Äsken tuli puhelinsoitto. Lunelin kaupungista, joka on Montpelliern lentokenttämatkan varrella, soitettiin. Kunnan lastentarhan ohjaaja kyseli museosta. 50 lasta haluaisi tulla museoon joulun alla, noin 3-6 vuoden ikäisiä tenavia. Sanoin, että 10 ihmistä vaan voi tulla tänne kerrallaan, joten täytyy keksiä ohjelmaa toisille lapsille, kun odottavat tänne tuloa. Otan selvää, jos kirjasto on silloin auki ja kunnan vapaa-aikatila. Jos ei meidän kylästä mitään järjesty pienille lapsille, Anduzesta sitten 8km:n päästä. Siellä on enemmän kaikkia palveluja ja mahdollisuuksia.
Tästä nukkenallemuseosta tulee sitten "lastentarha". Minun täytyy pyytää apujoukkoja tänne valvomaan, 3-6 vanhat ovat juuri niitä villempiä. Ja kun on paljon kaikkea mielenkiintoista käden ulottuvilla, houkutukset ovat suuret.
Toisaalta kaikki tällaiset ryhmävaraukset eivät aina toteudu, joten ei pidä iloita liikaa vielä. "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla", sanoi vanha kansa.
Sitten toinen pienempi ryhmä Nîmesin kaupungista, 10 aikuista, on tulossa joulukuun alussa.
Joka tapauksessa hyviä uutisia nämä ovat. Mielenkiintoa se kuitenkin osoittaa tätä museota kohtaan tällaisena ei sesonkiaikana, kun kylätie on hiljainen.
Jymypaukku tässä 50-hengen lapsiryhmässä on se, että saan sen ilmoittaa kunnantalolla noita vapaa-aikatiloja tiedustellessani. Siinä on heillä hiukan pään raapimista, kun nukkenallemuseo on nyt noin kysytty!
