuva piti olla lakin sivussa. Sitä pikkupojat ihailivat. Onneksi isona ei hankittu vaarallista moottoripyörää kenellekään meillä. Serkkupoika kuoli moottoripyörä onnettomuuteen teininä. Elämä loppui lyhyeen.

Jos haetaan vintistä tai muualta jotakin vanhaa, se herättää muistoja. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja jos se on jotakin omaa henkilökohtaista, aina enemmän tulee mieleen mennyttä aikaa kuin filminauhalta.

Velipojalle tämä lakki on varmaan muistorikkain.

Kuvan vieras, vuosia sitten nukketapahtumasta Salon de Provencesta ostamani, nalle toimii nyt sinä ajatusten tuulettajana, jota kaipasin tässä pandemiassa. 

Kohta ryhdyn virkkaamaan nallekarhulle housuja. On parempi ajatella välillä vaikka housuja ettei korona stressaa. Tulee seurattua muuten liikaa uutisia Twitterissä. Toisaalta se on myös mainospaikka nukeille ja nalleille ja valmistaa maaperää, ennen kuin museo tulee Suomeen.

Nyt virkkaushommiin!