http://www.bureaudesestimations-paris.com/
http://www.antiquaires-drouot.com/web/zcmmkm_00.01.01.06....
http://www.artexpertise-bordeauxaquitaine.com/
http://www.expertisez.com/
Mitä kaikkea lahjasta joskus voi poikia?
Tuo kysymys tuli minulle mieleen, kun tänään kuulin kahdelta ylläolevalta antiikkihuutokaupalta arvion viimeisestä hankinnastani. Se kauppa tuli minun tehtyä vähän niinkuin "vahingossa", lainausmerkeissä, koska olin vanhan tavaran kaupassa myymässä saamiani korivaunuja ja rikkinäistä Petit Collin selluloidi vauvanukkea ja samalla reisulla näin siellä ihastuttavan 1700-luvun vahanuken. Se on katolisen kirkon Jeesus-vahanukke aristokratian kotialttaria varten, kuten ortodokseilla on ikoneja. Nukke on puettu nätiksi hienopukuiseksi hovitytöksi, ei se uskonnolliselta vaikuta. Vasta kun kuulee sen taustaa. Niitä nunnat ovat tehneet luostareissa ja perinne jatkuu.
Nimittäin maksamani hinta oli vain puolet-kolmasosa ranskalaisessa arvohuutokaupoissa toteutetuista hinnoista. Eilen illalla heti sain yhden vastauksen ja tänään toisen, molemmat sanoivat 600-800euroa. Pari arviota puuttuu, mutta kyllä nuo kaksikin jo paljon kertovat.
Nukke oli myynnissä tässä läheisessä ostomyyntikauppahallissa. Ensin myyjä sanoi 400 euroa hinnaksi. Kysyin kuinka paljon voi pudottaa hintaa. 350 eurolla saa, sanoi monsieur. Lähdin kaupasta. Mutta nukke alkoi vallata ajatukseni. Siinä minulla olisi kokoelman vanhin, he sanoivat sen olevan jopa 1750-luvulta. Vaikka ei heihin ole uskomista, itse täytyy ottaa selvää. Puvusta tuli kyllä heti mieleen Ranskan kuninkaallinen hoviprinsessa, 1700-luvun rokokoota. Pojat voitiin pukea kuulema myös tytöiksi siihen aikaan.
Viikko piti odottaa, koska rahaakin minulla oli vasta kuun alussa. Ja olin laskenut jo ajat sitten, että tässä tammikuussa voin niin paljon kuluttaa kokoelmaan. Sitten tuli mieleeni, uskaltaako tänne niin vanhaa nukkea hankkia. Museo on kotini. En nähnyt painajaisia sen takia, ja ajatuksiini tuli, että katolisille tuo esine on pyhä. Se on kuunnellut ihmisten monia rukouksia. Ei meillä protestanteilla ole kulttiesineita. Muutenkin me voidaan rukoilla. Hyvin vanhoissa katolisten nukketaloissa on kotialttari monine rekvisiittoineen miniatyyrina kuten oikeissa taloissa.
Laskin päiviä, milloin voin mennä uudestaan kauppaan nukkea tarkemmin katsomaan. Niinkuin lapset odottavat kärsimättömänä jouluaattoa, minä odotin ostopäivää. Mieleeni oli tullut, että ehdotan 320 euroa, ties vaikka hyväksyisi. Sitten viime tipassa vielä ajattelin alentaa ja ehdottaa 300. Olin katsellut internetissä samantapaisia ja huomasin, että eivät he nyt liikaa pyytäneet, vaikka heillä on kalliin liikkeen maine. Löysin paljon infoa, laitan tähän loppuun nettilinkkejä.
Sitten lopulta viikko oli kulunut ja sain mennä Dixoun kanssa ostoksille. Jännittävää. Jos olisi sattunut niin, että nukke olisi jo myyty, siinä tapauksessa se ei olisi tarkoitettu tänne museoon, muussa tapauksessa kyllä. Sellaiset olivat ajatukseni. Ja jos kaikki meni helposti ostotilanteessa, kuten hinnan alennus. Ja niin siinä sitten kävikin. Onneksi monsieur oli myyjänä eikä madame, joka ei ole hyvä alentamaan, vaan tiukka. Sain museoon tämän vanhimman aarteen 300eurolla muitta mutkitta. Mutta ehdotin, kuten Ranskassa aina täytyy, että käteisellä maksan enkä tarvitse kuittia, ja niin kauppa käy hyvin.
Tiedän kyllä, että he eivät olleet paljoa maksaneet siitä, kun olivat sen ostaneet joltain katolisten kulttiesineiden keräilijältä. Myyjä oli sanonut minulle, kun vaunujani kauppasin, että niin on hyvä, kun ei maksa paljoa ja myy kallilla hinnalla. Yleensä ei noille liikkeille kannata mitää arvokasta myydä, melkein ilmaiseksi menee. Kannattaa myydä ylläolevilla antiikkihuutokaupoilla.
Toisaalta eivät nuo kauppiaat oikein olleet tietoisia tavaran arvosta. Netissä surffailemalla oppii paljon. Sanoin madame myyjälle, että nuken vahapää on kai mehiläisvahaa. Hän sanoi, eikä ole, se on sitä ja sitä, hän oli kovin tietävinään, vaikka ei ollut varma...Netissä olin nähnyt, että mehiläisvahaa niihin Jeesus-nukkeihin käytetään.
http://www.jesusdecire.com/
http://www.maisonsaint-gabriel.qc.ca/fr/b/comm2011/atelie...
"Les petits Jésus de cire ne sont pas sculptés dans la masse, mais moulés, dans une cire d’abeille blanchie au soleil par un long procédé..."
http://www.ipir.ulaval.ca/fiche.php?id=178
http://www.culture.gouv.fr/culture/noel/franc/jesucir.htm
http://www.restauration-de-poupees.fr/La-cire
http://www.tresorsdeferveur.fr/collections/
http://www.museevirtuel-virtualmuseum.ca/edu/ViewLoitLo.d...
http://fr.wikipedia.org/wiki/Enfant_J%C3%A9sus_de_Prague
