En löytänyt tähän Lézanin linnakuvaa kuvavarastostani, vain tämän siskon ottaman kuvan, jossa Dixie poseeraa linnan edessä 2019. Mutta noilta alimmilta nettilinkeiltä kuvia löytyy.
https://www.chateaudelezan.com/
Eilen kuulin uutisia kylämme linnasta, joka on ollut autiona ja hiljaa viime vuodet. Se on ollut kuin kummituslinna keskellä kylää.
Toisaalta huomasin keväällä, kun kuljin linnan ohi, että sen monet ikkunat luukkuineen olivat auki. Näytti siltä, että se on saanut vihdoin asukkaat.
https://lezan.fr/2025/05/19/festival-du-chateau-de-lezan/
https://www.chateaudelezan.com/histoire
https://www.leparisien.fr/etudiant/sortir/li-chateau-lezan/
https://lezan.fr/wp-content/uploads/2025/01/DeQueFasem2025.pdf
Löysin netistä viime vuoden kesäkuun kylämme kunnankokouksen pöytäkirjan, jossa linnan kauppa käytiin läpi. Se kertoo, että kunta osti linnan 2009 ja sen jälkeen on etsinyt kaikkia mahdollisia ratkaisuja tämän historiallisesti arvokkaan ja suojellun rakennuksen uudelleen saattamiseksi entiseen loistoonsa niillä varoin, joita kunnalla oli käytettävissä. Pitkäaikaikainen 16 vuoden yritys ei ole tuottanut mitään konkreettisia tuloksia, vaikka on ollut apuna monia yhteistyökumppaneita. (Kuten Alèsin kuntainliitto, joka on kaikessa yleensä mukana, koska siihen kuulutaan).
Vanhan kokonaan remontoitavan linnan ylläpito on kallista ja on korkea aika kunnostaa se, ettei raunioidu.
Kylän keskustan elävöittämiseksi on päätetty myydä se investoijalle, joka remontoi sen.
Joten elokuussa 2022 linna laitettiin myyntiin 780 000 euron hintaan. Vuosi kului, ei ketään kiinnostanut. Seuraavana vuonna joulukuussa 2023 alennettiin hinta 395 000 euroon, koska kiinteistötoimisto oli sen arvioinut 300 000 euron arvoiseksi.
Linna myytiin seuraavana vuonna loppukeväästä 2024 hintaan 315 000 euroa Mr Eric Bonnet' elle ilman linnan puistoa, joka haluttiin säilyttää julkisena puistona kyläläisille.
Linnan ostaja on TVtoimittaja Eric Bonnet. Ja sijoittaja, kuten Lézanin kunnantalo toivoi. https://www.bureauericbonnet.com/crbst_6.html Toisena on Florian Coz de Ploesquellec, joka on perustanut yhdistyksen kulttuurirakennusten suojelemiseksi.
Tarkoituksena perustaa linnaan Nykytaiteen Galleria ja kunnostaa se. Lisäksi suunnitteilla paljon kaikenlaista toimintaa, joten se on avoinna kaikille. Heinäkuun alussa siellä alkavat muutaman päivän Festivaalit, joita nyt mainostetaan. Ostaja on ranskalainen, jolla on nettisivujensa mukaan vaikutusvaltaista julkkisverkostoa mukana ystäväpiirissä, muutama filmitähti ja edesmennyt kuuluisa rocklaulaja.
Lézanin kylä on ollut tunnettu vuosittaisista kommunismijuhlistaan. Nyt imago voi muuttua parempaan.Jos vertaa linnoja, miten niitä on saatu toimiviksi, taikasauvaa ei siihen ole. Mutta sellaisia ihastuttavia satulinnoja näkee paljon, elämä jatkuu.
Kylämme kunnantalossa on minun aikanani eli vuodesta 1998-2025 vaihtunut kunnanjohtaja muutaman kerran. Kuulin huhuja ja näin netissä juttuja, että kunnan porukka ei ole aina ollut kovin sopuisaa ainakaan ennen. Yhtä köyttä eivät he ole onnistuneet vetämään. Joten arvaa sitten, etteivät vuodet auta, jos ollaan kovin erimielisiä aina. Mutta nyt he saivat tilaisuuden yrittää. Linnan myynnin hyväksyminen lopulta oli myös epäonnistumisen hyväksyminen. Ja alun epärealistinen tuplahinta kuvasi suurta menetystä. Pahinta on se, ettei haluta antaa muillekaan mahdollisuutta, vaan pidetään ahneesti kiinni omastaan, vaikka se tarkottaisi rauniota lopulta.
Ei auttanut sekään, että linnan omistajat eli kylä, olivat ranskalaisia, oman kylän poikia ja tyttöjä. Kuvitella ulkomaalainen ostamaan tuo linna suurine suunnitelmineen tässä ei-turistikylässä, jonne turistit eivät ole olleet tervetulleita kuten turistikylä-Anduzeen. Kuulin kerran yhden tuttavan sanovan kylällä, ettemme halua tänne turisteja, koska he nostavat vuokrien hintoja. Joku toinen samalla logiikalla kai sanoisi, ettei halua ulkomaalaisia ostajia nostamaan talojen hintoja.
Nurkkapatriotismista pitää päästä, jos haluaa menestyä pikkukylissä. 1500 asukkaan kylä ei yksinään omine asukkaineen pyöritä nykymaailmassa kaikkea. Ikkunat auki maailmaan.
Toisaalta emme me Suomessakaan aina katso hyvällä ulkomaalaisomistusta. Kerran yksi linnan madame lähistöllä otti yhteyttä sähköpostitse ja kertoi haluavansa myydä antiikkinukkejaan. Mentiin sinne ystävieni kanssa. En ollut kuitenkaan kiinnostunut ostamaan nukkeja, sanoin, että netissä varmaankin on parasta myydä niitä yksitellen. Hieno juhlallinen vierailu se oli. Perhe paljastui saksalaisiksi, jotka olivat ostaneet ja kunnostaneet tuon linnan, nyt se oli myös osittain hotellina. He kertoivat, miten nurjasti heihin suhtauduttiin alkuaikoina, koska sotien arvet ovat jäljellä. C'est la vie!
Minulla on yksi muisto tuosta linnasta 2000-vuoden alusta, kun siellä oli toiset omistajat. Kerran mentiin Nathalie ystävän kanssa sinne puutarhaan katsomaan, koska tuttavaperhe oli linnassa vuokralaisena ja mies oli puutarhuri, joka hoiti sitä. Korkeiden muurien ympäröimä puutarha, jossa vanhoja kauniita puita paljon ja kasvillisuus kukkineen luonnonvaraista eikä tehtyä geometristä kuten näkee usein muualla. Salainen kätketty puutarha se oli, jonne pääsy näytti olevan harvinaista. Mutta, kun linna alkoi vaihtaa omistajaa ja varsinkin tuo kunta, joka halusi kaiken yksityisen demokratisoida Ranskan vallankumouksen tapaan, puutarhan tien puoleinen valtava korkea muuri hajotettiin ja muuallakin se madallettiin, puita kaadettiin kovalla kädellä...Entinen linnan puutarhuri vuokralainen oli järkyttynyt. Hän sanoi, puissa ei ollut vikaa, turhaan niistä liian monet kaadettiin. Puutarhaa ei tuntenut enää samaksi. Kunta halusi kansalle puiston, joka oli tuhoisa. Niin katosi sieltä sadat vuodet samalla kertaa. Kun nyt menee sinne, ihmettelee, missä puut ovat, koska tyhjä vaikutelma.
Toivottavasti linnan uudet omistajat kunnioittavat vanhaa, eikä uudista kaikkea yhtä säälimättömällä kovalla kädellä. Nykytaiteen Galleria ei kuulosta lupaavalta. Usein nykytaide kääntää kaikki arvot ylösalaisin.
