Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
Vuonna 1992, kun tulin tänne seudulle, tuo vuoren reunama oli tyhjä, koska kaikki puut olivat palaneet. Iso maasto oli palon jäljiltä mustana monia vuosia. Siinä kulkee tie siksakkina vuoren huipulle asti. Alkuvuosina löysin tuon kävelypaikan ystävien seurassa. Sitten myöhemmin kävin siellä myös yksikseni. Tie oli huono, vaikka autolla olisi juuri päässyt ylös asti.
Nyt kun me oltiin siellä, koko alue oli kasvanut puuta täyteen, ei ollut enää paljoa aukeaa paikkaa. Lisäksi tie oli kunnostettu ja levennetty metsäkoneilla. Kun päästiin huipulle asti, katselin taas kerran samoja maisemia kuin silloin kauan sitten. Sieltä on hienot panoraama näkymät joka ilman suuntaan. Se oli minun unelmointipaikka. Ajattelin silloin, että alan hakemaan täältä taloa ostaa. Tänne halusin asettua asumaan. Ja taloon voisin perustaa jotakin....Ne ajatukset antoivat minulle siivet.
Elämässä tarvitaan näitä näköalapaikkoja tai näkötorneja, joista näkyy kauas. Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A9vennes
