Toissapäivänä kokeilin saksanpähkinäväriä ulkopuoleen, koska se oli rähjäisen näköinen vielä kahden pesun jälkeen. Paremmalta se näytti, koska vähän ruskehtava väri peitti epätasaisuuksia, mutta ei pilannut patinaa. Toinen käsittely teki sen vielä siistimmäksi. Sitä paitsi se on myös vanhan ajan luonnollinen puun toukkasuojakeino, sanoi yksi vanha ihminen kylällä.
Eilen maalasin kirstun sisäpinnan vesiliukoisella maalilla. Lidl kaupasta ostin kerran 5€:lla maalisetin perusväreineen ja niistä on ollut paljon apua restauroinnissa. Sekoitin sinistä ja hiukkasen mustaa veden kanssa peltipurkissa ja niin sain siniharmaan. Pinta jää yhdellä maalauksella epätasaiseksi, mutta se on minusta hyvä, kun puu näkyy läpi. Kirstu on tehty kokonaan oikeasta puusta eikä mistään kovalevystä kuten nykyään tehdään useimmiten kaikki.
Ystäväni sanoisi heti, jos näkisi, että liian tummat värit. Mutta tummaa vasten kaikki muut värit tulevat parhaiten esiin. Ja tässä täytyy olla vanhanaikainen tyyli. Tein ensimmäiseksi ruutuverhot valeikkunoihin, jotka valaisevat ja värittävät tupaa.
Joku kirkas matto täytyy tehdä lattiaan. Ideoita tulee koko ajan lisää, kun katselen kirstua ohi mennessäni yläkerrassa. Tämä nallen uusi pesä ei mahdu toistaiseksi esille museoon.
