Kuvassa äiti Peppi-koira sylissä v.2005.
Eilen illalla lauantaina netti meni poikki. Katkoja on silloin tällöin aika harvaan. Toisaalta olen sanonut irti tämän Ranskan netin, koska nyt minulla on Suomessa nettiyhteys. Mutta tämä Ranskan pitäisi kestää 15. päivään eli ensi tiistaihin asti (keskiyöhön).
Ennen ei ollut internettiä, aika uusi se on loppujen lopuksi. Minulla se on ollut vuodesta 2004, kun ostin tietokoneen ja kävin atk kurssit. Ennen on pärjätty ilman. Nykyään on tullut siitä liian riippuvaiseksi. Heti tuntuu oudon hiljaiselta elämä, kun ulkomaailma sulkeutuu tavallaan.
Nyt on sateinen viikonloppu ja ensi viikko. Luvattu taas kauheata ukkosilmaa ja sadetta. Keväällä aina sataa, vaikka nyt satoi myös talvella.
Aamulla olin kävelylenkillä, joka päivä pitää päästä ulkoilemaan satoi tai paistoi. Ei ollut vielä kovaa sadetta, joten menin sateenvarjoni alla. Keväinen luonto on nyt kuin ihmettä täynnä, kaikkialla kukkii ja puut vihertävät. Se tapahtuu ihmeen äkkiä.
Sunnuntai aamu on juhlallinen, pyhä tunnelma jo nyt ennen ensi viikonlopun Pääsiäistä.
Mielessä oli äiti, koska eilen luin tietokoneeltani vanhoja päiväkirja muistiinpanoja, joissa
kerroin äidin viimeisistä päivistä vuonna 2007 ollessani Suomessa kotona.
Tuli mieleen Paimenpojan laulu koulun Musiikkia oppimaan kirjasta (1965), johon netistä löytyi lisäsäkeitä:
