Lähtiessäni sisko sanoi, että on helpompaa lähteä kuin jäädä. Niin se on. Varsinkin jos on menossa kotiin. Mutta minulla on kaksi kotia.
Ensi vuoden huhtikuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta, kun olen tehnyt matkaa joka vuosi Etelä-Ranskan ja Suomen välillä. Sen jälkeen kun sain ajokortin ja auton viisi vuotta sitten, matkustaminenkin on paljon muuttunut. Muuten yhteen reisuun meni helposti päivät pitkät, kun odotteli junaa, bussia, lentoa milloin missäkin, puhumattakaan lakoista tai lakonuhista, jotka stressasivat. Nyt saa organisoitua kaiken muutamaan tuntiin Ranskassa. Vaikka Suomesta tullessa on eri juttu.
Tampereelle täytyy lähteä ajoissa, vaikka Forssa ei ole kovin kaukana. Mutta lentokentälle kestää taas mennä Tampereen rautatieasemalta. Hyvissä ajoin odottelin siellä iltalentoa Frankfurt Hahniin. Nyt oli lento etuajassa ja saavuttiin noin kello20 Hahniin maanantaina 28.päivänä.
http://www.booking.com/hotel/de/gasthaus-am-flughafen.fr....
'Gasthaus am Flughafen'- hotelli on kävelymatkan päässä lentokentältä, siksi valitsin sen. Vaikka aika kallis 40€/yö, mutta sen hintaisia ne kaikki ovat suurin piirtein. Ja siellä piti olla pari yötä, koska jatkolento oli vasta 30.päivä keskiviikko aamulla klo7. Voin suositella tuota hotellia, sieltä oli helppo mennä seuraavana päivänä lentokentän bussiasemalle, josta lähdin Kölnin bussilla Kastellauniin ja sieltä Hasselbachin Lelumuseoon. Matkatavarat voi jättää hotellin, vaikka ei kuitenkaan mitään arvokasta. Se oli helpotus, kun ei tarvinnut niitä raahata mukanaan.
Kangaspuiden takia otin mukaani ruumaan menevän ison lisäkassin Ryanairilla. Se on maksullinen, mutta halvempi kuin iso postipaketti Suomesta lähetettynä. 15€/lento (varaus internetissä), kahta lentoa varten 30€. Ryhmiä on tulossa tänne museoon, joten halusin tuoda heti ne kangaspuut. Ja Ranskassa sellaisia ei usein näe, ei pienois- eikä isossa koossa. Kudonta on täällä harvinaista, aika unohdettu traditio, vain jossain kaukana vuoristossa sitä harrastetaan jonkun verran.
Hyvän kahvikuppi ja auringonkukkarinkeli aamiaisen jälkeen lähdin aikaisin aamulla reppu selässä päivän Lelumuseo retkelle. Ja paljon muuta näin samalla. Vain puolituntia bussissa ja sitten olin Kastellaunissa kello 8:30.
Oli vähän viileää. Huomasin, että sen keskustan iso linna näkyi talojen takana kukkulalla. Se houkutteli katsomaan. Nousin tietä pitkin mäkeä ylös. Valtavat linnarauniot näyttivät salaperäisiltä ja yksinäisiltä sankassa sumussa. Satoja vuosia taaksepäin tunsin vaeltavani linnan lumoissa. Kaivoin esille kamerani ja sitten kuvaamaan. Nousin linnan torniin portaita pitkin ja ihailin panoraamamaisemia. Tutkin joka nurkan raunioissa ja mieleen tuli meidän naapurikylän Tornacin linna. Samantapaisia molemmat. Tämä Saksan oli vaan monta kertaa suurempi, jättikokoa. Vaikuttavia mennen ajan muistomerkkejä! Tornacin linnassa me käydään aina uudestaan, se on aina yhtä kaunis.
Vieressä oli iso kirkko tai katedraali ja siellä oli valot. Menin katsomaan, ovi oli auki. Olin siellä lämmittelemässä, vaikka meneillään oli juuri katolinen jumalanpalvelus. Istuin penkkiin kuten paikallinen seurakunta. Nyt voin hiljentyä matkani keskellä...
Jonkun ajan päästä lähdin kylälle keskustaan. Turistitoimistosta sain bussiohjeet Lelumuseoon. Mutta sinne oli sovittu aika vasta kello 14. Pikku paikka tämä Kastellaun. Kiertelin kauppoja katsomassa ja kulutin aikaani. Sitten lopulta bussin ja museoon.
Olin sittenkin tuntia liian aikaisin museon oven takana. Soitin ovikelloa. Museoemäntä Nora tuli avaamaan. Ja tunsin heti itseni tervetulleeksi. Molemmat oltiin yhtä innostuneita keräilijöitä. Hän oli käynyt myoldbear-museosivuillamme, annoin sen osoitteen sähköpostilla, ja sanoi löytäneensä sieltä linkin myös heidän sivuille tyytyväisenä. Oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia. Hänen kokoelmassaan on yhtä paljon poikien leluja kuin tyttöjen, koska poliisiaviomies harrastaa myös keräilyä. Nukketaloja oli paljon, kuten yleensä olen nähnyt Saksassa muuallakin. Hienoja leikkihelloja oli usea kappale. Niiden joukossa oli kalliita Märklin merkkejä, jotka maksavat tonnin paikkeilla. Niihin voivat lapset tehdä tulen kuten oikeisiinkin. Puusta tehdyt Erzgebirge-lelut olivat hyvin edustettuina. Joskus haluaisin mennä sinne Erzgebirgeen museoon katsomaan oikein paikan päälle. Pikkuruiset miniatyyrit on uskomattoman hyvin tehty aiheesta kuin aiheesta. Se on lisäksi Itä-Saksan aluetta Tsekkoslovakian rajalla. Ihmettelin, miten he ovat onnistuneet säilyttämään hyvän laadun jopa kommunismin aikana. Sehän suosi pelkkää massatavaraa. Virossa kerran lelumuseossa näin noita kommunismi-ajan leluja. Huono laatu pisti silmään. Sitähän se "made in China" on myös.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ore_Mountains
http://www.erzgebirge-tourismus.de/
Nora sanoi olevansa kotoisin Itä-Saksasta. Hänen isänsä oli kansakoulunopettaja ja he muuttivat sieltä Länsi-Saksaan kun hän oli neljän vanha 50-luvun alussa. Kuulin, että nuo Erzgebirge-lelut olivat kalliita, eikä itäsaksalaisilla ollut varaa niitä ostaa, kaikki meni vientiin.
Lopuksi emäntä tarjosi kahvit hyvän kahvikakun kera. Yllätyskahvipöydässä minä istuin nyt taas tulomatkalla kuten olin ollut Toijalan rautatieasemalla menomatkalla. Se oli huvittavaa. Ja sain vielä kyydin Kastellauniin bussipysäkille. Minä olin kuin vieraisilla museossa. Käskin tulla käymään tänne Ranskaan.
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ennen kello 5, koska lento oli kello7. Nukuin koiran unta koko yön. Onneksi hotelli oli lähellä lentokenttää ja öinen sade oli lakannut, etteivät matkatavarani kastuneet, kun kävelin kentälle.
Vain puolentoista tunnin lento ja sitten olin perillä Montpellier'ssa. Pieni aamusumu muuttui puoleen päivään mennessä auringonpaisteeseen. Täällä oli varmaankin noin 15°C. Vuoden aikaan nähden leutoa. Talvimaasta tulin kesämaahan.
