Ensi vuonna tulee 30 vuotta siitä, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäistä kertaa pääsiäislomalla. Silloin olin Pariisin lähellä Raamattuopistossa vuosikurssilla ja sieltä tulin Marie-Pierren kanssa 10 päivän lomalle Anduzeen Mission Timothéehen, protestanttiseen Missioniin. Se oli käänteentekevä tapahtuma minun elämässäni. Tästä Gardin alueen Anduzesta tuli minun uusi erilainen maailmani, jonne palasin aina uudestaan vuosittain.
Jo Lamorlayen kylässä, Pariisin lähellä opiskellessa, katselin taloja ja ajattelin, että tänne Ranskaan minä haluan muuttaa. Myyn Helsingin yksiöni ja ostan sillä täältä talon. Etelä-Ranskan 10 lomapäivää näyttivät minulle, että tämä on parempi paikka kuin Pohjois-Ranska.
1998 se unelmatalo löytyi ja 2000 perustin tänne Nukkenallemuseon.
Miinulla oli Raamattuopistossa pyörä, jonka ostin sieltä, joku opiskelija oli sinne jättänyt vanhansa. Pyöräilin lähistöllä Lamorlayessa. Sielun silmin näen vieläkin sen lähistön komeat poppelikujat ja keväällä punaisena kukkivat unikkopellot. Tänne Ranskaan haluan, ajatuksissani oli aina.
Kun Raamattuopiston jälkeen sain järjestettyä vapaaehtoistyötä Mission Timothéessa muutamaksi kuukaudeksi, junalla pyöräni tuli Pariisista. Ja sitten pyöräily jatkui täällä Etelä-Ranskassa.
Tornacin linnan rauniot ovat Anduzen lähellä ja siellä oli kiva käydä pyörällä. Joka kerta kun sinne menen, muistelen niitä ensimmäisiä vuosia.
Tuon linnaraunion ikkunasta kuvassa on panoraama Anduze kylään vuoren vieressä.
Nyt, kun menen tuonne linnan raunioille minulla on täällä kaikkea...29 vuotta sitten minulla oli vain pyörä ja unelmia.
