Tässä vieraskirjan viimeisiä sivuja. Viimeksi kirjoitti Sébastien, joka on ollut paikallinen apu museotoiminnassa. Hän oli apuna äitinsä Nicolen kanssa 1998, kun tämän talon ostin. Heti alussa sain idean museon perustamisesta.
Kun kontaktit on kielletty nyt pandemiassa tai ainakin vältettäviä, ei kukaan ole täällä käynyt, muuta kuin poikkeuksellisesti. Toissa viikolla tarvittiin apua, joten pyysin ystäväni kirjoittamaan samalla muiston tähän vieraskirjaan. Hän kirjoitti olin ensimmäinen...ja nyt olen viimeinen museokävijä.
317.paketti valmis. Syyskuun 11.päivä aloin paketoimisen, muistan sen päivän aina. Koska siitä lähtien jokaikinen päivä olen ollut tällä museon paketointityömaalla aamusta ehtooseen ajatuksena, miten paketoin, millä ja mitä seuraavaksi. Niin kuin se olisi nyt ollut ainoa tehtäväni pelastaa kokoelma kotimaahan Suomeen. Viime keväiset käsionnettomuudet haukun kanssa minut saivat liikkeelle. Kaksin käsin on voinut taas kaiken tehdä, viime vuonna oli toista. Se oli kuin varoituksena minulle. Toisaalta se vahvisti myös museon sulkemisen päätöstä pandemian lisäksi.
Vielä on pakkaamista ja suunnittelemista miten monet nuken-ja isot 6 vauvanvaunut, rattaat saa kuljetettua, koska ne ovat tilaavieviä. Lisäksi isonkokoinen keinuhevonen, puukoira, kaksi pikkupyörää yms. vielä suojattavana. Vauvanvaunuista osan saa kuomun laskettua alas, joten se helpottaa, ettei se vahingoitu kuormassa.
Onneksi lähistöllä on isoja supermarketteja 2 Lidl kauppaa, Aldi, Cora tavaratalo, Super-ja Hyper U, 2 Intermarché, noin 8 markettia, joista olen viikottain raahannut käytettyjä puhtaita pahvilaatikoita. Ilman autoa se olisi mahdotonta. En ole omasta kylämarketista hakenut laatikoita, koska en siellä käy, naapurikylissä isommat kaupat ja valikoimat. Joten kiitos noiden markettien ilmaisista laatikoista, jotka ovat mahdollistaneet Nukkenallemuseon muuttoa Suomeen. Ei haittaa vaikka paketin kyljessä olisi kuvia kekseistä, pesuaineista, viinapulloista, kahvipaketeista, kukista, banaaneista, talouskoneista yms. Sisällä on näitä suloisia nukkenalleyllätyksiä.
Toistaiseksi pakkaamista varten on joutunut ostamaan vain noin 50€:lla kuplamuovia ja pakkausteippiä, tusseja. Joten kierrätystä on muuten.
Tässä joskus Suomesta tuomani suutari koulutaulu tulee nyt takaisin Suomeen:
Merkkausliina vuodelta 1847, jonka ostin Lyonista, kun olin siellä siskoja vastassa heidän Suomesta tullessaan. Huvittavaa oli, kun pienellä reisulla tuolla matkalla tielleni osui silloinkin osto-myyntiliike, mistä tämän löydön tein 60€:lla, halvalla sai!
Minulla on toinen merkkausliina vuodelta 1863, se odottaa vielä pakkaamista.
Viime päivät olen ottanut koulunäyttelyn seiniltä pois näitä koulutauluja, jotka vielä muistuttivat minua museosta, en halua enää niitä nähdä seinillä. Suuri helpotus, kun sain melkein kaikki pakettiin. Iso puinen nukketeatteri on seinällä nyt yksinään.
Odottaa jo milloin voi sanoa, että ensimmäinen ja viimeinen paketti tehty...
