Klikkaa kuvaa niin sen saa isommaksi.
Carcassoneen saavuttiin lauantai aamuna Brysselistä.
Lentokentän 5 euron bussilipulla pääsi jatkamaan rautatieaseman läheltä vanhaan Cité médievale'en. Lippu on voimassa päivän, joten se kelpasi vielä paluumatkalla rautatieasemalle.
Kun bussi lähestyi vanhaa linnoitusta, näky oli satumainen. Siellä tunsi olevansa satumaassa. Meillä oli muutama iltapäivätunti aikaa kierrellä ja kaarrella vanhoja mukulakivikatuja 10kg lentolaukkujen kanssa. Niin saatiin ainakin yleisvaikutelma ja tuli ajatus, että uudestaan tänne täytyy joskus päästä isomman kukkaron kanssa. Toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita oli joka nurkassa. Lopulta me päädyttiin nälkäisinä Texasin pizzaan...
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Ensin käytiin Koulumuseossa, joka oli ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä ranskalaisen koulun historiaa. Se oli minulle toinen koulumuseo Ranskassa. Seinät olivat kattoa myöten täynnä vanhoja koulutauluja, niillä oli tärkeä tehtävä ennen koulussa.
School Museum
la Cité
Junamatka oli klo 16:sta jälkeen. Junaliput ostin netistä yli kuukausi sitten 24 eurolla, noin 200km/pari tuntia. Nîmesissä autoni odotti rautatieaseman takana, jonne olen ennenkin sen jättänyt.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
