Nyt on hiukan jännittävää. En voi kertoa vielä miksi.
Dixou on nyt päivähoidossa. Ilman haukkua talo on tyhjä. Onneksi se tuntee hoitajansa ja hoitopaikan. Siellä on koiravauvojen hyvä olla. Vaikka niillä olisi jo harmaat karvat, kuten Peppi koirallani oli viimeisinä vuosina ennen 18 vuotis syntymäpäivää tapahtunutta poismenoa. Dixoulla ei ole harmaata vielä, se täyttää 12 vuotta syyskuussa.
Koira seurasi minua joka paikkaan niinkuin varjo. Se aavisti, että joudun sen nyt jättämään muutamaksi päiväksi. Toisaalta sillä on nyt myös hyvä ystävä mukanaan. Ei se yksin ole. Ja hemmottelua on luvassa. Tiedän, että ilman lupaani se saa syödä lihapaloista läskiosan, kun kerran on kylässä. Minä en koskaan anna sille rasvaa. Muutenkin se lihoo helposti ja olen saanut sen hyvään kuntoon. Ei ole lihava eikä laiha. Herkkusuu on kyllä ja sellaisena se pysyy. Kolme vuotta sitten kun sen adoptoin, se oli valtava. Kaikki sanoivat, että se on liian lihava, tulee pian terveysongelmia. Pikkuhiljaa se on pudottanut liikakilojaan, kun on aina dieetillä.
Aika menee. Olen odottanut tätä kuun loppua.
Jatkoa tulossa...
