lauantai 14. syyskuuta 2013

Euroopan kulttuuripäivät

Belgialaiset turistit olivat ensimmäisinä nyt museossa. Eilen oli kaksi ja tänään neljä. Kaikki eläkeläisiä. Museokyltti tai naapurikylän majoituspaikan mainos tai mainostus toi heidät tänne. Lisäksi oli tänään 9 paikallista naapurikylistä. He tulivat linnavisiitille ja samalla tänne.

Me oltiin Dixoun kanssa linnassa aamulla heti, kun se avattiin. Siellä oli erilaisia taidenäyttelyitä, nykytaidetta esillä. Me ei ymmärretä sitä. Rautaveistoksia alhaalla ja ylhäällä maalaustaidetta. Rautaveistokset muistuttivat "romua" enemmän kuin taidetta. Tuon sanan pitäisi merkitä jotakin kaunista, mutta se oli kaikkea muuta. Maalauksia ei viitsinyt paljoa katsella, ne olivat yhtä epämääräistä värien sekamelskaa. Ei niihin saanut järkeä.

Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. Näissä blogeissa saa sanoa mielipiteensä. Tabuaiheita tietenkin on. Taide ei ole tabu.

Nykyaika on tuonut mukanaan tuon uuden taidekäsitteen. Se on taidetta taiteen vuoksi, modernia modernisuuden vuoksi. Millä sanoilla voisi sitä kuvata? Agressiivisuus, rikkinäisyys, kaoottisuus, arvottomuus, pinnallisuus, levottomuus, rauhattomuus... Siinä on shokeeraamisen halu. En löydä positiivisia sanoja. Mutta on silläkin ystävänsä:

http://www.kiasma.fi/
"90-luvulla sen rakentaminen maksoi 38 miljoonaa"- löysin netistä tuon tiedon sivuilta:
http://nyt.fi/20130225-mitae-maksaisi-ostaa-kiasma-tai-eduskuntatalo-omaksi-kodiksi/

38miljoonaa investoitu nykytaiteeseen Suomessa, kun on rakennettu Kiasma-museo Helsinkiin. "Ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Mutta en sano toisten perässä, että on se kaunista, jos en niin ajattele. Kuten "Keisaria ilman vaatteita" ihasteltiin hovissa. Laumasieluja.

Se siitä. Takaisin näille kulttuuripäiville. Linnan puitteet remontoimattominakin ovat hienot. Vaikka ihmettelin, kun kunnantalo ei ollut siivonnut toisista vierailuhuoneista varastotavaraa pois, isoja kasseja seisoi rivissä ja muuta sen sellaista sekamelskaa. Linna oli kuin iso varastotila. Ei se ollut oikein vierailukelpoinen. Ja kaiken keskellä ne taidenäyttelyt.

Alakerran vanha iso keittiö suurine takkoineen on ihana. Kiivettiin ylös terassille, josta on kaunis näköala. Monet huoneet on suljettu, vahinko vaan. Ei siten ollut paljoa nähtävää.