torstai 8. joulukuuta 2011
Jouluseimi
http://www.assogiocattoli.it/showPage.php?template=menu2l...
http://www.francescopellegrini.it/
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6487157229/sizes/l/in/set-72157628359342813/
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6520782207/sizes/l/in/photostream/
Flickr.com sivuilla on isommat kuvat nähtävissä.
Tässä yllä jouluseimi, jonka ostin tänään Alèsista. Suureksi yllätyksekseni näin tällaisia supermarketissa. Tämä on italialaista käsityötä. Yllä linkit, jotka löysin pakkauksessa olleiden tekijämerkkejen perusteella Googlesta. Ihmettelin, kun sain vielä halvalla. Vain 17 euroa seimi, jossa valmiina Maria, Joosef, Jeesus lapsi ja lammas. Ostin lisäksi härän, aasin ja enkelin. Kukin lisäfiguuri maksaa 2,50 euroa. Puuttuu vielä Itämaan tietäjät ja paimenet. Tekoaineksina on puuta, savea ym. luonnonmateriaalia. Tallirakennus on kooltaan 33cm x 25cm suurin piirtein, ihan näyttävä.
Viime viikolla ystävien tykönä näin heidän jouluseimensä ja se oli niin hieno, että minun piti heti ruveta hakemaan omaani. Ensin surffailin netissä ja hankin tietoa, alla linkit.
Katolisissa maissa seimikulttuuri on varmaankin yleisempi kuin protestanttisissa maissa. Siinä meillä on opittavaa.
Joulun sanoma tulee elävästi esille seimessä miniatyyrikoossa.
Muistan kun kansakoulussa oli aina pyhä joulunäytelmä joulujuhlassa tiernapoikien lauluineen. Se oli kiva tapahtuma.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Cr%C3%A8che_de_No%C3%ABl
http://www.unmondedebois.fr/deco-accessoires/122-creche-d...
http://www.collectorsweekly.com/christmas/nativity
http://ma-creche-provencale.com/
http://fr.wikipedia.org/wiki/Cr%C3%A8che_de_No%C3%ABl
http://www.krippen-museum.de/nativity-scenes.html
http://www.krippenmuseum.at/sites_uk/navigation.htm
http://www.lasalette-shrine.org/Christmas/Nativities.html
http://goitaly.about.com/od/christmasinitaly/a/nativity.htm
Aina kun olen viettänyt joulua täällä Ranskassa, koristeluni on ollut ihan minimaalista. Toisin sanoen, laitan kaikki saamani joulukortit takan päälle. Siinä kaikki. En tykkää kaupallisesta rihkamajoulusta. Tänä jouluna täytyy koristella hiukan enemmän, kun kerran suuri lapsilauma on tulossa tänne ennen joulua.
Korttien lähettämisestä puheenollen, Suomessa niitä on tapana lähettää suuret määrät, täällä Ranskassa vain vähän. Valitettavasti en itse ole enää lähettänyt kortteja moneen vuoteen, kun olen asunut täällä, eli vuodesta 1999 alkaen. Mutta kiitos ystävien, jotka minua muistavat silti. Olen lähettänyt sitten vuoden vaihteessa yhdistys- tai museouutiset ja siinä uuden vuoden tervehdykset kaikille.
tiistai 6. joulukuuta 2011
maanantai 5. joulukuuta 2011
Tilaisuudesta vaarin
Olin Anduzessa turistitoimistossa ja tilasin parisataa museomainosta.
Viikon loppupuolella me mennään Uzèsin kautta Haribo-karkkimuseon myymälään. Henriette haluaa ostaa pojalleen karkkeja. Poika on jo iso, mutta on kovasti makean perään. Réunionin saarelle asti hän niitä vie tuliaiseksi tammikuussa.
http://www.haribo.com/planet/fr/info/main/musee/popup/index.php?cat=1&nav=1&subnav=1
En ole koskaan ollut tuolla karkkimuseossa, eikä se minua kiinnostaisikaan, mutta se on yksi alueemme suosituimmista museoista. Kävijämäärät ovat valtavat, olen ne joskus nähnyt tilastoissa.
Samalla viedään museomainoksia sinne, siksi niitä tilasin.
Olin kunnantalolla puhumassa isosta lapsiryhmästä, joka on tulossa museoon ja kyselin, jos voisi silloin avata kunnan yhteiset vapaa-aikatilat, että siellä lämpimässä ne lapset voisivat odottaa vuoroaan tänne museoon. Onneksi sihteeri oli myötämielinen. Soitin heti Lunelin kaupungin lapsiryhmän vastuuhenkilölle ja ilmoitin uutisen. Joten tulossa he sitten ovat. Lupasin mennä vastaan, kun bussi saapuu kylään, että tietää minne mennä.
50 lasta, 10 kerrallaan voi tulla museoon. Ulkona on jo siihen aikaan 21.päivänä jouluviikolla viileää, vaikka tähän asti on ollut leutoa. Lapset ovat 3-6 vuotiaita. Juuri sen ikäiset ovat melkein pahimpia, kaikkea pitää katsella käsillään. Olen jo pyytänyt apujoukkoja vastaanottamaan tätä "lastentarhaa".
Näin Natalien, joka on lastenohjaaja meidän kylässä. Kerroin hänelle myös asian. 50 lasta! Ihmetteli hän. Täytyy nyt puhua kaikille täällä kylällä, että kuulevat, miten Nukkenallemuseo on kysyttyä. Se on niinkuin hyvä juoru eli mainos.
Viikon loppupuolella me mennään Uzèsin kautta Haribo-karkkimuseon myymälään. Henriette haluaa ostaa pojalleen karkkeja. Poika on jo iso, mutta on kovasti makean perään. Réunionin saarelle asti hän niitä vie tuliaiseksi tammikuussa.
http://www.haribo.com/planet/fr/info/main/musee/popup/index.php?cat=1&nav=1&subnav=1
En ole koskaan ollut tuolla karkkimuseossa, eikä se minua kiinnostaisikaan, mutta se on yksi alueemme suosituimmista museoista. Kävijämäärät ovat valtavat, olen ne joskus nähnyt tilastoissa.
Samalla viedään museomainoksia sinne, siksi niitä tilasin.
Olin kunnantalolla puhumassa isosta lapsiryhmästä, joka on tulossa museoon ja kyselin, jos voisi silloin avata kunnan yhteiset vapaa-aikatilat, että siellä lämpimässä ne lapset voisivat odottaa vuoroaan tänne museoon. Onneksi sihteeri oli myötämielinen. Soitin heti Lunelin kaupungin lapsiryhmän vastuuhenkilölle ja ilmoitin uutisen. Joten tulossa he sitten ovat. Lupasin mennä vastaan, kun bussi saapuu kylään, että tietää minne mennä.
50 lasta, 10 kerrallaan voi tulla museoon. Ulkona on jo siihen aikaan 21.päivänä jouluviikolla viileää, vaikka tähän asti on ollut leutoa. Lapset ovat 3-6 vuotiaita. Juuri sen ikäiset ovat melkein pahimpia, kaikkea pitää katsella käsillään. Olen jo pyytänyt apujoukkoja vastaanottamaan tätä "lastentarhaa".
Näin Natalien, joka on lastenohjaaja meidän kylässä. Kerroin hänelle myös asian. 50 lasta! Ihmetteli hän. Täytyy nyt puhua kaikille täällä kylällä, että kuulevat, miten Nukkenallemuseo on kysyttyä. Se on niinkuin hyvä juoru eli mainos.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Vieraita museossa
http://www.asso-des-solos.fr/
Siinä yllä linkki soolo-yhdistyksestä, joka kävi täällä museossa tänään. 10 "sooloa". Puheenjohtaja oli löytänyt museomainoksemme Nîmesin turistitoimistosta ja sitä kautta he tulivat. Jäsenet olivat vähän joka puolelta naapurikylistä ja kaupungeista. Noin kuusikymppisiä ja nuorempia tyylikkäitä madameja.
10 henkeä tänne sopii yhtäaikaa, mutta ei enempää. Positiivisia ja huumorintajuisia ihmisiä he olivat, niin minun oli helppo selostaa ja vastaanottaa. Vaikka joukossa oli ihan paikallisia, eivät he yhtään kriittisiä olleet, kuten joskus on ollut. Päinvastoin, he tykkäsivät kokoelmasta. Vaikka sanoivat kyllä kuten muutkin nykyään, että tilaa voisi olla enemmän. Yksi viimeisimpiä nukketalojani tuli hyvin huomatuksi, amerikkalainen maissintähkä nukkejen keittiö, vaikka se on vaatimaton. Mutta sellainen on täällä Ranskassa harvinainen. Siitä on kuva http://dollhousedreams.free.fr sivulla "Mitä uutta?".
Nyt otin esille pitkästä aikaa vieraskirjan ja pyysin heitä kirjoittamaan.
Ensi viikolla alkaa toisen ryhmän valmistelu, peräti 50 lasta olisi tulossa 21.joulukuuta. Mutta täytyy löytää paikka lapsiryhmille, jotka eivät voi tulla samaan aikaa museoon. Kunnantalolla käyn kysymässä ensin, jos vapaa-aika tila on auki...tai sitten Anduzesta voisi heille järjestään odottelu paikan.
Kyllä oli siivoomista ja järjestelyä tämän päivän ryhmää varten, alkoi jo väsyttää. Nyt olen helpottunut. Vähän stressiä minulla oli. Mutta hyvä mieli tuli. Tänäpäiset ranskalaiset vaikuttivat tyytyväisiltä käynnistään. Niin etteivät he "tyhjin taskuin" lähteneet, vaan "taskut" muistoja täynnä.
Ensi viikolla on nallejen puhdistamista ohjelmassa. 4 vanhaa likaista nallea odottaa pesua kylpyhuoneessa. Ne ovat ties missä kulkeneet. Roskapöntön kautta tänne saapuneet kai. Mutta saippua tekee ihmeitä.
Siinä yllä linkki soolo-yhdistyksestä, joka kävi täällä museossa tänään. 10 "sooloa". Puheenjohtaja oli löytänyt museomainoksemme Nîmesin turistitoimistosta ja sitä kautta he tulivat. Jäsenet olivat vähän joka puolelta naapurikylistä ja kaupungeista. Noin kuusikymppisiä ja nuorempia tyylikkäitä madameja.
10 henkeä tänne sopii yhtäaikaa, mutta ei enempää. Positiivisia ja huumorintajuisia ihmisiä he olivat, niin minun oli helppo selostaa ja vastaanottaa. Vaikka joukossa oli ihan paikallisia, eivät he yhtään kriittisiä olleet, kuten joskus on ollut. Päinvastoin, he tykkäsivät kokoelmasta. Vaikka sanoivat kyllä kuten muutkin nykyään, että tilaa voisi olla enemmän. Yksi viimeisimpiä nukketalojani tuli hyvin huomatuksi, amerikkalainen maissintähkä nukkejen keittiö, vaikka se on vaatimaton. Mutta sellainen on täällä Ranskassa harvinainen. Siitä on kuva http://dollhousedreams.free.fr sivulla "Mitä uutta?".
Nyt otin esille pitkästä aikaa vieraskirjan ja pyysin heitä kirjoittamaan.
Ensi viikolla alkaa toisen ryhmän valmistelu, peräti 50 lasta olisi tulossa 21.joulukuuta. Mutta täytyy löytää paikka lapsiryhmille, jotka eivät voi tulla samaan aikaa museoon. Kunnantalolla käyn kysymässä ensin, jos vapaa-aika tila on auki...tai sitten Anduzesta voisi heille järjestään odottelu paikan.
Kyllä oli siivoomista ja järjestelyä tämän päivän ryhmää varten, alkoi jo väsyttää. Nyt olen helpottunut. Vähän stressiä minulla oli. Mutta hyvä mieli tuli. Tänäpäiset ranskalaiset vaikuttivat tyytyväisiltä käynnistään. Niin etteivät he "tyhjin taskuin" lähteneet, vaan "taskut" muistoja täynnä.
Ensi viikolla on nallejen puhdistamista ohjelmassa. 4 vanhaa likaista nallea odottaa pesua kylpyhuoneessa. Ne ovat ties missä kulkeneet. Roskapöntön kautta tänne saapuneet kai. Mutta saippua tekee ihmeitä.
lauantai 3. joulukuuta 2011
perjantai 2. joulukuuta 2011
Paluumatkalla
Lähtiessäni sisko sanoi, että on helpompaa lähteä kuin jäädä. Niin se on. Varsinkin jos on menossa kotiin. Mutta minulla on kaksi kotia.
Ensi vuoden huhtikuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta, kun olen tehnyt matkaa joka vuosi Etelä-Ranskan ja Suomen välillä. Sen jälkeen kun sain ajokortin ja auton viisi vuotta sitten, matkustaminenkin on paljon muuttunut. Muuten yhteen reisuun meni helposti päivät pitkät, kun odotteli junaa, bussia, lentoa milloin missäkin, puhumattakaan lakoista tai lakonuhista, jotka stressasivat. Nyt saa organisoitua kaiken muutamaan tuntiin Ranskassa. Vaikka Suomesta tullessa on eri juttu.
Tampereelle täytyy lähteä ajoissa, vaikka Forssa ei ole kovin kaukana. Mutta lentokentälle kestää taas mennä Tampereen rautatieasemalta. Hyvissä ajoin odottelin siellä iltalentoa Frankfurt Hahniin. Nyt oli lento etuajassa ja saavuttiin noin kello20 Hahniin maanantaina 28.päivänä.
http://www.booking.com/hotel/de/gasthaus-am-flughafen.fr....
'Gasthaus am Flughafen'- hotelli on kävelymatkan päässä lentokentältä, siksi valitsin sen. Vaikka aika kallis 40€/yö, mutta sen hintaisia ne kaikki ovat suurin piirtein. Ja siellä piti olla pari yötä, koska jatkolento oli vasta 30.päivä keskiviikko aamulla klo7. Voin suositella tuota hotellia, sieltä oli helppo mennä seuraavana päivänä lentokentän bussiasemalle, josta lähdin Kölnin bussilla Kastellauniin ja sieltä Hasselbachin Lelumuseoon. Matkatavarat voi jättää hotellin, vaikka ei kuitenkaan mitään arvokasta. Se oli helpotus, kun ei tarvinnut niitä raahata mukanaan.
Kangaspuiden takia otin mukaani ruumaan menevän ison lisäkassin Ryanairilla. Se on maksullinen, mutta halvempi kuin iso postipaketti Suomesta lähetettynä. 15€/lento (varaus internetissä), kahta lentoa varten 30€. Ryhmiä on tulossa tänne museoon, joten halusin tuoda heti ne kangaspuut. Ja Ranskassa sellaisia ei usein näe, ei pienois- eikä isossa koossa. Kudonta on täällä harvinaista, aika unohdettu traditio, vain jossain kaukana vuoristossa sitä harrastetaan jonkun verran.
Hyvän kahvikuppi ja auringonkukkarinkeli aamiaisen jälkeen lähdin aikaisin aamulla reppu selässä päivän Lelumuseo retkelle. Ja paljon muuta näin samalla. Vain puolituntia bussissa ja sitten olin Kastellaunissa kello 8:30.
Oli vähän viileää. Huomasin, että sen keskustan iso linna näkyi talojen takana kukkulalla. Se houkutteli katsomaan. Nousin tietä pitkin mäkeä ylös. Valtavat linnarauniot näyttivät salaperäisiltä ja yksinäisiltä sankassa sumussa. Satoja vuosia taaksepäin tunsin vaeltavani linnan lumoissa. Kaivoin esille kamerani ja sitten kuvaamaan. Nousin linnan torniin portaita pitkin ja ihailin panoraamamaisemia. Tutkin joka nurkan raunioissa ja mieleen tuli meidän naapurikylän Tornacin linna. Samantapaisia molemmat. Tämä Saksan oli vaan monta kertaa suurempi, jättikokoa. Vaikuttavia mennen ajan muistomerkkejä! Tornacin linnassa me käydään aina uudestaan, se on aina yhtä kaunis.
Vieressä oli iso kirkko tai katedraali ja siellä oli valot. Menin katsomaan, ovi oli auki. Olin siellä lämmittelemässä, vaikka meneillään oli juuri katolinen jumalanpalvelus. Istuin penkkiin kuten paikallinen seurakunta. Nyt voin hiljentyä matkani keskellä...
Jonkun ajan päästä lähdin kylälle keskustaan. Turistitoimistosta sain bussiohjeet Lelumuseoon. Mutta sinne oli sovittu aika vasta kello 14. Pikku paikka tämä Kastellaun. Kiertelin kauppoja katsomassa ja kulutin aikaani. Sitten lopulta bussin ja museoon.
Olin sittenkin tuntia liian aikaisin museon oven takana. Soitin ovikelloa. Museoemäntä Nora tuli avaamaan. Ja tunsin heti itseni tervetulleeksi. Molemmat oltiin yhtä innostuneita keräilijöitä. Hän oli käynyt myoldbear-museosivuillamme, annoin sen osoitteen sähköpostilla, ja sanoi löytäneensä sieltä linkin myös heidän sivuille tyytyväisenä. Oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia. Hänen kokoelmassaan on yhtä paljon poikien leluja kuin tyttöjen, koska poliisiaviomies harrastaa myös keräilyä. Nukketaloja oli paljon, kuten yleensä olen nähnyt Saksassa muuallakin. Hienoja leikkihelloja oli usea kappale. Niiden joukossa oli kalliita Märklin merkkejä, jotka maksavat tonnin paikkeilla. Niihin voivat lapset tehdä tulen kuten oikeisiinkin. Puusta tehdyt Erzgebirge-lelut olivat hyvin edustettuina. Joskus haluaisin mennä sinne Erzgebirgeen museoon katsomaan oikein paikan päälle. Pikkuruiset miniatyyrit on uskomattoman hyvin tehty aiheesta kuin aiheesta. Se on lisäksi Itä-Saksan aluetta Tsekkoslovakian rajalla. Ihmettelin, miten he ovat onnistuneet säilyttämään hyvän laadun jopa kommunismin aikana. Sehän suosi pelkkää massatavaraa. Virossa kerran lelumuseossa näin noita kommunismi-ajan leluja. Huono laatu pisti silmään. Sitähän se "made in China" on myös.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ore_Mountains
http://www.erzgebirge-tourismus.de/
Nora sanoi olevansa kotoisin Itä-Saksasta. Hänen isänsä oli kansakoulunopettaja ja he muuttivat sieltä Länsi-Saksaan kun hän oli neljän vanha 50-luvun alussa. Kuulin, että nuo Erzgebirge-lelut olivat kalliita, eikä itäsaksalaisilla ollut varaa niitä ostaa, kaikki meni vientiin.
Lopuksi emäntä tarjosi kahvit hyvän kahvikakun kera. Yllätyskahvipöydässä minä istuin nyt taas tulomatkalla kuten olin ollut Toijalan rautatieasemalla menomatkalla. Se oli huvittavaa. Ja sain vielä kyydin Kastellauniin bussipysäkille. Minä olin kuin vieraisilla museossa. Käskin tulla käymään tänne Ranskaan.
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ennen kello 5, koska lento oli kello7. Nukuin koiran unta koko yön. Onneksi hotelli oli lähellä lentokenttää ja öinen sade oli lakannut, etteivät matkatavarani kastuneet, kun kävelin kentälle.
Vain puolentoista tunnin lento ja sitten olin perillä Montpellier'ssa. Pieni aamusumu muuttui puoleen päivään mennessä auringonpaisteeseen. Täällä oli varmaankin noin 15°C. Vuoden aikaan nähden leutoa. Talvimaasta tulin kesämaahan.
Ensi vuoden huhtikuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta, kun olen tehnyt matkaa joka vuosi Etelä-Ranskan ja Suomen välillä. Sen jälkeen kun sain ajokortin ja auton viisi vuotta sitten, matkustaminenkin on paljon muuttunut. Muuten yhteen reisuun meni helposti päivät pitkät, kun odotteli junaa, bussia, lentoa milloin missäkin, puhumattakaan lakoista tai lakonuhista, jotka stressasivat. Nyt saa organisoitua kaiken muutamaan tuntiin Ranskassa. Vaikka Suomesta tullessa on eri juttu.
Tampereelle täytyy lähteä ajoissa, vaikka Forssa ei ole kovin kaukana. Mutta lentokentälle kestää taas mennä Tampereen rautatieasemalta. Hyvissä ajoin odottelin siellä iltalentoa Frankfurt Hahniin. Nyt oli lento etuajassa ja saavuttiin noin kello20 Hahniin maanantaina 28.päivänä.
http://www.booking.com/hotel/de/gasthaus-am-flughafen.fr....
'Gasthaus am Flughafen'- hotelli on kävelymatkan päässä lentokentältä, siksi valitsin sen. Vaikka aika kallis 40€/yö, mutta sen hintaisia ne kaikki ovat suurin piirtein. Ja siellä piti olla pari yötä, koska jatkolento oli vasta 30.päivä keskiviikko aamulla klo7. Voin suositella tuota hotellia, sieltä oli helppo mennä seuraavana päivänä lentokentän bussiasemalle, josta lähdin Kölnin bussilla Kastellauniin ja sieltä Hasselbachin Lelumuseoon. Matkatavarat voi jättää hotellin, vaikka ei kuitenkaan mitään arvokasta. Se oli helpotus, kun ei tarvinnut niitä raahata mukanaan.
Kangaspuiden takia otin mukaani ruumaan menevän ison lisäkassin Ryanairilla. Se on maksullinen, mutta halvempi kuin iso postipaketti Suomesta lähetettynä. 15€/lento (varaus internetissä), kahta lentoa varten 30€. Ryhmiä on tulossa tänne museoon, joten halusin tuoda heti ne kangaspuut. Ja Ranskassa sellaisia ei usein näe, ei pienois- eikä isossa koossa. Kudonta on täällä harvinaista, aika unohdettu traditio, vain jossain kaukana vuoristossa sitä harrastetaan jonkun verran.
Hyvän kahvikuppi ja auringonkukkarinkeli aamiaisen jälkeen lähdin aikaisin aamulla reppu selässä päivän Lelumuseo retkelle. Ja paljon muuta näin samalla. Vain puolituntia bussissa ja sitten olin Kastellaunissa kello 8:30.
Oli vähän viileää. Huomasin, että sen keskustan iso linna näkyi talojen takana kukkulalla. Se houkutteli katsomaan. Nousin tietä pitkin mäkeä ylös. Valtavat linnarauniot näyttivät salaperäisiltä ja yksinäisiltä sankassa sumussa. Satoja vuosia taaksepäin tunsin vaeltavani linnan lumoissa. Kaivoin esille kamerani ja sitten kuvaamaan. Nousin linnan torniin portaita pitkin ja ihailin panoraamamaisemia. Tutkin joka nurkan raunioissa ja mieleen tuli meidän naapurikylän Tornacin linna. Samantapaisia molemmat. Tämä Saksan oli vaan monta kertaa suurempi, jättikokoa. Vaikuttavia mennen ajan muistomerkkejä! Tornacin linnassa me käydään aina uudestaan, se on aina yhtä kaunis.
Vieressä oli iso kirkko tai katedraali ja siellä oli valot. Menin katsomaan, ovi oli auki. Olin siellä lämmittelemässä, vaikka meneillään oli juuri katolinen jumalanpalvelus. Istuin penkkiin kuten paikallinen seurakunta. Nyt voin hiljentyä matkani keskellä...
Jonkun ajan päästä lähdin kylälle keskustaan. Turistitoimistosta sain bussiohjeet Lelumuseoon. Mutta sinne oli sovittu aika vasta kello 14. Pikku paikka tämä Kastellaun. Kiertelin kauppoja katsomassa ja kulutin aikaani. Sitten lopulta bussin ja museoon.
Olin sittenkin tuntia liian aikaisin museon oven takana. Soitin ovikelloa. Museoemäntä Nora tuli avaamaan. Ja tunsin heti itseni tervetulleeksi. Molemmat oltiin yhtä innostuneita keräilijöitä. Hän oli käynyt myoldbear-museosivuillamme, annoin sen osoitteen sähköpostilla, ja sanoi löytäneensä sieltä linkin myös heidän sivuille tyytyväisenä. Oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia. Hänen kokoelmassaan on yhtä paljon poikien leluja kuin tyttöjen, koska poliisiaviomies harrastaa myös keräilyä. Nukketaloja oli paljon, kuten yleensä olen nähnyt Saksassa muuallakin. Hienoja leikkihelloja oli usea kappale. Niiden joukossa oli kalliita Märklin merkkejä, jotka maksavat tonnin paikkeilla. Niihin voivat lapset tehdä tulen kuten oikeisiinkin. Puusta tehdyt Erzgebirge-lelut olivat hyvin edustettuina. Joskus haluaisin mennä sinne Erzgebirgeen museoon katsomaan oikein paikan päälle. Pikkuruiset miniatyyrit on uskomattoman hyvin tehty aiheesta kuin aiheesta. Se on lisäksi Itä-Saksan aluetta Tsekkoslovakian rajalla. Ihmettelin, miten he ovat onnistuneet säilyttämään hyvän laadun jopa kommunismin aikana. Sehän suosi pelkkää massatavaraa. Virossa kerran lelumuseossa näin noita kommunismi-ajan leluja. Huono laatu pisti silmään. Sitähän se "made in China" on myös.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ore_Mountains
http://www.erzgebirge-tourismus.de/
Nora sanoi olevansa kotoisin Itä-Saksasta. Hänen isänsä oli kansakoulunopettaja ja he muuttivat sieltä Länsi-Saksaan kun hän oli neljän vanha 50-luvun alussa. Kuulin, että nuo Erzgebirge-lelut olivat kalliita, eikä itäsaksalaisilla ollut varaa niitä ostaa, kaikki meni vientiin.
Lopuksi emäntä tarjosi kahvit hyvän kahvikakun kera. Yllätyskahvipöydässä minä istuin nyt taas tulomatkalla kuten olin ollut Toijalan rautatieasemalla menomatkalla. Se oli huvittavaa. Ja sain vielä kyydin Kastellauniin bussipysäkille. Minä olin kuin vieraisilla museossa. Käskin tulla käymään tänne Ranskaan.
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ennen kello 5, koska lento oli kello7. Nukuin koiran unta koko yön. Onneksi hotelli oli lähellä lentokenttää ja öinen sade oli lakannut, etteivät matkatavarani kastuneet, kun kävelin kentälle.
Vain puolentoista tunnin lento ja sitten olin perillä Montpellier'ssa. Pieni aamusumu muuttui puoleen päivään mennessä auringonpaisteeseen. Täällä oli varmaankin noin 15°C. Vuoden aikaan nähden leutoa. Talvimaasta tulin kesämaahan.
Spielzeugmuseum Kunsterbunt - Lelumuseoon meno-ohje
http://www.spielzeugsammlung-kunsterbunt.de/
http://en.wikipedia.org/wiki/Hasselbach,_Rhein-Hunsr%C3%B...
http://en.wikipedia.org/wiki/Kastellaun
http://www.stadt-kastellaun.de/Tourismus-Touristinformati...
http://www.stadt-kastellaun.de/Kultur-Museum-0-216.etc
http://www.unterburg-kastellaun.de/Haus-der-regionalen-Ge...
Spielzeugmuseum Kunsterbunt on noin 25km Frankfurt Hahnin lentokentältä.
Hyppää Kölniin menevään bussiin (6,80€ matka), jää pois puolen tunnin päästä ensimmäisellä pysähdyspaikalla eli Kastellaunissa. Se on noin 5000 asukkaan kylä.
Marktplatzilta eli keskustorilta lähtee bussi 631 Simmern'iin, jää pois 4km:n päässä Hasselbach'issa. ensimmäisellä pysäkillä (1,60€) (Kastellaun-Alterkülz-Simmern). Se on pieni parin sadan asukkaan kylä.
Kannattaa katsoa aikatauluja jo valmiiksi tien toisella puolella olevalla bussipysäkillä paluuta varten.
Spielzeugmuseum Kunsterbunt on hyvin viitoitettu, bussista sen huomaa vasemmalla. Museo on vanhassa koulurakennuksessa muutaman sadan metrin päässä poikki menevällä tiellä. Siinä vieressä näkyy hevosia isoine talleineen.
Frankfurt Hahniin palatessa Kastellaunista voi tulla takaisin lentokenttäbussilla. Bussipysäkki on sama kuin tämä Hasselbachiin tullut bussi eli keskustorilta.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157628330279963/show/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)