Eilen kannoin kotiin kaupasta uuden tietokoneen keskusyksikön, tai mikä se onkaan suomeksi. Minun piti saada se jo perjantaina, mutta en saanutkaan ja oli pitkä viikonloppu. Toisaalta tuli touhuttua muuta. Keittiön kaappi tuli siivottua, sitä olen kauan suunnitellut, mutta nyt vasta se tuli tehtyä.
Näinä toisina "tylsinä päivinä" 1920-luvun nukketalon lattiat, rumat kuluneet keittiötapetit ja yläkerran huoneiden katot tuli puhdistettua vanhasta paperista ja liimasta. Siinäpä oli hommaa kolmeksi päiväksi.
Illalla aloin koota tietokonetta kokoon kymmenine johtoineen. Minä en ostanut uutta näyttöä enkä näppäimistöä turhan takia. Kaikki muut vanhat osat pidän, vaikka hiiren ostin jo aikaisemmin, koska luulin, että siinä oli vika. Keskusyksikkökin pelkästään maksoi 390 euroa. Ostin atk liikkeestä naapurikylästä, jossa olen korjauttanut joskus koneeni. Kaikki suosittelivat minulle kannettavaa tietokonetta, mutta minä päädyin samaan pöytäkoneeseen kuin ennenkin. Onhan tämä kestänyt minulla vuodesta 2004. Kannettavat olisivat maksaneet 400 euron paikkeilla, niissä kaikki on kylläkin uutta samaan hintaan. Mutta vanha koneeni oli osista koottu liikkeessä ja nyt myös tämä uusi. Näitä sanotaan kestävämmiksi kuin valmiit. Sitäpaitsi koneeni on nyt hirmu nopea!
Eilen päivällä tuli vielä toinen uusi ongelma. Internet-johdon pistoke meni rikki. Sen takia piti käydä kaksi kertaa Alèsissa Orange puhelinyhtiön liikkeessä, eilen ja tänään. Onneksi tällä kertaa selvittiin vähällä. Liikkeestä sain toisen pistokkeen vanhan tilalle. Orangella on sellainen maine, että siellä kaikki yksinkertaisetkin asiat tehdään mahdollisimman monimutkaiseksi.
Tässä iltapäivällä tuli nettiyhteys lopulta, kun sain selväksi johtojen "lankavyyhdin", mihin mikin tuli. Kuin ihmettä se oli, kun pääsin taas uudestaan tänne virtuaalimaailmaan. Täällä on aina uusia ulottuvuuksia löydettävänä joka ilmansuunnassa. Ikkuna aukesi pienestä maailmastani suureen maailmaan. "Näen" nyt ihan Suomeen asti, kun tätä kirjoitan. Pienet ovat ympyrät ilman tätä 21.vuosisadan huipputeknologiaa.
Ennen puhelin ajoi saman asian kuin tietokone, vaikka paljon vaatimattomammin. Toisaalta vanhaan aikaan tultiin toimeen ilman mitään noita suuria keskintöjä. Radiokin oli suuri ihme. Reaaliyhteys tai suora lähetys ulkomaailmaan oli uutta. Posteljooniin oli totuttu. Ja puluihin viestien kantajina. Ei meille nykymaailman ihmisille se riittäisi, että odotettaisiin vaan kun pulu tuo viestin! Toisaalta elämänrytmi olisi myös toista. Samanlaisesta kiireestä kuin kulutusyhteiskunnassamme on ei voisi puhua.
Me ollaan tultu liiankin riippuvaiseksi kaikista aikamme tekniikan hienouksista. Nyt sen taas huomasin ja syyllistyin itsekin siihen. Mutta täytyy sanoa, että nukkenallemuseon menestys on ollut ihan kiinni atk:sta, internetistä, joka on toiminut kuin taikasauvana 8 vuotta eli vuodesta 2004. Vaikka se on vaatinut paljon aikaa, mutta turhaa touhua tämä ei ole ollut. Siksi minä hermoilin, koska "langat olivat poikki". Joka päivä käytetään hyväksi.
