sunnuntai 12. elokuuta 2012

Barjac terveisin



http://www.tourisme-barjac-st-privat.com/

http://www.barjac.fr/

Eilen alkoi Barjacin antiikkimarkkinat. Me oltiin siellä Dixoun kanssa.

Kokoelmaan tuli 12. Nooan arkki 35 eurolla. Se oli halpa. Ne ovat kysyttyjä varsinkin anglo-saksisissa maissa, Ranskassa niitä ei aina edes tunnisteta, luullaan vaan pikkutaloiksi.

torstai 9. elokuuta 2012

Elokuun ensimmäisestä viikosta

Elokuun alkupäivät olivat hiljaiset museossa, stressasin jo. Ajattelin, että mahtaako tulla yhtä paljon turisteja tänä vuonna kuin viime vuonna. Mutta sitten tuli toisina päivinä enemmän ihmisiä museoon ja se korvasi puuttuvat päivät. Joten tulokset ovat nyt samoissa kuin viime vuonna tähän aikaan ainakin toistaiseksi. Yhdistys on tienannut 199 euroa nyt 2012, muutaman euron enemmän kuin vuonna 2011. Hiukan jännittää, mitenkähän menee nämä loput kolme viikkoa. Toisaalta voisi odottaa huonompaa tulosta, koska lehtitietojen mukaan lama näkyy turismin laskusuunnassa.

Museomainokset on yksi hyvä mainostustapa, se on selvinnyt, kun olen haastellut museokävijöitä. Yleensä ne tulevat maksamaan vuodessa 50 euron paikkeilla. Muttä tänä vuonna 100 euroa, koska on niitä tilattu ja levitetty eri paikkoihin puolet enemmän. Lisäksi uusi jäsenyys Pont du Gardin turistitoimistossa vaatii myös suuremmat määrät mainosta. Sieltä suunnasta ei ole vielä ollut paljoa vastakaikua, Uzèsistä kyllä jo pitemmän aikaa. Huomasin, että Pont du Gardin nettisivuilla ollaan jo ja turistioppaaseen päästään uuteen painokseen ensi vuonna. Joten sieltä päin vaikutus ei heti näy, ensi kesänä vasta.

Pariisilaisia turisteja tulee paljon tänne museoon. Paikalliset eivät heistä pidä. Sanovat, että he ovat ylpeitä, koska ovat pääkaupunkilaisia, suuresta maailmasta. Kyläläiset tuntevat itsensä huonommaksi. Eivät he heille halua kylätalojakaan myydä, mieluummin omilleen. Minä ainakin pidän pariisilaisista. He ovat aidosti kiinnostuneita eivätkä vaan uteliaita kuten monet paikalliset.

Marseillesta ja Lyonista tulee myös usein ihmisiä. Noihin kaupunkeihin voisi lähettää mainoksia  turistitoimistoihin. Marseillelaiset sanoivat, että he tulevat sisämaahan Sevenneille, koska on rauhallisempaa  kuin suurkaupungissa. Ei ole sellaista "muurahaispesää" kuin Välimerenrannalla.

Tien vierellä olevat museokyltit tehoavat aika hyvin lomalaisista puheenollen. Internetti tulee yhä useimmin esille alueen visiitti tietopankkina turistitoimistostoja unohtamatta. Ilman nettisivumarkkinointia me olisimme jääneet paitsioon jo ajat sitten. Ja se tulee yleensä halvaksi tai on ilmaista.

maanantai 6. elokuuta 2012

Uusi työmaa

Tässä kuva 1920-luvun nukketalosta, joka on odottanut kunnostamista jo muutaman vuoden.

Alkuperäiset tapetit seinillä ovat ihan ok, paitsi keittiössä yllä vasemmalla. Sitävastoin lattioissa vanha tapetti on kokonaan uusittava, koska se on huonosti liimattu monine kohoumineen ja kulunut.

Nukketalo on kyllä pesty jo.Siitä on aina kova homma, kun vinttitavaraa kuuraa. Pesen aina heti, kun tuon uutta museoon. Ja tarvittaessa käsittelen toukkamyrkyllä, jos puussa on pieniä reikiä.

Keittiön takkahella on Suomesta ostettu. Se on betonista valettu käsityönä. Alakerran kalustolla pääsen alkuun nukketalon kalustamisessa.

Ensi kesänä voi varmaankin "pitää tupaantuliaiset" tässä pikku talossa, kun sitä saa näyttää museokävijöille myös sisäpuolelta. Tähän asti vain julkisivu on ollut näkyvillä.

torstai 2. elokuuta 2012

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Linkit

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/milta_naytti_helsinki_sata_vuotta_sitten_217.html

"Travelling is better than arriving"

Kello on 17:23 Ranskan aikaa. Noin tunnin päästä on museon sulkemisaika.

Iltapäivällä tuli täyteen se viime vuoden tulos 447 euroa, jota kaivattiin. Ensin tuli isoäiti lapsenlapsensa kanssa, sitten tuli vielä toinen isoäiti. Toiset olivat ihan naapurikylästä ja toiset Nîmesistä. Lapset olivat tyttöjä, 4 vuotias ja 11 vuotias. 4 vuotias piti kaikkein vanhimmasta nukketalosta eniten. Sanoin, että hänellä on samanlainen maku kuin minulla. Kärsivällisesti ja kiinnostuneena tämä seurasi, kun madamen kanssa puhuttiin.

Mikä helpotus, kun ei ainakaan huonompaa tulosta tullut heinäkuulle kuin viime vuonna. Suorituspaineita on museossakin.

Pidetään lippu korkealla, vaikka ei suurta voittoa aina tulisikaan. "Travelling is better than arriving", "On parempi matkustaa kuin saapua (perille)". Ilo on jo pelkästään kun pääsee "matkalle". Sen suunnittelemisessa, toteuttamisessa ja muistelemisessa. "Muistokokoelma" karttuu joka kerta.

Vertailua on aina, oli kyse mistä tahansa. Se ei saa pilata elämäniloamme.

Kello on nyt 18:25. Äsken oli vielä yksi perhe naapurikylästä. Vaikka isäntä on alkuaan tästä naapuritalosta kotoisin, syntyperäinen lézanilainen. Isovanhemmat olivat tyttären ja kahden lapsenlapsensa kanssa. Oli mukava käynti. He olivat kiinnostuneita kaikesta ja tarkkailivat kaikkia yksityiskohtia. Kysyin heiltä, mikä miellytti eniten. Nukketalot sanoivat he. Paitsi 5 vanha pikkulikka sanoi pitävänsä eniten Dionnen viitosista. 20 euroa tuli yhdistyksen kukkaroon. Nyt me ollaan vähän rikkaampia kuin viime vuoden heinäkuussa.

Ranskalaiset aikuisetkin ihastelevat vanhoja nukketaloja, koska niitä ei täällä Ranskassa näe kuin harvoin.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Heinäkuu 2012

Huomenna on heinäkuun viimeinen päivä. Museon käyntimaksujen tuloista puheenollen 18 euroa puuttuu, että päästään samoihin viime vuoteen nähden. Viime vuonna yhdistys tienasi niistä 447 euroa. Huomenna voi summa nousta vielä. Vähän jännittävää.

Tänään ei ollut ketään. Lauantaina oli 9 henkeä ja eilen kaksi. Viime viikolla kaikki turistit tulivat joko museokyltin nähtyään tien vieressä tai museomainosten johdosta. Kukaan ei ole vielä sanonut, että näki Midi Libressä artikkelin museosta. Yleensä vaikutus on ollut välitön, jo seuraavina päivinä.

Tulokset pysyvät samoissa, vaikka on mainostettu joka ilmansuunnassa. Olisi luullut, että se näkyisi enemmän. Toisaalta ei parane odottaa liikaa. Jatkaa vaan kuten ennenkin, kyllä se joskus kantaa hedelmää.

Jos ajattelee koko vuotta, eikä vain yhtä kuukautta, silloin voi sanoa, että eteenpäin on päästy ja finanssipuoli on kokonaisuudessaan paljon parantunut.

Gardin alueellamme on kova turistivirta, kuten olen aikaisemmin tässä blogissani kertonut erilaisista kuuluisista nähtävyyksistä ja niiden käyntimääristä. Ja jo 8km päässä turistikylä Anduzessa sen huomaa. Tunnin ajomatkan päässä Gardin akvaduktilla luvut pyörivät jo melkein puolessatoista miljoonassa lomailijamäärässä.

Ei edes Suomen pääkaupungissa Helsingissä ole sellaista "kansainvaellusta". Luin Hesarista, että Eurovision laulukilpailuissa Helsingissä muutama vuosi sitten oli yli miljoona kävijää, väkeä oli enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta Suomi on pieni maa asukasmäärältään Ranskaan nähden ja Ranskalla on ollut johtosija turistimaana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki
Helsinki väkiluku  598 491 suurin 31.5.2012elsinki

http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17 

 http://www.museot.fi/museotilastot

http://www.stat.fi/til/klt/tau.html 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_n%C3%A4ht%C3%A4vyydet

http://www.helsinki.fi/fi/index/matkailu/nahtavyydet.html 

http://www.helsinki.fi/fi/index/matkailu/nahtavyydet.html 

http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Helsinki+dokumentoi+Euroviisut/aaHS20080501SI1KU02js6?src=haku&ref=arkisto%2F

Mutta miten houkutella noita turisteja tänne Nukkenallemuseoon? - Kompakysymys. Vaatimattomat ovat yhä Nukkenallemuseon tilastoluvut, häntäpäässä me ollaan toisiin museoihin verrattuna. Ei meitä onnista kovin paljoa, vaikka on monenlaista markkinointia ympäri vuoden. Meillä se on suurimmaksi osaksi mahdollisimman halpaa, ilmaismainostamista tai puoli-ilmaista tavalla tai toisella. Sitävastoin jos kunta tai valtio mainostaa jotakin, sillä on varmasti markkinointibudjetti eikä tarvitse hakea kaikkia halvempia vaihtoehtoja, vaikka olisi säästölinjalla.

Parhaat ystävät


Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Löytöretkiä luontoon

Nyt kun on vähän vapaa-aikaa eikä pääse kauas ajelemaan, tehdään löytöretkiä lähialueille. Naapurikylän Atuechin pieni järvi noin 4km päässä on hieno paikka. Ja sinne on kiva mennä aina uudestaan.

Aina täytyy silloin tällöin poiketa "totutuilta laduilta", jotta löytäisi uutta.

Eilen seurattiin karttaviitoitusta järveltä Gardin joelle. Se vei kivikkoiseen ja monihaaraiseen rantaan, jossa oli pieni vesiputous. Vesi oli kirkasta kuin lähteessä. Taustalla Sevennit vuoristo näkyi horisontissa. Siinä Diksulla uusi hyvä uintipaikka.

Kuvia klikkaamalla ne saa isommaksi.