Viime kuussa oli vilskettä museossa. Ihmisiä tuli yllättäen. Nyt on hiljaista kuin autiomaassa.
Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.
Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.
Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.
Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.
"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).
Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.