perjantai 7. huhtikuuta 2023

Hyvää Pääsiäistä!


Hain kuvaa tätä pääsiäistä varten. Museotavarat ovat jo niin paljon pakattuja, etten saanut käsiini heti vanhoja koulukirjoja, joista olisin ottanut pääsiäisestä kertovan kuvan. Enkä halunnut sitä vanhoilla leluilla kuvata. 

Selasin tietokoneella kuvavarastojani kokoelmasta. Minua puhutteli tämä Tuulen viemää nukketalon Auringonnousu miniatyyri akvarelli, jonka olen ostanut Israelista netistä. Sen mukana ostin Auringonlasku akvarellin. Mutta tämä Aamu on valoisampi pääsiäisviestinä, kun Jeesus nousi kuolleista ja tuo meille uuden valoisan toivon huomisesta.

Tässä on se on Auringonlasku akvarellin kanssa, peräseinällä on Kanadasta ebayssä ostettu Revontulet akvarelli:

Alla koko nukketalo.




keskiviikko 29. maaliskuuta 2023

182 pakettia

Nallet ovat vallanneet kaikki vitriinit sekamelskana odottaessaan pakettiin pääsemistä, yksi isompi on huilaamassa odottaessaan. 182 pakettia jo tehty.

Joka paikasta on pitänyt tyhjentää nämä nallet, koska paketteja on nyt nurkat täynnä. joten olen ne laittanut vitriineihin odottamaan. Ja vitriineistä olen paketoinut nuket pois yms.

Huomenna taas supermarkettiin naapurikylään ruokia ostamaan ja samalla saan niistä erilaisia pahvilaatikoita. Ilman niitä tämä museon pakkaaminen olisi mahdoton tehtävä. Onneksi kaupat eivät ole keksineet hinnoittamaan tyhjiä käytettyjä laatikoitaan ja niitä saa ilmaiseksi. Tulisi kalliiksi jos ne joutuisi ostamaan. Kuplamuovia piti ostaa toinen rulla. Ensimmäiset sata laatikkoa sain tehtyä säästetyillä pakkaussuojilla. Olen hakenut noita laatikoita 7 eri  kaupasta ostoksillani, 2 kylästä ja Alèsin kaupungista.

Pakettien työsarka jatkuu. Kun yhden saan valmiiksi toista jo suunnittelen. Muistan aina 11 syyskuuta, kun tämä työmaa alkoi. Saa nähdä miten kauan kestää...

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Kevättä ilmassa

Nyt on ollut keväisiä ilmoja, 20°C viikonlopulla. Dixie 15v. punaisena kukkivan puun edessä viinipeltotiellä. Taustalla Sevennit Anduze kylässä n.8-9km päässä. Täällä on aika paljon keväällä kukkivia puita; jotka kukkivat ennen kuin tulee lehdet.



perjantai 10. maaliskuuta 2023

Kulissien takana

Vaikka museo on suljettu, tapahtuu koko ajan. Aloitan 147.pakettia ja samalla tavarat ympäriltä häviävät laatikoihin pikkuhiljaa. Huomenna tulee puoli vuotta siitä, kun aloin paketoimisen. 

Kylältä olen poistanut museokylttejä. Niitä on ollut paljon, koska tämä talo on piilossa, joten on ollut vaikea löytää tänne. Isoja museokylttejä olen poistanut teiden varsilta, ne samat kyltit, jotka ovat olleet siellä 2000-vuoden alusta lähtien. Olen niitä maalaillut vaan uudestaan, kun ovat tulleet huonoiksi. Joka kyltin poistettuani olen kiittänyt taivaan isää, että näin kauan olen saanut niitä pitää esille, niin kauan kuin halusinkin. Vielä yksi iso kyltti on Bambupuistokylässä Anduzen lähellä, se toi tänne paljon museokävijöitä, koska Bambupuisto on Gardin alueemme turistivetonaula.

Taloni edessä, vieressä molemmilla suunnilla oli myös kylttejä, jotka poistin, vaikka puunallea en saa itse pois oven vierestä. Aika on rakentaa ja aika on hajottaa, c'est la vie! Mutta mikä helpotus! Nukkejen ja nallejen uusi elämä odottaa Suomessa. 

Pakkaaminen on paljon myös puhdistamista ja nurkkien siivoomista, kun ei ole ollut tarpeeksi vitriinejä, pelkkä peittäminen kankailla ei anna tarpeeksi suojaa pölyltä.

Diksi haukun kanssa juostaan ylös alas 3 kerrosta rappusia monta kertaa päivässä, hyvä kunto täytyy olla. Ei saa olla koronavaivoja.

Aina muuttaessa tulee piilosta esille tavaroita, jotka ovat täynnä muistoja. Kuvassa 2 käsilaukkua ja kassi. On kuin Anna, Manti ja Lyyti olisivat käyneet täällä, kolme tätiämme. Anna tuli aina tämä kassi täynnä hyvää syötävää kotiimme. Iso perhe, jossa 6 lasta, on aina tarpeessa. Lyyti ja Manti olivat myös anteliaita, vaikka itse elivät vaatimattomasti. Sodan jälkeen ostettuja muodikkaita käsilaukkuja arvostettiin maaseudulla niin paljon, että niitä pidettiin elämän loppuun asti. Manti kulki tuo käsilaukku mukanaan vielä 92.vuotiaana. Kerran muotia, aina muotia. Ei ennen seurattu joka muotioikkua kuten nykyään.

Hiihtolomalla on puhelin soinut ja sähköpostilla kyselty museota. Tulee hyvä mieli, kun kaivataan.

Lahjojakin taas tuli postista. Cécile Ardèchen vuoristoalueelta kysyi, jos ollaan kiinnostuneita ottamaan lahjoitus museoon. Hän on siivoamassa kotitaloa, koska äitinsä menee vanhainkotiin. Joten antaisi mielellään vanhoja nallejaan ja nukkejaan tänne. Kerroin, että museo muuttaa Suomeen. Hänelle se oli ok, pyysi vaan kuvan, kun tavaransa on esillä siellä museossa. Sanoin, että hän voi tulla myös katsomaan Suomeen. Siitä hän innostui.

Tässä hänen ja veljensä lapsuusmuistot. 60-luvulla on ollut persoonallisia kotitekoisia leluja. Tuo korvaton yksisilmäinen nallepoika on huvittava, kaikki alkuperäisinä:
 

1890-luvun englantilainen nukketalo sai kalusteet eteiseen ja tein sinne pitsiverhot. Kalusteet sain siskoilta synttärilahjana. 



Keittïossä on nyt "kyäkipiika parrein esliina eres".



perjantai 17. helmikuuta 2023

123.laatikko meneillään

Tyhjennän nyt tätä tarinakaappia, jossa sekalaista tavaraa. Osa on jo laatikoissa.

Keskihyllyllä on punahameinen 60-luvun kuminukke, jonka sain naapurin Irja kummitädiltä Tarja ystävämme äidiltä lahjaksi. Kaikkea hienoa sain häneltä.

Ruutuhame oikealla ovessa on äidin tekemä minulle. Ylempänä näkyy pitsisormikkaat, sellaiset meillä oli lapsena, muodikas piti olla aikuisten tapaan.

Pelikortteja siinä on myös, Mustaa Pekkaa, liikennemerkkikortit, eri kansalaisuuskortit, joita löysin kotoa vintistä.

Noista eri kansalaisuuskorteista tulee mieleen, että ei näkynyt ennen Suomessa vielä paljoa turisteja. Noiden korttien avulla matkusti tavallaan eri maissa. Toisaalta nähtiin lapsena Turun reisuilla Luostarinmäellä ja Turun linnassa amerikkalaisia, jotka liehuttivat meille kaksossiskon kanssa ja lähettivät lentopusuja, oltiin aina samanlaisissa vaatteissa. Kaksoset saavat aina huomiota, kun näkee kaksi samanlaista ihmistä, se on huomiotaherättävää.

Esillä on myös vanhoja muistivihkojani, Ystäväkirja ja ensimmäisiä päiväkirjojani 60-luvulta, 70-alusta.

Lisäksi kotoa tuotu yli 100vuotta vanha lasten Raamattu ja aapinen. 

Muut tavarat on kerätty vuosien varrella. Niissä on muistoja museokävijöille.

Tarinakaapista tulee monta pahvilaatikkoa.

 
Tässe me olemme siskon kanssa. Oltiin saatu uudet silmälasit toisella luokalla koulussa. Ei kehdattu laittaa niitä päähän, piti ensin sanoa kaikille koulussa, että meillä on uudet silmälasit, sitten vasta uskallettiin, kun kaikki tiesivät.
Minulla on nuo silmälasit olleet esillä museossa ja sen jälkeiset lasit, jotka ovat olleet yhden nallen päässä.
 
Kuvassa tekemiäni nalleja, oikeanpuoleisella on toiset vanhat silmälasini, vasemman puoleisella on vanha hameeni yllä. Kierrätystä. Tallella ovat, koska ennen ei heitetty kaikkea pois, vaan vietiin vinttiin korjuun.

tiistai 14. helmikuuta 2023

Hyvää Ystävänpäivää!

Vanhasta päiväkirjastani löysin vielä kirjeen, jonka olen Tarjalle, viime kesänä yllättäen poisnukkuneelle ystävälle omistanut:

 

lauantai 4. helmikuuta 2023

Aika on avata ja aika sulkea.

Tässä tämä museokyltti eteisessä, hain sen kylältä, jonne sen laitin joskus 2016, kun minulla oli vielä labrador Dixou.

Alan poistamaan joka paikasta noita museokylttejä, koska museo on kiinni, enkä enää sitä täällä avaa.

Tuon kyltin tekstin voi peittää maalilla ja maalata siihen museo suomeksi, kun uusi paikka löytyy Suomesta.

Minua ei sureta tämä muutos, koska olen saanut pitää tätä museota yli 20 vuotta sydämeni kyllyydestä. Alkuvuosina ei aina varmalta tulevaisuus näyttänyt, kaikki oli niin epävarmaa. Minulla oli merimiehen rukous, purjeisiini tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni. 

Nyt on suunnitteilla poistaa Nukkenallemuseoyhdistys Ranskasta, koska sille ei ole enää tarvetta. Ja se maksaa lisäksi. Muuten tänä vuonna tulee muutamaa euroa vaille 600euron vakuutuslasku, jonka maksan aina 4 kertaa osina neljännesvuosittain. Taas ovat nostaneet hintaa. Silloin ei tarvitse enää koko vuotta maksaa, kun yhdistystä ei enää ole. Näille vakuutus on kallis kuten yrityksille. Vakuutan sitten erikseen omaan talovakuutukseeni kokoelman. 

Kun päästään talokaupoille ja saadaan uusi koti nukeille ja nalleille toivon mukaan tänä vuonna, perustetaan Suomeen uusi ei voittoa tuottava kulttuuri museoyhdistys. Nukkenallemuseon nimenkin voisi muuttaa esim Lapsuuden museoksi, se olisi laajempisisältöinen.

Vaikka museo on ollut suljettu viimeiset 3 vuotta, kulissien takana tapahtuu. Pandemia on antanut vauhtia, nyt Nukkenallemuseon ovi on helpompi sulkea kuin koskaan ennen.


keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Pähkinöitä purtavaksi

Otan taas esille tämän Handicrafts housen, jota sanon Tuulen viemää taloksi.

Alla kaksi Lidl kaupan kukkalaatikkoa, joista aloin tehdä tälle laatikkoa. Nukketalo lattialle pahvien päälle, jonka ympärille kokosin pahvilaatikon. Muuten liian iso ja painava talo, onnistuu paremmin noin päin. Mattoveitsellä leikkasin pahvilaatikkojen reunoja, paksua pahvia.


Näin kahdesta laatikosta tuli yksi. Pakettiteippiä reunoihin ja joka paikkaan. 

"Yöllä sä tutkia saat, terä aivojen yöllä on parhain, aikas on hiljaisuus, jos hyvän etsijä liet." Opittiin latinan tunneilla.

Joten viime yönä keksin, että siskon rautalankaa, jota hän on käyttänyt kesähattujen tekoon täällä ollessaan, voi käyttää tuon pahvilaatikon vahvistamiseen, jotta se pysyy koossa. Teippi ei ole täysin varmaa paksussa pahvissa. Joten tongeilla katkaisin rautalankaa ja sitä kiinnitin kuin narua pohjasta kahdesta kohtaa ylöspäin kukkalaatikon reikiä hyväksikäyttäen. Niin sain laatikosta tukevamman. Ja nyt sitä saa nostettua helpommin.

Laatikko on mitoiltaan 80x80x53cm. Viime viikolla sain Lidl kaupasta pienemmän kukkalaatikon samaa paksua pahvia, siitä tulee kansi.

Tässä kokeilin pienempää laatikkoa kanneksi. Ihan kokeilu. En sulje tätä taloa kuin vasta ennen matkaan lähtöä. 

Seuraavaksi saa hakea vähitellen täytettä laatikkoon nukketalon reunoihin, etuosa pitsikoristeisine terasseineen vaatiin erikoispehmennystä.

Mutta tämä 3 laatikon "pahvirakennus" on minulle pieni ihme, koska se näytti mahdottomalta.

Ajan kanssa monet ongelmat ratkaistaan.




maanantai 30. tammikuuta 2023

Paketteja kuin liukuhihnalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nooan_arkki

Tämä 1800-luvun lopun Nooan arkki on nyt vuorossa paketoitavaksi, muut ovat jo paketissa. Kun katsoin arkin sisälle, huomasin, että siellä oli puutoukan reikiä. 2000-alusta, kun museon perustin, olen tottunut käyttämään toukkamyrkkyä, koska Ranskassa puutuholaiset on yleinen ongelma, on sitten huonekaluja tai muuta puusta tehtyä.

Vaikka melko varmaan olen tämän jo sillä myrkyllä käsitellyt, kun sen ostin vuosia sitten, mutta varmuuden vuoksi uusi käsittely. Ei kyllä näkynyt pientä sahanpurua arkin alla vitriinissä, se olisi ollut varma merkki, että siellä ne toukat elävät ja syövät puuta.

Nyt piti ostaa uusi uusi xylophène purkki sitä varten. Mutta niin sain mielenrauhan, yli 100 vuotta vanha Nooan arkki on siten toukilta pelastettu, ainakin moneksi vuodeksi.

Nämä Nooan arkit olivat sunnuntai leluja protestanttisissa anglo-saksisissa maissa ja Saksassa. Pohjoismaissa aika tuntematon, en nähnyt Tukholman Lelumuseossakaan. Ennen sunnuntai oli hyvin kunnioitettu pyhäpäivä, noudatettiin 3.käskyä "Muista pyhittää lepopäivä", aikuiset eivät tehneet töitä, eikä siten lapsetkaan saaneet leikkiä kuin tällä raamatullisella lelulla.

Museokävijöistä on huomannut, että ranskalaiset lapset eivät tiedä, mikä on Nooan arkki, koska koulussa ei ole uskontoa, valtio ja kirkko on erotettu. 

Muistan, kun koulussa oli uskontoa ja saatiin uskonnonkirja. Nämä Raamatun kertomukset olivat jännittäviä lapselle.

Tässä se odottaa pakkaamista pöydällä.

Toukkamyrkky käsittelyssä.

Pahvilaatikko piti pidentää sivusta. En sulje sitä vielä, annan kuivua monta päivää, vaikka kuivalta jo vaikuttaa, kun lauantai aamuna sen käsittelin.

Tämä on 110.paketti. 

Alakerrassa museossa valmistelen Tuulen viemää talon isoa pahvilaatikkoa. Se on koottava kahdesta isosta laatikosta, joten monen päivän homma ja paksua pahvia, joka on hankalaa työstä.

Alan samalla valmistella pakkaamaan kaikki musikki soittimet, niitä on monenlaista.

https://antique-collecting.co.uk/2020/10/01/antique-noahs-ark-set-for-sale/ 

https://www.oldwoodtoys.com/noah%27s_arks.htm

maanantai 23. tammikuuta 2023

1.maailmansodan sotamuisto

https://www.oldwoodtoys.com/new_page_24.htm 

Tämä Nooan arkki on 1.maailmansodassa loukkaantuneiden sotilaiden tekemä Englannissa. Olen ostanut sen monta vuotta sitten Englannin ebäystä yhden toisen Nooan arkin kanssa yhdessä. Myyjä kertoi, että sillä on leikkinyt kaksi sukupolvea. Siihen aikaan sain ne 200-300 euron paikkeilla. Nykyään nuo arkit ovat kallistuneet, nousseet arvossaan, ja tuota sota ajan työtä näkee jopa 1000 euron hinnoissa.

Minun isokokoisessa arkissa ei ole enää "War Relief Toy Works" merkkiä sivussa, mutta eläimet on melkein kaikki parittain ja Nooa pari.

https://www.denzilgrant.com/archive_item/noahs-ark-2/ 


Tässä elukat parittain ja Nooa vaimoineen. Näin Nooan arkki katoaa pakettiin pienemmät tavarat kuplamuovilla suojattuna laatikon sivupahvilaatikkoon. Päälle vielä erilaista kevyttä täytettä. Piti saada iso pahvilaatikko. Kiitos supermarkettien pahvilaatikko apajista!