Salakieltäkö?

Vuoden alussa huomasin yllätyksekseni, että suomenkieli ei ole enää samaa salakieltä kuin ennen. Internetti on tietopankki ja myös tulkki. Vaikka käännös olisi huonoa, mutta helposti saa suomenkielenkin käännettyä toisille kielille ja ajatus tulee tekstistä esille. Näin miten näppärästi ulkomaalaiset käyttävät noita internetin kielipalveluja. Toisaalta käytän minäkin, jos tarvitsen saksan kielessä apua, koska osaan siitä vain alkeita. Saksan kautta matkustaessa on ollut hyvä tietää mitä tarkoittaa "Hauptbahnhof", kun sen näkee suurilla kirjaimilla. Osaa suunnistaa paremmin kaupungilla. Ainakin muutamia sanoja täytyy osata vieraassa maassa, se helpottaa paljon.

Tämän museopaivakirjan olen tehnyt suomalaisille, koska se on äidinkielellä kirjoitettu. Erikseen minulla on toinen blogi ranskalaisille ja ranskaa puhuville. Kirjoitan vähän eri asioita eri kansalaisille. Ranskalaiset museokävijät voisivat olla vähän ihmeissään, jos löytävät itsensä täältä...ja kylämme kunnantalo ei olisi kovin mielissään saamastaan arvostelusta...Toisaalta en minä heitä aina "säästä" ranskankielisessä blogissanikaan. Teen sen tarkoituksellisesti. Blogikirjoittelu on kuin "kansanradio", jossa kaikki saa äänensä kuuluville. Myös epäkohtia, jos tarpeen.

Tämä on hyvää ajatustyötä, ja samalla kielen harjoittelua, jos kirjoittaa omalla tai vieraalla kiellellä. Tulee pohdittua sanakäänteitä, ettei unohdu kieli.

Tekee sitten käsityötä, lukee kirjaa, kuka mitäkin, mutta tärkeintä on keskittyminen johonkin sataprosenttisesti. Välillä on hyvä olla omissa maailmoissaan ja löytää toisia maailmoita. Vaikka ei tekisi mitään ja kävelisi vaan kauniissa luonnossa.

Minun täytyy olla nyt kärsivällinen, että maltan odottaa muutamia päiviä, kunnes saa julkaista viimeisintä juttua...en ole hyvä pitämään salaisuuksia.