Tässä me olemme Seijan ja Andrewn kanssa syömässä kylämme ravintolassa sisäpihalla ulkona. En ole vuosiin ollut ravintolassa, nyt en voinut kieltäytyä ystävien ehdotuksesta, vaikka koronapeikko on ulkonakin. Ihana päivä meillä oli.
Kotimuseoni oli sellainen henkireikä, paljon kontakteja ja aina tapahtui, että, kun pandemia sen sulki, tuli tyhjä paikka. Ihminen ei ole saari, sanotaan. Me tarvitsemme elämää ympärille.
Tänä vuonna minulla on erilainen Vappu. Olen ollut nyt matkassa kaksi päivää ja tämä yö oli lentokenttäyö Vantaalla. Toisaalta toinen yö jo ylhäällä kukonlaulun aikaan.
Olin käymässä Etelä-Ranskassa, jossa kotitalo, vaikka tänä vuonna siitä tulee kakkoskoti. Perhe on Suomessa. Kun ikää tulee, parempi on olla omaisten tykönä. Näin sen konkreettisesti 2022, kun minulla oli 2 onnettomuutta koiran kanssa ja molemmista käsistä luuta poikki. Tuli kotiväkeä ikävä.
En tiedä kuinka kauan voin pitää tuota taloa ulkomailla, melko varmaan verotus voi olla moninkertainen. Kiinteistövero on noussut valtavasti, voi tulla asumusvero sen lisäksi, tuplaverotus. Silloin talo kaatuu veroihinsa, vaikka katto ei ole hyvä ja kylpyhuoneeseen pitää uusia suihkukoppi.
Saa nähdä miten tämän, vuoden 1998 unelmataloni käy, aika näyttää. Se on tehnyt tehtävänsä, kun on toiminut parikymmentävuotta museotalona.
Kun talo tyhjenee, on sitten kyse vain nukeista ja nalleista, jotka ovat elämän täyttäneet, muutoksen tuulet puhaltavat. Vähän samaa kuin navetan tyhjeneminen lehmistä.
