Eilen nimittäin oli yksi madame naapurikylästä. Hän soitti ennen tuloaan ja lupasi antavansa museoon Petit Collin selluloidi nukkevauvan ja rattaat. Ajattelin, että kannattaa olla vaan positiivinen ja sanoin olevani kiinnostunut noista leluista. Vaikka olisi pitänyt kysyä rattaiden vuosilukua, koska en uusia huoli, ei ole tilaa. Toisaalta sitten hän ei olisi varmaan tullutkaan ja ihan mainostaakseni museota en kieltänyt. Samalla hän näkee kokoelmani ja puhuu sitten eteenpäin, mitä täällä oli.
Nukkevauva on melkein samanlainen kuin minulla on jo kolme kappaletta, lisäksi sillä on päälaki halki ja se pitäisi korjata. Vaikka se korjaus maksaa varmasti niin paljon, ettei kannata, koska nukke ei ole niin arvokas. Toisaalta voin piilottaa sen pään vauvamyssyn alle. Muuten se on nätti ja suosittu merkki Ranskassa. Se kannattaa säilyttää täällä. Rattaat näyttävät juuri siltä reproduktiomallilta, joita näkee tusinoittain netissä. En laita niitä esille, vaan myyn ne pois tilaisuuden tullen. Varastoon ei mahdu.
Tämä naapurikylän asukas oli hyvin ystävällinen ja meillä oli mielenkiintoinen keskustelu. Varmaan tunnin hän oli täällä. Ei ainuttakaan nurinkurista kysymystä, joihin syyllistyvät usein paikkakuntalaiset. Tarkoitan sellaisia, joihin muutenkin arvaa vastauksen. Asiantuntijan ajatuksia häneltä tuli paljon. Tämä tyylikäs rouva oli jäänyt eläkkeelle keväällä ja hän oli työssään Nîmesissä käsitellyt erilaisia projekteja. Yksi kysymys oli esimerkiksi, käykö täällä paikallisia. Niin ei yleensä kysytä. Kerroin, että pariisilaisia ja muita kaupunkilaisia on enimmäkseen, muualta tulleita. Niin oli kuulema sanonut myös St Christolin Kirjurin museon pitäjä. Kun tultiin yläkertaan ja esittelin nukketaloja eri vuosikymmeniltä, se 1880 luvun iso saksalainen Lehmann nukketalo ihmetytti häntä ja silloin tuli se tavallinen kysymys nykyään: "Mistä te tällaisia löydätte?" - Sanoin vaan yksinkertaisesti, se on salaisuus. Silloin ei tarvitse selitellä, kierrellä ja kaarrella. Nukkenallemuseolla saa olla myös suuria salaisuuksia. Se on jännittävää. Ihmiset yllättyvät tästä vastauksestani, toiset se saa nauramaan.
Aloin tänään tämän juttuni kirpputorikäynnistä, mutta eksyin nyt rönsyilemään ja muuta kertomaan.
En minä pettynyt tällä kertaa, koska vanhaa tavaraa oli myös kaupan eikä vaan uutta. Autoja oli liikkeellä ihmeen paljon heti kun meidän kylästä ulos pääsin. Näkyi heti, että joululomat ovat alkaneet nyt viikonlopulla ja tämä alue vetää turisteja talvellakin.
Näin torilla ensin yhden kanadalaisen intiaaninuken, jolla on nahkahame. Sellainen minulla on jo eri värinen. Ostin tuon toisen vielä, koska vaan euron maksoi. Halpoja ne folkloriset nuket ovat.
Sitten tuli vastaan yhdellä kojulla pieni orpo eksyneen näköinen nalle. Noin 24cm. 50-luvulta varmaan, ranskalainen, JPM merkki, joita näkee täällä paljon. Ammatilaismyyjä, ei yksityishenkilö, pyysi 30 euroa. Sanoin, että onpas kallis. Sitten aloin tinkaamaan. Hän lupasi 20 euroon heti alussa. On se vieläkin kallis, jatkoin minä, koska se ei ole enää kovin hyväkuntoinen. Sitten meinasin jo lähteä. Mutta koitin vielä halvempaa hintaa. Sanoin vakavana 15 euroa voin maksaa siitä, en yhtään enempää. Kelpaisiko shekki, tarjosin. (Minä maksan kaikki yleensä shekillä, se on Ranskan yleisimpiä maksuvälineitä. Vaikka näillä toreilla se ei ole suositeltavaa, käteisellä saa alennusta enemmän). Ei shekkiä, sanoi myyjä, mutta käteisellä olkoon menneeksi, sovitaan se 15 euroa. Menin raha-automaatille nostamaan rahaa. Tulin takaisin myyntikojulle ja madame oli tyytyväinen, kun meni vielä kaupaksi. Tori on vaan noin klo 12-13:sta asti, joten jotkut myyjät järjestivät jo tavaroitaan pois. Siinä näkee, että Ranskassa tinkaaminen kannattaa, sain 50% alennuksella!
Nallen piti tulla tänne museoon, niin oli tarkoitettu. En olisi ostanut, jos en olisi saanut niin halvalla. Ennen olen maksanut paljon, tuollaisesta pienestäkin 40 euroa! Silloin en vielä löytänyt niitä kuin harvakseen ja kokoelmaa piti kasvattaa joka tapauksessa. Nyt on tilanne toinen. Vuosien varrella oppii ja löytää eri myyntiverkostoja, mitä vertailla.
http://www.oursement-votre.com/fabricants_jpm.mv
Siinä yllä JPM-merkistä.
Vielä tuosta kaupankäynnistä puheenollen, hinnasta ei aina voi neuvotella, vaikka 90% kaupoista suunnilleen olen onnistunut pudottamaan hintaa. Välillä kun näen jotakin harvinaisempaa ja arvokasta, täydestä hinnasta tehdään kaupat. Se on kuitenkin sen väärtti, jos löytöni saa museossa parhaan paikan museokävijöiden silmissä. Silloin se on kuin kokoelman helmiä.
