En ole enää joka kerta Suomessa ollessani käynyt kirppareilla, koska sieltä ei ole löytynyt mitään erikoista. Eilen me oltiin Forssassa. Samalla tehtiin pieni kirpparikierros, ihan hupireisu. Siskojen kanssa on mukavaa.
Yllätyin tällä kertaa. Löysin Brion ruotsalaiset puiset pienet kangaspuut 11 eurolla, ruotsalaisen tai norjalaisen 30-40-luvun kansallispukuisen nuken 33 eurolla ja pikkuiset tuohivirsut 2 eurolla. Lisäksi ostin 1 eurolla Peppi Pitkätossu nuken, jonka meinaan myydä Ranskassa. Sellaisesta maksoin monta vuotta sitten noin 40 euroa muistaakseni Stockmannilla, kun vein Ranskaan tuliaisen yhdelle lapselle.
Ne kangaspuut ovat aika uudet, ehkä 80-luvun alkua, mutta ne on kiva olla mukana kokoelmassa, koska muistuttavat kankaankudonnasta. Tuohivirsut sopivat lasten kenkä kokoelmaani. Vanhimmat kenkäni ovat 1800-luvun lopulta, ne ovat `sabots` eli puukengät. Vaikka en saa niitä kaikkia esille vielä toistaiseksi.
Huomasin, että Suomessa ei saa tinkata kuten Ranskassa. Siellä se kuuluu asiaan huumori höysteenä. Yleensä se on hauskaa. Myyjät ovat ottaneet sen huomioon hinnoitellessaan tavaroitaan. Mutta täällä näköjään ei ollenkaan tykätä tavasta.
Kulttuurishokki tulee minulle nykyään kotimaassa aina joskus, kun olen ollut paljon poissa ja tottunut jo erilaiseen mentaliteettiin. Vierasta koiraa saa silittää Ranskassa, mutta ei Suomessa. En sitä aina muista, kun näen oikein söpön hauvan täällä jossakin. Viime kesänä, kun olin Suomen matkalla, silitin Tammelassa isoa vierasta Labradoria ja se irvisti minulle vihaisena! Mutta Ranskassa kaikki, tutut tai tuntemattomat ihmiset, silittävät minun koiraani, eikä se irvistä kenellekään. Päinvastoin, se heiluttaa vaan häntäänsä tyytyväisenä.
