Linkit - Koulutaulu: Kainuun tervapolttoa

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/metsahistoria/metsien_kulttuurinen_ja_henkinen

"Suomessa on aikojen kuluessa pelätty, että liikakäyttö hävittää metsät. 1600-luvulta 1800-luvun lopulle etenkin kaskenpoltto ja nuorten metsien hakkaaminen tervaksiksi teki monilla seuduilla maisemista paljaita. Esimerkiksi Sakari Topelius oli hyvin huolestunut Suomen metsien kohtalosta. Hän kirjoittaa Maamme kirjassaan (1875) metsistä mm. seuraavasti:

"Suomen metsä on hyvin kallis ominaisuus, jopa niin kallis, että tämä maa metsätönnä olisi kelpaamaton ihmisten asuttavaksi..................................."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervahauta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terva 

http://www.historianhavinaa.net/arkisto/tervanpoltto.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervakauppa

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=40 

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=43&Itemid=31 

http://www.tervantie.fi/index.php?t_la=en

http://www.tiede.fi/artikkeli/486/tervakauppa_toi_maailman_ouluun

Löysin vanhan koulutaulun vuodelta 1912, siinä kuva tervanpoltosta Kainuussa. 

Terva oli Suomen tuottoisa elinkeino 1600-luvulta alkaen ja tärkein vientituote 1700-luvulla. Tervanpolttoa jatkui 1900-luvun alkuun asti, ja myynti hiipui, kun laivoja ja veneitä ei enää tehty puusta. Tervaa tarvittiin puulaivojen suojaksi pääasiassa. Rakennuspuu-, paanu-ja pärekatot yms.saatiin tervaamalla vedenpitäviksi.

Metsän arvo nousi 1900-luvulla ja puuta alettiin myydä tuottoisemmin sahatavarana.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tar

Producing tar from wood was known in ancient Greece, and has probably been used in Scandinavia since the Iron Age. For centuries, dating back at least to the 14th century, tar was among Sweden's most important exports. Sweden exported 13,000 barrels of tar in 1615 and 227,000 barrels in the peak year of 1863. Production nearly stopped in the early 20th century, when other chemicals replaced tar and wooden ships were replaced by steel ships.

Englantilaisen wikipedian mukaan puuterva tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Skandinaviassa sitä on käytetty luultavasti Rautakaudesta asti. Jo ainakin 1300-luvulta alkaen terva oli Ruotsin tärkeimpiä vientituotteita.

Alla kaskenviljelystä linkki:

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/juuret.htm 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset
Eero Järnefelt. Kaski, 1893.

http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/ihminen_ymparisto_ja_kulttuuri_hi1/maanviljelyn_synty

http://en.wikipedia.org/wiki/Slash-and-burn 

http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Early_Industries_in_Finland 

http://fr.wikipedia.org/wiki/Goudron

Salakieltäkö?

Vuoden alussa huomasin yllätyksekseni, että suomenkieli ei ole enää samaa salakieltä kuin ennen. Internetti on tietopankki ja myös tulkki. Vaikka käännös olisi huonoa, mutta helposti saa suomenkielenkin käännettyä toisille kielille ja ajatus tulee tekstistä esille. Näin miten näppärästi ulkomaalaiset käyttävät noita internetin kielipalveluja. Toisaalta käytän minäkin, jos tarvitsen saksan kielessä apua, koska osaan siitä vain alkeita. Saksan kautta matkustaessa on ollut hyvä tietää mitä tarkoittaa "Hauptbahnhof", kun sen näkee suurilla kirjaimilla. Osaa suunnistaa paremmin kaupungilla. Ainakin muutamia sanoja täytyy osata vieraassa maassa, se helpottaa paljon.

Tämän museopaivakirjan olen tehnyt suomalaisille, koska se on äidinkielellä kirjoitettu. Erikseen minulla on toinen blogi ranskalaisille ja ranskaa puhuville. Kirjoitan vähän eri asioita eri kansalaisille. Ranskalaiset museokävijät voisivat olla vähän ihmeissään, jos löytävät itsensä täältä...ja kylämme kunnantalo ei olisi kovin mielissään saamastaan arvostelusta...Toisaalta en minä heitä aina "säästä" ranskankielisessä blogissanikaan. Teen sen tarkoituksellisesti. Blogikirjoittelu on kuin "kansanradio", jossa kaikki saa äänensä kuuluville. Myös epäkohtia, jos tarpeen.

Tämä on hyvää ajatustyötä, ja samalla kielen harjoittelua, jos kirjoittaa omalla tai vieraalla kiellellä. Tulee pohdittua sanakäänteitä, ettei unohdu kieli.

Tekee sitten käsityötä, lukee kirjaa, kuka mitäkin, mutta tärkeintä on keskittyminen johonkin sataprosenttisesti. Välillä on hyvä olla omissa maailmoissaan ja löytää toisia maailmoita. Vaikka ei tekisi mitään ja kävelisi vaan kauniissa luonnossa.

Minun täytyy olla nyt kärsivällinen, että maltan odottaa muutamia päiviä, kunnes saa julkaista viimeisintä juttua...en ole hyvä pitämään salaisuuksia.

Jännitystä ilmassa

Nyt on hiukan jännittävää. En voi kertoa vielä miksi.

Dixou on nyt päivähoidossa. Ilman haukkua talo on tyhjä. Onneksi se tuntee hoitajansa ja hoitopaikan. Siellä on koiravauvojen hyvä olla. Vaikka niillä olisi jo harmaat karvat, kuten Peppi koirallani oli viimeisinä vuosina ennen 18 vuotis syntymäpäivää tapahtunutta poismenoa. Dixoulla ei ole harmaata vielä, se täyttää 12 vuotta syyskuussa.

Koira seurasi minua joka paikkaan niinkuin varjo. Se aavisti, että joudun sen nyt jättämään muutamaksi päiväksi. Toisaalta sillä on nyt myös hyvä ystävä mukanaan. Ei se yksin ole. Ja hemmottelua on luvassa. Tiedän, että ilman lupaani se saa syödä lihapaloista läskiosan, kun kerran on kylässä. Minä en koskaan anna sille rasvaa. Muutenkin se lihoo helposti ja olen saanut sen hyvään kuntoon. Ei ole lihava eikä laiha. Herkkusuu on kyllä ja sellaisena se pysyy. Kolme vuotta sitten kun sen adoptoin, se oli valtava. Kaikki sanoivat, että se on  liian lihava, tulee pian terveysongelmia. Pikkuhiljaa se on pudottanut liikakilojaan, kun on aina dieetillä.

Aika menee. Olen odottanut tätä kuun loppua.
Jatkoa tulossa...

Oppia ikä kaikki

http://en.wikipedia.org/wiki/Uncle_Tom%27s_Cabin

http://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C3%A4_Tuomon_tupa

Setä Tuomon tupa (engl. Uncle Tom's Cabin) on Harriet Beecher Stowen 1800-luvun puolivälissä kirjoittama Yhdysvaltain neekeriorjuutta käsittelevä esikoisromaani. Tarina kertoo Tuomo-nimisen orjan kohtalosta eri isäntien alaisuudessa. Kirja aiheutti paljon kiistelyä Yhdysvalloissa ja sen on sanottu vaikuttaneen orjuuden lakkauttamiseen. Kirja oli 1800-luvun myydyin romaani. Sen vaikutus oli niin suuri, että kun Abraham Lincoln tapasi Beecher Stowen Yhdysvaltain sisällissodan alussa, hänen kerrotaan huudahtaneen: "Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaman kirjan!".

Museokävijöistä puheenollen aina oppii uutta. Eilen oli kuusi aikuista museossa. Kun esittelen englantilaista 1920-luvun Handicrafts housea, sanon, että se on rikkaiden talo. Sitten näytän köyhien mökin eli amerikkalaisten mustien orjien talopahasen. Niiden, jotka työskentelivät puuvillaplantaaseilla 1800-luvulla. "Setä Tuomon tupa" se on, kuten yksi madame sanoi sen nähdessään.

La Case de l'oncle Tom= Uncle Tom's Cabin. Englantilainen cabin on tuttu sana ja yleinen, esim log cabin= hirsimökki. Mutta la case sanaa en ole ennen kuullut käytettävän taloista. Se tarkoittaa 'alkuasukasmajaa, -mökkiä' Pentti Pesosen ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Otava 1980).

une casemate=sot.pomminkestävä suoja, bunkkeri
une caserne=kasarmi; un casernement=kasarmialue
latina casa on juurena=une chaumière=olkikattoinen mökki, maja, kurja asumus

Toisaalta ranskaksi sanotaan une cabane à esclave= orjamökki.
Une cabane de berger= paimenen suoja; cabane à outils=työkalusuoja; cabane à lapins= kanihäkki
(Dictionnaire pratique du français, Ranska Evreux, 1995)

Sanakirja täytyy ottaa esille aina välillä. Vaikka toisaalta niitä minulla on aina pöydälläni tietokoneen vieressä. Vaikka yleensä katson vain yhtä sanaa silloin tällöin. Joskus on hyvä tutkia enemmän kuten edellä.

Tänään oli yksi pariskunta museossa Välimeren rannalta, ei kovin kaukaa Heraultin alueelta. He olivat nähneet museokyltin Bambupuistotiellä. Lisäksi he katsoivat vielä netistä. Eiliset kuusi turistia tulivat internetin ja museoesitteiden välityksellä.

http://www.capdagde.com/
Siinä yllä tänäpäiväisen museokävijöiden kotipaikkaa. Alla linkki lelumuseoon, joka on myös niillä paikoin. Monsieur sanoi, että täällä on isomman näköinen kokoelma kuin tuolla Pézenasin lelumuseossa, vaikka siellä on neljässä salissa 6000 esinettä! - Siellä on eniten poikien teknisiä leluja kuulema ja myös nettisivujen mukaan. Minulla taas on paljon miniatyyrejä, jotka ovat täynnä pieniä esineita. Periaatteena on, että täytyy monipuolistaa. Ehkä sen takia kokoelmani näytti heistä suuremmalta kuin toisessa museossa. Museo on originelli, sain kuulla. Koulunäyttely myös heitä miellytti. Huomattiin, että me ollaan suurin piirtein samaa sukupolvea. Ikä on tabuasia, kuten ajateltiin, varsinkin naisten kesken, mutta siitä on silti mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.

http://www.jouets-merveilles.com/le-mus%C3%A9e/

Kyläkartta uutiset

http://www.mediapluscom.fr/navig.swf

Tänään kunnantalolla on se markkinointi monsieur, joka hoitaa kyläkartta yms. mainosasioita. Jätin sinne viestin viime maanantaina, kun olin tuota kartta-asiaa hoitamassa.

Sana oli mennyt eteenpäin, koska heti tuli sieltä sähköpostia, jossa sanotaan, että "nukkenallemuseo haluaa mukaan kyläkartalle". Suomennan sen yhteyshenkilön nimen, joka vie eteenpäin meidän asiaa, hän on "Eerikki Pyhä-Pietari." Minun piti soittaa vielä kunnantalolle, koska tuo posti oli osoitettu mediapluscom-kyläkartta yritykseen ja se oli samalla lähetty minulle tiedoksi.

Puhelinsoitosta selvisi, että mediapluscom tekee parhaillaan uutta kylttiä kylälle ja se ottaa vastaan vanhaan kylttiin tulevia muutoksia tai lisäyksiä. Sattui sopivaan aikaan. Me päästään siihen mukaan sittenkin. Vaikka kuulema se ei ihan sesonkiajaksi vielä valmistuisi, mutta syksyksi varmaankin.

Pitää valmistaa joku kuva ja ehkä teksti uutta kartta mainosta varten. Yritys ottaa meihin yhteyttä piakkoin. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen, ainakin mediapluscom-nettisivujen mukaan. Se ei maksa kunnalle mitään, joten ei kunta voi meiltä silloin myöskään siitä maksua ottaa. Vähän ihmetyttää se ilmaisuus silti.

Siinä taas näkee, että ei itsestään mitään synny, jos ei ole puhetorvena joka paikassa. Kuka muistaisi muuten nukkenallemuseota? Prioriteetit ovat muualla. Toisaalta museon ystäväjoukko kasvaa koko ajan. Sillä on paikka jo monen sydämessä ja pian myös konkreettisesti kyläkartalla. Sydämestä paikka on ollut helpompi vallata kuin kyläkartasta, mikä taas on vienyt vuosikausia.

Dixoun 1.kesäpäivä

Tänään me vietettiin ensimmäistä oikeaa kesäpäivää, vaikka hellettä on ollut aiemminkin. Lämpöasteita oli 28°C.

Dixoun kesäpäivät alkavat vasta, kun pääsee uimaan Gardon-jokeen. Uiminen on sen lempiharrastus. Se on varmaan pienenä opetettu leikkimään vedessä ja on sitten samanlainen "iso pentu" vielä isonakin. Sen kanssa täytyy leikkiä,  heitellä kiviä veteen, että se saa niitä hakea. Kauhea haukkuminen koko ajan, koska polskutteleminen on niin hauskaa.

Sitten oli kesän ensimmäisen jätskin vuoro supermarketin pihalla. Me herkutellaan Dixoun kanssa aina välillä.

Lopuksi mentiin kävelylenkki "Muistojen siltaa pitkin". Anduzen takana on ihastuttava ranskalainen pikkutie, jota kuljin kävellen 20 vuotta sitten, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisiä kertoja. Se on muistoja täynnä. En olisi silloin osannut ajatella, että täällä myöhemmin koiraa talutan, nukkenallemuseosta puhumattakaan...

Kuvassa haukku nukkuu. Se nukahti jo aikaisin tänä iltana raskaan uimareisun jälkeen.

"Kyäki seuraavaks"

Siinä kuvassa 1920-luvun nukketalon keittiö. Siinä minulle seuraava haaste. Täytyy löytää sinne sitä sun tätä.

Hella puuttuu. Sen täytyy olla pieni, koska mahtuu vain 10cm leveä perälle kaapin viereen. Ja tietenkin hellan päälle tavaraa. Kattila on jo ja ehkä kahvipannu, jos se kuparinen sopii.

Pyyheliinatelineeseen teen "hantuukien" peitoksi liinan. Joku vähän koristeellinen.

Kokkimestari myös puuttuu. Ja sillä täytyy olla "parrein korree esliina eres", niinkuin Lyyti tätini puhui Someron murteella siitä on jo kauan.

Seinään voisi laittaa jonkun sananlaskutaulun tai muuta kuten ennen muinoin oli tapana.

Astioita, paljon astioita täytyy vielä koota. Vitriinikaapit ovat ihan tyhjät. "Jottain nättii tarttis saara sinne koristeeks", ja kaapin päälle myös.

"Hiano siit sit tullee, ku ajan kans oikee tekkee, vaikka ittekki sitä vähä kehhuu".

Kyläkartasta

Tässä Dixou poseeraa taas. Joka kuvaan sen täytyy päästä.

Otin kuvan kyläkartasta, joka on kunnantalon edessä, toinen on Postin vieressä. Nuo kartat ilmestyivät kylään vain muutama vuosi sitten. Nukkenallemuseo ei ole niissä mukana. Museokävijät ovat sanoneet, että pitää pyytää kunnantalolta, että he lisäävät museon karttaan.

Siinäpä kompakysymys kunnantalolle. He "unohtavat" tämän joka paikasta. Me ollaan vierasta väkeä kylässä, siinä hyvä syy. Nurkkapatriootteja he ovat.

Alhaalla lähikuva kartan tekstistä, jossa kerrotaan kylän historiasta, palveluista ja muusta. Sanallakaan ei mainita tästä museosta.

Tänään olin kunnantalolla tätä asiaa hoitamassa. Oikea henkilö ei ollut paikalla tänään, vasta perjantaina. Sihteeri lupasi viedä viestiä eteenpäin ja otti puhelinnumeroni. Hän kävi puhumassa välillä siitä kunnanjohtajalle, ja sain sen käsityksen, että ei siihen karttaan mitään lisätä.

Karttakyltissä alhaalla on valmistajan nettisivuosoite, jossa kävin katsomassa ja soitin myös sinne uteliaisuuttani. Minulle sanottiin, että kartta on jo kerran painettu, he eivät sitä enää muuta. Mutta kunnantalo voi siihen lisätä jotakin, jos haluaa. Niin "jos haluaa". Sen näkee perjantaina. Olen melko varma, että vastaus on vähemmän positiivinen.

Äsken kävi yksi nuoriperhe museossa. Internetti toi taas kerran väkeä, he tulivat Montpelliersta. Ovikello soi ja satuin olemaan kotona. Kun katseltiin yläkerrassa lappalaisnukkeja, he sanoivat, että menevät Suomen Lappiin joulunaikaan. 4 vuotias tyttö pääsee joulupukkia katsomaan oikein paikan päälle. Kysyin lopuksi, mikä häntä eniten miellytti museossa. "Nukketalot!", sain vastaukseksi. Niitä hän katselikin ihan läheltä kiinnostuneena.

Toisaalta ollaan me mukana tuossa kyläkartassa tai ei, ei sillä ole niin suurta merkitystä, kyllä tänne silti tulee museokävijöitä nykyään toivotusti ja kävijämäärä on vielä lisääntymässä.

Nukketalo hurmaa

Tällä viikonlopulla tuli kuusi ihmistä museoon. Kun kysyin, miten he tänne löysivät. Sain vastaukseksi Anduzen turistitoimiston kautta. Siellä he olivat nähneet nukketalon ja ottaneet museoesitteen.

Toiset olivat Alpeilta kotoisin ja toiset Heraultin maakunnasta eli Montpelliern lähettyviltä.

Naapurin emäntä on aika huvittava. Hän oli nähnyt kun kuljetin nukketaloa autoon silloin viime maanantaina. Kerroin, että vein sen turistitoimistoon. Hyvä idea, sanoi madame. Hän seuraa kaikkea ikkunastaan, joka on vastapäätä taloani. Eläkeläisenä, hän on aina kotona. Yksi kerta hän harmitteli, koska ei voinut pitää ikkunaansa auki. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, kun museokävijät tulevat ja menevät.

Eri sukupolvia on käynyt viime aikoina. Kesällä on taas enemmän nuoria lapsiperheitä. Vanha aika on kuulema muotia.

Vaikka tämä on nukkenallemuseo, nimi viittaa lapsuuteen. Mutta näissä vierailuissa me puhutaan kaikesta. Menneestä-, nyky- ja tulevasta ajasta. Vanhat lelut tai muistot antavat ajatuksille siivet.

Nukketalon viereen voisi viedä vielä muuta. Vanha kulunut nalle keräisi varmaan myös monia ihailevia katseita. Vaikka sen voisi kyllä joku varastaa. Jos veisi oikein suuren nallen, sitä ei niin helposti oteta kainaloonsa kenenkään huomaamatta. - Vanha nukketalo hurmaa kyllä yksinäänkin, se nähtiin jo tällä ensimmäisellä viikonlopulla.

Muuten yksi hyvä uutinen. Kerroin vähän aikaa sitten 50 hengen ryhmästä, joka suunnitteli tänne tuloa kesäkuussa. He varasivat lopulta. Kirjoitin tänne blogiini, että "kylätie on hiljainen". Niin se olikin vuoden alussa. Ranskalaiset sanovat, että päivät seuraavat toisiaan, eivätkä toisiaan muistuta. "Les jours se suivent et ne se ressemblent pas."

Anduzen turistitoimistossa

Dixou on taas kuvassa. Siinä se istuu Anduzen turistitoimistossa turistiesitteiden vieressä.

Ylhäällä hyllyllä näkyy Nukkenallemuseon nukketalo museotekstineen. 

http://www.ot-anduze.fr/