keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Museota etsimässä...

Maalasin uuden museokyltin isoa parkkipaikkaa varten. Siinä kylämme keskellä ei ollut mitään tienviittaa tänne museoon.

Oli vaikea löytää paikkaa tai en rohjennut kysyä lupaa talon omistajalta. En ollut ihan varma, kuka siinä asuu. Sitten näin kerran vanhan miehen menevän talon ovesta sisälle. Olen nähnyt häntä aina joskus aamuisin koiraa taluttaessani ja ystävällisesti hän aina tervehtii. Yksi aamupäivä ajattelin, että nyt tai ei koskaan, soitin ovikelloa ja kysyin lopulta, jos talon seinään saa laittaa museokyltin...Lupa tuli.

Jälkeenpäin kuulin naapurin emännältä, että tuo vanhus on kylämme entinen kunnajohtaja. Itse hän sanoi meille olevansa entinen viininviljelijä. Joten hän on ollut kumpaakin.

Sitten töihin ja kohta piakkoin maalasin luonnonvalkoiselle taustalle kovalevylle "MUSEE" eli Museo ja nuolen ylöspäin, koska suunta on parkkipaikan perällä. Noin runsaan sadan metrin päässä pikkukatujen kätköissä on Nukkenallemuseo.

Sébastien porasi reiät betoniseinään, siihen sai helpommin kuin kiviseen seinään, johon joka kohtaan pora ei mene. Loppujen lopuksi ihmeen helposti jo kauan suunniteltu museokyltti tuli paikalleen muutamassa minuutissa. Näitä "taikaiskuja" tarvitaan, jotta monimutkaiselta näyttävät asiat hoituvat.

Alimmainen kuva on otettu Postin edestä. Piirsin keltaisen nuolen kyltin kohdalle. Vaikka se on pieni, se näkyy tien toiselle puolelle asti paremmin kuin kuvassa.




perjantai 15. kesäkuuta 2012

Nîmes-Bryssel-Turku-Bryssel-Carcassonne

Jo huhtikuun puolessa välissä ostin Ryanairin lentoliput kesäkuun alkupäiville. 110euroa menopaluu Nîmes-Bryssel-Turku-Bryssel-Carcassonne. Ja vielä junaliput 24 euroa Carcassonnesta Nîmesiin.

Menomatka oli stressaava, koska oli vain runsas tunti vaihtoaikaa seuraavaan koneeseen Brysselissä. Jos kone olisi ollut paljon myöhässä, olisin myöhästynyt ja joutunut jatkamaan joskus seuraavana päivänä Tukholman tai muun kaupungin kautta Suomeen. Ja paljon kalliimmaksi olisi matka tullut. Mutta mikä helpotus, kun selvisi jo heti lähdössä, että ajoissa ollaan, kuten pitäisikin. Hyvä sää myös edesauttoi. Ei kannata ostaa toiste niin jänttiä jatkoyhteyttä, koska Ryanair ei vastaa jatkosta, niinkuin yleensä lentoyhtiöt, jos ostaa liput matkatoimistosta.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Brysselin kautta lentoa ja Turkuun oli myös hyvä lentää, koska sieltä ei ole pitkää matkaa Ypäjälle. Otin yhteyttä lapsuudenystävään Tarjaan, joka asuu Turussa. Ehdotin Turun linna vierailua sitten lähtöpäivänä 7.päivä, koska lento on vasta myöhään illalla. Tarja tuli ystävällisesti vastaan lentokentälle, käytiin heillä kahvilla. Harvoin kahvi maistuu niin hyvälle kuin matkatessa ja väsyneenä. Sitten vielä sain kyydin rautatieasemalle. Kuin enkelin siivillä olisin päässyt kotijunalle, niin helposti se sujui ja aika odottamatta.

Olin varannut lämpimää vaatetta mukaan säätietoja katsellessani. Lähtiessäni Ranskassa oli 30°C hellettä, Brysselissä oli sateista lentokentällä ja Turkuun saapuessani vain noin 12°C paikkeilla. Laidasta laitaan lämpötila heitti. Minä lisäsin vaatetta kerroksittain, villapaita päälle ja lämpimät sukkahousut jalkaan. Syysvaatteet suoraan sanoen, vaikka oli kesäkuun alkua. Ja niitä sain pitää sen viikon ajan, kun olin Suomessa. Muutenkin sää ei ollut suotuisa, koska satoi ja oli vaihtelevaa. Mutta mikä tärkeintä, se ei minua haitannut tippaakaan. Olin riemuissani, koska olin päässyt kotiin. Kodin tunnelmaa ei voita mikään perheen parissa. Siellä kaikki on tuttua ja turvallista. Muistot lämmittävät, vaikka isää ja äitiä ei enää ole. Hautausmaalla oltiin heitä katsomassa.

C'est la vie, sanovat ranskalaiset. Aika kuluu ja sukupolvet vaihtuvat. Me laskettiin Tarjan kanssa, kuinka monta vuotta me ollaan  tunnettu. 50 vuotta! Me oltiin kaksossiskon kanssa 5 vanhoja ja Tarja 3 vanha, kun alettiin jokapäiväiset leikit naapureina. Joka ikinen päivä aamusta iltaan me leikittiin! Aika ei tullut koskaan pitkäksi ja meillä oli aina hauskaa. Sitten kun me oltiin yhdeksän vanhoja siskon kanssa, meidän perhe muutti toiselle paikkakunnalle Tarvasjoelta Ypäjälle ja nämä ystävien tiet erosivat.

Kerkisin minä vintissä käymään tämän Suomiviikon aikana, aina siellä on jotain mielenkiintoista. Hupireisuja me tehtiin kirppareille Loimaalle ja Forssaan. Löysin koulutaulun tervanpoltosta, josta jo kerroin tässä blogissani. Sitten me käytiin Somerolla ostamassa nukketaloon takkahella, jonka isosisko antoi minulle lahjaksi.

Paluupäivänä oli vuorossa Turun linna vierailu. Meillä ei ollut kovin paljoa aikaa jäljellä, joten se oli pikavisiitti. Hyvä niinkin. Varsinkin sen vanhojen lelujen salissa katsoin tarkkaan kaikki ison nukketalon yksityiskohdat...ideoita niistä saa. Tämä hetki oli täynnä nostalgiaa. Lapsena olin niitä jo siellä ihastellut. Nukketalo sai minut unelmoimaan...Sieltä kaikki alkoi.

Kerron vielä päivästä Brysselissä...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Uutta jännitystä ilmassa...

Viikonlopulla oli vähän museokävijöitä. Sunnuntaina kolme ja maanantaina kaksi. Sunnuntaiset tulivat Anduzen turistitoimiston kautta ja maanantaiset toisen turistitoimiston (Uzèsin läheltä) museoesitteiden ansiosta. Joka paikkaan niitä saa kylvää, niin aina jostain kasvaa hedelmää. He olivat ranskalaisia turisteja Lottringerista, Saint-Quentin-la-poterie-kylästä ja Pariisista.

Naapurin emäntä, joka asuu vastapäätä, sanoi, että oven takana oli ollut ihmisiä, kun museo oli kiinni. Häneltä kuulee aina uutiset.

En ehdi vielä kertomaan Suomen matkastani, koska huomenna tulee 50 hengen ryhmä, josta jo mainitsin tässä blogissani aikaisemmin. Täytyy valmistaa huomista päivää. Haukkukin on innoissaan, kun "vieraita" on tulossa museotupa täyteen. Onneksi on kesä. Menen kysymään CAVE COOPERATIVEsta Postia vastapäätä, jos sinne saa parkkipaikalle jättää turistibussin huomenna.

Heidän 25% varausmaksushekki tuli aamulla, ihan viime tingassa.

Olen jo mainostanut "kaikille", että 50 hengen ryhmä tulee museoon kesäkuussa. Olisi ollut noloa, jos he olisivat peruneet.

Pesin jo lattian, nyt pölyjä pyyhkimään. Ensin mennään ulos Dixoun kanssa...

Carcassonne



Klikkaa kuvaa niin sen saa  isommaksi.

Carcassoneen saavuttiin lauantai aamuna Brysselistä.
Lentokentän 5 euron bussilipulla pääsi jatkamaan rautatieaseman läheltä vanhaan Cité médievale'en. Lippu on voimassa päivän, joten se kelpasi vielä paluumatkalla rautatieasemalle.

Kun bussi lähestyi vanhaa linnoitusta, näky oli satumainen. Siellä tunsi olevansa satumaassa. Meillä oli muutama iltapäivätunti aikaa kierrellä ja kaarrella vanhoja mukulakivikatuja 10kg lentolaukkujen kanssa. Niin saatiin ainakin yleisvaikutelma ja tuli ajatus, että uudestaan tänne täytyy joskus päästä isomman kukkaron kanssa. Toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita oli joka nurkassa. Lopulta me päädyttiin nälkäisinä Texasin pizzaan...

Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.

Ensin käytiin Koulumuseossa, joka oli ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä ranskalaisen koulun historiaa. Se oli minulle toinen koulumuseo Ranskassa. Seinät olivat kattoa myöten täynnä vanhoja koulutauluja, niillä oli tärkeä tehtävä ennen koulussa. 
School Museum
3 Rue du Plô
la Cité

Junamatka oli klo 16:sta jälkeen. Junaliput ostin netistä yli kuukausi sitten 24 eurolla, noin 200km/pari tuntia. Nîmesissä autoni odotti rautatieaseman takana, jonne olen ennenkin sen jättänyt.

Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.

Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

"Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin..."

Suomen matka on taas ohi. Seitsämän päivää Suomessa, yksi kokonainen päivä Brysselissä ja viimeinen päivä Carcassonnessa.

Seuraavaksi kerron matkastani Ryanairilla Nîmes-Bryssel-Turku ja Turku-Bryssel-Carcassonne-Nîmes...

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Carcassonne

http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocWys20081159525890545641?opendocument&FR&Visiter&Informations pratiques&18&Informations pratiques

http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWebEN?opendocument&EN&Visiter&Visites et découverte&17&Visites et découverte

http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWeb?opendocument&FR&Visiter&Visites et découverte&20&Visites et découverte

School Museum
3 Rue du Plô
la Cité
Tél : 04.68.25.95.14
Fax : 04.68.25.95.14
museeecole@carcasson..
Map
Description : Presentation of documents, school furniture and supplies from the Jules Ferry years. Activities and exhibitions. Use a sergent-major pen nib and write in violet ink.
Open all year from 10 am to 6 pm (7 pm in Summer)
Full price: €3.50
Reduced price (students, job-seekers, retired people): €3
Admission free for accompanied children under the age of 12.
School, self-guided tours: €25

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Runopäivä

Kävin tänään vanhoilla kirjavarastoillani. Minulla on paljon Englannista ostettuja kirjoja. Alla niistä löytämääni filosofiaa:

Every turn of the road brought me new thoughts,
and every sunrise gave me fresh emotions.
                                                                R.Lewis

When an oak tree is felled, the whole forest echoes with it,
but a hundred acorns are planted silently by some unseen force.
                                                                        Thomas Carlyle

A very old riddle...
In spring I delight you,
In summer I cool you,
In autumn I feed you,
In winter I warm you.
- A tree

A little bit of sunshine is magical, indeed,
It fills the world with colour,
It wakes the sleeping seed.
A little bit of sunshine from any kindly face,
Can make this dreary planet
A very happy place!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Linkit - Koulutaulu: Kainuun tervapolttoa

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/metsahistoria/metsien_kulttuurinen_ja_henkinen

"Suomessa on aikojen kuluessa pelätty, että liikakäyttö hävittää metsät. 1600-luvulta 1800-luvun lopulle etenkin kaskenpoltto ja nuorten metsien hakkaaminen tervaksiksi teki monilla seuduilla maisemista paljaita. Esimerkiksi Sakari Topelius oli hyvin huolestunut Suomen metsien kohtalosta. Hän kirjoittaa Maamme kirjassaan (1875) metsistä mm. seuraavasti:

"Suomen metsä on hyvin kallis ominaisuus, jopa niin kallis, että tämä maa metsätönnä olisi kelpaamaton ihmisten asuttavaksi..................................."


http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervahauta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Terva 

http://www.historianhavinaa.net/arkisto/tervanpoltto.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervakauppa

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=40 

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=43&Itemid=31 

http://www.tervantie.fi/index.php?t_la=en

http://www.tiede.fi/artikkeli/486/tervakauppa_toi_maailman_ouluun

Löysin vanhan koulutaulun vuodelta 1912, siinä kuva tervanpoltosta Kainuussa. 

Terva oli Suomen tuottoisa elinkeino 1600-luvulta alkaen ja tärkein vientituote 1700-luvulla. Tervanpolttoa jatkui 1900-luvun alkuun asti, ja myynti hiipui, kun laivoja ja veneitä ei enää tehty puusta. Tervaa tarvittiin puulaivojen suojaksi pääasiassa. Rakennuspuu-, paanu-ja pärekatot yms.saatiin tervaamalla vedenpitäviksi.

Metsän arvo nousi 1900-luvulla ja puuta alettiin myydä tuottoisemmin sahatavarana.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tar

Producing tar from wood was known in ancient Greece, and has probably been used in Scandinavia since the Iron Age. For centuries, dating back at least to the 14th century, tar was among Sweden's most important exports. Sweden exported 13,000 barrels of tar in 1615 and 227,000 barrels in the peak year of 1863. Production nearly stopped in the early 20th century, when other chemicals replaced tar and wooden ships were replaced by steel ships.

Englantilaisen wikipedian mukaan puuterva tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Skandinaviassa sitä on käytetty luultavasti Rautakaudesta asti. Jo ainakin 1300-luvulta alkaen terva oli Ruotsin tärkeimpiä vientituotteita.

Alla kaskenviljelystä linkki:

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/juuret.htm 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset
Eero Järnefelt. Kaski, 1893.

http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/ihminen_ymparisto_ja_kulttuuri_hi1/maanviljelyn_synty

http://en.wikipedia.org/wiki/Slash-and-burn 

http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Early_Industries_in_Finland 

http://fr.wikipedia.org/wiki/Goudron