Seuraan usein etelä-ranskalaista Midi Libreä, joka kertoo paikalliset uutiset Lézan kylästämme ja muualta. Tänä aamuna siellä oli yllättävä näky. Kylän linnan uusi omistaja Éric Bonnet on uutisissa, koska syyslomien aikana linnan ovet ovat auki kaikille. Siellä on hänen sukunsa pukumuotinäyttely.
Mutta mitä minä huomasinkaan taustalla koristeena nurkassa? Sen ainoan pois myymäni nukketalon, kaikki muut ovat Suomen kotimuseota varten jo varastossa pakattuna. Myin tuon yhden, koska se ei ole vanha, vaan uutta tekoa jostakin ohuesta puusta. Se on sisustettu käsintehtyine huonekaluineen, nukkeineen. Mutta hyvin vaikea pakata, joten luovuin siitä, pakattavaa on ollut muutenkin ihan tarpeeksi. Minulla on muita englantilaisia taloja. Ostin sen joskus Englannin ebaystä noin 100 eurolla, hävisin, kun myin sen läheiseen osto-myyntiliikkeeseen 20 eurolla, eivät he mitään maksa, hyvä, kun sen verran sain. Ei se minua kaduta, löysipä nukketalo nyt komian kunniapaikan, kun pääsi esille oikein historialliseen linnaan. Ja olen mielissäni, kun "linnanherra" arvosti sitä.
Lézanin kylä ei arvostanut kotimuseotani, sellainen muisto heistä jäi, valitettavasti. Totuudentorvena niin sanon. Siinä yksi syy, miksi oli helpompaa sulkea museo, ei vain pandemia ollut syynä, vaan myös vastatuuli kylässä. Ei jaksa aina mennä vastatuuleen. C'est la vie!
http://dollhousedreams.free.fr/englantisivut/dollhousecollection.html Se siirtolaistyylinen Georgian house, miten sen nyt suomentaisi, on näkyvillä vielä englannin ja suomen kielisessä versiossani http://dollhousedreams.free.fr ranskan kielisestä versiosta otin sen pois viime vuonna, kun olin sen myynyt. Nyt en pääse noita sivuja päivittämään, koska minulla ei ole enää ranskalaista Freen nettiliittymää, jonka se vaatii. Liittymäni on suomalainen. Muuten ranskaiseen versiooni olen voinut päivittää kevääseen asti kaikki uudet hankkimani nukketalot, muihin versioihin en viitsinyt enää niitä silloin laittaa. Laskin niitä eilen, kaikkiaan yli 90 vanhaa nukketaloa on nyt kokoelmassani.
Viime vuosina juuri nuo nukkekodit ovat olleet suurin keräilykohteeni. En ole voinut sisustaa enää omaa kotiani, koska kotimuseo vei elintilani aina pienemmäksi ja pienemmäksi ja siihen meni joka penni. Nyt tilanne muuttuu Suomessa. Kotimuseo on vain talonpoikaistalon toisessa päässä ja aitassa. Minulla on siellä siskon talossa oma huone, jota voin sisustaa, ei tarvitse sitä tehdä vain miniatyyrina.
Ja sitten Suomessa on muutakin elämässä kuin museo. Muuten siskon maatalossa on monia vanhoja mielenkiintoisia ulkorakennuksia kuten aitta, savusauna, talli, leivintupa, sepän paja, makasiini. Sepän pajassa on ihastuttava ikivanha tulisija. Kunpa sen voisi korjata, jotta voisi sen edessä lämmitellä talvella kuin lännen filmeissä. Mielikuvitus saa siivet vähemmästäkin.
