60-luvulla kansainvälisyys Suomessa oli harvinaista. Varsinkin meille maalaislapsille. Turun matkoilla nähtiin vähän ulkomaalaisia, lähinnä amerikkalaisia Turun linnassa ja Luostarinmäellä. Joskus kuuli myös saksaa puhuttavan. Me oltiin kaksossiskon kanssa aina puettu samanlaisesti kuten kaksoset yleensä ja saatiin siksi huomiota. Oli hienoa, kun amerikkalaiset muodikkaat rouvat meille siellä vilkuttivat, vaikka me oltiin kaikki täysin tuntemattomia toisillemme. Toisaalta siinä näki, miten helposti he ottivat kontaktia vieraisiin. Ei me suomalaiset vaan olla niin avoimia. Me säilytetään välimatkaa vieraisiin, ainakin ennen enemmän, vaikka nykyään ollaan varmaankin avoimempia.
Täällä museossa minulla on meidän vanhat Musta Pekka-kortit. Niitä minä joskus näytän ranskalaisille ja kerron, että siinä oli meidän lapsuuden pienen maailmamme ulkomaalaiset. Kuvina vaan, puhumatta noista parista kansalaisuudesta yllä. Joskus varmaan nähtiin joku musta Turussa, joka oli meidän ainut vierailukaupunkimme Forssan ja myöhemmin Loimaan lisäksi. Silloin puhuttiin vielä neekereistä, eikä kyse ollut negatiivisesta sanasta kuten nykyään ajatellaan. Ja yksi karkkiherkku oli neekerinpusu, jonka nimi on sittemmin muutettu rotusorron pelossa.
Suomi on muuttunut valtavasti näissä viidessäkymmenessä vuodessa. Kun menen Helsinkiin nykyään, hämmästelen sen kansainvälisyyttä. Euroopan Unionin jäsenenä ja muutenkin matkustamisen yleistyttyä kaikkialla halpalentoyhtiöineen mikään maa ei jää turisti- tai muun muuttovirran ulkopuolelle.
Miten pienissä ympyröissä ennen elettiin! Tervetullutta ja jännittävää tuulahdusta suuresta maailmasta oli kun kotona puhuttiin Amerikan Arvosta ja joistakin sukulaisista, jotka olivat lähteneet Kanadaan tai Amerikkaan jo 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa muuttovirran mukana tai kultaa huuhtomaan. Nyt vasta myöhemmin olen kuullut, että noiden lähtijöiden joukossa oli myös isoäidinisä Iisak, isoisän veli Aku(sti) ja pikkuserkku. Mahtaako meillä olla siellä sukulaisia? Jos joskus ilmaantuisi joku "vieras" kaukaa oven taakse ja sanoisi, että hei, me ollaan sukulaisia! Se vasta olisi mukavaa. Kannattaisi harrastaa enemmän sukututkimusta. Tarinoita olisi varmaan jos jonkinlaista.
Äidin suvusta löytää noita matkustelijoita, kuten minustakin on
tullut, "merimies"-sieluja. Isän puolelta en tiedä, en ole kuullut
sukututkimuksesta, että olisi sellaista siellä tehty.
Millaista oli matkustaminen yli 100 vuotta sitten? Millaisissa oloissa? Mikä sai ihmiset liikkeelle? Mikä "kantoi"?
Nykyajan mukavuuksista ei voitu edes unelmoida.Yksi asia on varmaa. "Taistelutanner" oli edessäpäin, toisaalta myös "löytöretki". Ei osattu vieraita kieliäkään kuten nykyään. Ummikkona vaan lähdettiin matkaan. Hyppy tuntemattomaan ei pelottanut, tai ei annettu sen pelottaa. Ehkä ei ollut paljon vaihtoehtoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus
http://www.migrationinstitute.fi/art/smlehti.php
http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/kansainvaliset_suhteet_hi3/siirtolaisuus/suuren_siirtolaisuuden_kolme_muuttoaaltoa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matkailu
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hovimaen_aikaan_-_matkustus_suomessa_32449.html#media=32453
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116808-siirtolaisuus-pohjois-amerikkaan-suomesta-ja-erityisesti-ikaalisista
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Miten äännetään?
http://www.acapela-group.fr/text-to-speech-interactive-demo.html
Siinä vieraan kielen ääntämys on kuunneltavissa suoraan netistä. Kirjoita haluamasi teksti ja kuuntele sen ääntäminen.
Siinä vieraan kielen ääntämys on kuunneltavissa suoraan netistä. Kirjoita haluamasi teksti ja kuuntele sen ääntäminen.
300 vuotta taaksepäin
Alèsissa on nyt viikonlopulla historiallinen juhla:
http://www.midilibre.fr/2013/03/09/ales-vivez-la-ville-comme-il-y-a-300-ans,657051.php
http://www.midilibre.fr/2013/03/09/ales-la-semaine-cevenole-bat-son-plein,656942.php
http://www.midilibre.fr/2013/03/07/l-histoire-au-bout-du-fil-elle-pare-les-camisards-le-programme-de-la-journee,656085.php
Siinä yllä Sevennien uskonsotien ajasta 300 vuotta taaksepäin. Viimeinen linkki kertoo puvuista.
http://www.midilibre.fr/2013/03/09/ales-vivez-la-ville-comme-il-y-a-300-ans,657051.php
http://www.midilibre.fr/2013/03/09/ales-la-semaine-cevenole-bat-son-plein,656942.php
http://www.midilibre.fr/2013/03/07/l-histoire-au-bout-du-fil-elle-pare-les-camisards-le-programme-de-la-journee,656085.php
Siinä yllä Sevennien uskonsotien ajasta 300 vuotta taaksepäin. Viimeinen linkki kertoo puvuista.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Marieclaire Idées-nettisivuideoita
http://www.marieclaireidees.com/
Löysin yhden lelumuseon marieclaireidees-sivuilta. Ja huomasin, että sinne voi rekisteröityä ja osallistua käsitöillään tai muuten. Kerroin kuvin kokoelmastani, restauroinnistani jne. Siinä uusi mainospaikka.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Nuo kuvani on nähty jo yli 900 kertaa!
Marieclaireidees sivuille voi myös laittaa reseptejä. Siitä sain kokkausidean. Tein tänään maustekakun. Huomenna kuvaan sen ja annan reseptini myös näillä sivuilla.
Dixou on paras keittiöapulainen kokataan mitä tahansa. Se seuraa tarkkaavaisena vieressä kaikki tekovaiheet. Sitten lopussa päästään aina maistiaisille.
Löysin yhden lelumuseon marieclaireidees-sivuilta. Ja huomasin, että sinne voi rekisteröityä ja osallistua käsitöillään tai muuten. Kerroin kuvin kokoelmastani, restauroinnistani jne. Siinä uusi mainospaikka.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Nuo kuvani on nähty jo yli 900 kertaa!
Marieclaireidees sivuille voi myös laittaa reseptejä. Siitä sain kokkausidean. Tein tänään maustekakun. Huomenna kuvaan sen ja annan reseptini myös näillä sivuilla.
Dixou on paras keittiöapulainen kokataan mitä tahansa. Se seuraa tarkkaavaisena vieressä kaikki tekovaiheet. Sitten lopussa päästään aina maistiaisille.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Mediakeinoja
25 museokävijää on ollut nyt tänä alkuvuonna. Mutta miten heitä saisi houkuteltua enemmän? Kun turistit taas lähtevät alueeltamme parin viikon sisällä, ei kukaan tule käymään.
Lehtiartikkeli, siinä yksi aika hyvä keino. Ihmisiä tulee vielä kauan sen jälkeen, jos ei välittömästi. Ja samalla se tekee tunnetuksi varsinkin paikallisväestön keskuudessa. Mutta mitä keksisi aiheeksi, sitä ajattelin. Nukketalokokoelman näyttely.
Nyt täytyy itse ottaa yhteyttä lehteen. Rohkea rokan syö, uhkarohkea koulun keiton, sanoi vanha kansa. Se palkitaan, kun tulee porukkaa museoon. Muuten täällä saa olla kuin majakan vartijana Dixoun kanssa. Se on tylsää.
Joten tuumasta toimeen. Soitin meidän kylän Midi Libren paikalliselle kylämme uutisankkurille. Madame oli ennen töissä kunnantalolla ja nyt hän on eläkkeellä. Hän lupasi tulla viikon loppupuolella ja soittaa ensin.
Olen huomannut, että isosiskokin työskennellessään 4H:lla ilmoittaa paikallislehteen tapahtumista, niin miksemme me Nukkenalleyhdistyksessä.
Saa nähdä, mitä tästä tulee...
klo:21:11
Kerroin naapurille uutisen. Hän sanoi, että tuo madame Barthélémy on loukannut jalkansa eikä pääse mihinkään liikkeelle jalka kipsissä. Äsken tuli puhelinsoitto. Naapuri oli oikeassa. Uutisankkuri soitti ja sanoi, ettei viitsinyt sitä heti minulle sanoa. Mutta ehdotti, että otan itse kuvat ja kerron nukketaloistani, hän tekee siitä sitten jutun. Myöhemmin kun jalka paranee, hän tulee katsomaan museoon. Tämä entinen kunnan sihteeri vaikutti nyt ihan ystävälliseltä ja positiiviselta. Ei hän sellainen aina ole ollut. Kauan kestää saada ihmisten luottamus.
Lehtiartikkeli, siinä yksi aika hyvä keino. Ihmisiä tulee vielä kauan sen jälkeen, jos ei välittömästi. Ja samalla se tekee tunnetuksi varsinkin paikallisväestön keskuudessa. Mutta mitä keksisi aiheeksi, sitä ajattelin. Nukketalokokoelman näyttely.
Nyt täytyy itse ottaa yhteyttä lehteen. Rohkea rokan syö, uhkarohkea koulun keiton, sanoi vanha kansa. Se palkitaan, kun tulee porukkaa museoon. Muuten täällä saa olla kuin majakan vartijana Dixoun kanssa. Se on tylsää.
Joten tuumasta toimeen. Soitin meidän kylän Midi Libren paikalliselle kylämme uutisankkurille. Madame oli ennen töissä kunnantalolla ja nyt hän on eläkkeellä. Hän lupasi tulla viikon loppupuolella ja soittaa ensin.
Olen huomannut, että isosiskokin työskennellessään 4H:lla ilmoittaa paikallislehteen tapahtumista, niin miksemme me Nukkenalleyhdistyksessä.
Saa nähdä, mitä tästä tulee...
klo:21:11
Kerroin naapurille uutisen. Hän sanoi, että tuo madame Barthélémy on loukannut jalkansa eikä pääse mihinkään liikkeelle jalka kipsissä. Äsken tuli puhelinsoitto. Naapuri oli oikeassa. Uutisankkuri soitti ja sanoi, ettei viitsinyt sitä heti minulle sanoa. Mutta ehdotti, että otan itse kuvat ja kerron nukketaloistani, hän tekee siitä sitten jutun. Myöhemmin kun jalka paranee, hän tulee katsomaan museoon. Tämä entinen kunnan sihteeri vaikutti nyt ihan ystävälliseltä ja positiiviselta. Ei hän sellainen aina ole ollut. Kauan kestää saada ihmisten luottamus.
Ranskan presidentin suuret lupakset
http://www.midilibre.fr/2013/03/03/hollande-affronte-l-impopularite,653853.php
Siinä artikkeli Ranskan presidentistä. Suosio on muuttunut kritiikiksi. Joulupukista puhui oppositio, kun François Hollande presidentin vaalissa halusi johtoon suurine lupauksineen.
Mitä lupailee mahdottomia?
Siinä artikkeli Ranskan presidentistä. Suosio on muuttunut kritiikiksi. Joulupukista puhui oppositio, kun François Hollande presidentin vaalissa halusi johtoon suurine lupauksineen.
Mitä lupailee mahdottomia?
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Terveisiä Provencesta
http://www.visitsalondeprovence.com/agenda/calendrier/290080-festival-europeen-de-la-poupee
Tällä viikonlopulla on vuosittainen Nukkefestivaali Salon de Provencessa. Olen käynyt siellä jo noin 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alkuvuosina junalla ja vuoden 2006 autokortin saamisen jälkeen seuraavasta vuodesta 2007 lähtien autolla.
On se kumma, kyllä joka kerta stressaan sinne ajoa, vaikka tie on jo tuttu, eikä tarvitse kartasta katsoa, enkä aja harhaan kuten alussa. Se on aina lauantaina ja sunnuntaina. Yleensä ensimmäinen on paras päivä. Mutta en mennyt eilen, koska teillä oli kauheat hiihtolomaruuhkat. Tänään oli vähemmän liikennettä. Ilma oli suotuisa, aurinko paistoi kuten useasti täällä Etelä-Ranskassa. Kevät on myöhässä tänä vuonna. Ei näkynyt kaikkialla kukkivia mantelipuita kuten usein näkee.
Matkaa on noin 116km yhteen suuntaan Arlesin kautta. Maps.google ilmoittaa 18euron paikkeilla bensakulut yhteen suuntaan. Minä ostin 25 eurolla bensaa (taisi olla 15litraa) Nîmesin poismenotiellä ja sitä jäi vielä vaikka kuinka paljon, saan ajaa pari viikkoa normaalia ajoani. 230km tuli matkaa. Joten ei Peugeot 205 kuluta kauheasti. Dixou vartioi autoani, kun minä olin nukkefestivaalissa.
Sitäkin pelkäsin, että 20 vuotta vanha autoni jättää minut tien poskeen. Onneksi on haukku takapenkillä, sen on turvatae. Toiset Labradorin kultaiset noutajat ovat kiukkuisia ja agressiivisia, joten niitä vähän kavahdetaan. Vieraat kysyvät minulta joskus, onko koirani vihainen. Jos niin kävisi, että auto hajoaisi matkan varrella, mitä sitten? Harvemmin niin käy. Ranskassa tiellä on liikkeellä vähän kaikenlaista porukkaa, ei se olisi toivottavaa. Ei ole pelkästään autosta ongelmaa silloin, vaan myös turvallisuudesta. Eikä minulla ole kännykkää.
Loppujen lopuksi kun olin jo tiellä, stressi väheni. Se oli suurinta ennen. Heräsin kello 3 yöllä, olin varma, että tälle matkalle piti lähteä. En saanut rauhaa muuten. Tykkään ajaa, joten se on jo rauhoittavaa. Mikä onni, kun pääsin lentoon kuin taivaan lintu taas kerran! Niinkuin häkistä olisin lentänyt ulos, pelko minut sinne kahlitsi. - Se täytyy voittaa. Muuten en uskalla ajaa kuin tutuilla kotinurkilla, eikä autosta ole silloin niin paljon hyötyä. Ajotaitoa täytyy ylläpitää.
Autoremonttia oli juuri muutama viikko sitten. Kun olin imuroinut autoni ja ajanut sen talon ovensuuhun, se ei lähtenytkään enää käyntiin. Siinä se kökötti muutaman päivän. Naapurin emäntä tiesi naapurikylässä olevan luotettavan korjaamon, jonne soitettiin. Sieltä korjaaja tuli katsomaan. Akku oli loppu, joten ostin uuden. 116euroa tuli maksamaan kaikkineen, aika kallis, mutta sillä hetkellä se oli ainut ratkaisu. Ajankohtaista oli vielä öljyn vaihto, 2011 oli vaihdettu viimeksi. Otin selvää netissä. Alèsissa oli halvinta. 49 eurolla sain sen hoidettua.
Markkinointimatka tämä Provencen reisu oli suurimmaksi osaksi. Jätin sinne museomainoksia ja muutenkin annoin niitä joillekin standien myyjille. Oppia ikä kaikki. Yllättävää on, että siellä voi tehdä löytöjä. Pari 1800-1900-luvun taitteen posliininukkea ostin nukketaloon. 10 euroa per nukke ja vielä alkuperäiset vaatteet. Sitten ostin Kanadan intiaanien puun kuoresta tekemän kehdon nukkeineen, 5euroa. Haaskasin vain 25 euroa tällä reisulla.
Huomasin, että tuota tapahtumaa varten kannattaa säästää. Näin monia nukketaloja. Yksi Moritz Gottschalkin ihastuttava 1900-luvun alun nukketalo kalusteineen ja nukkeineen myytiin 350 eurolla! Normaalisti sen hinta on ainakin puolet enemmän, varsinkin kalustettuna ja hienoine ajanmukaisine nukkeineen! Myyjänä oli vanha mies, joka ei tiennyt tuosta kuuluisasta valmistajasta. Ja nukketalon oli ostanut jo eilen yksi festivaalin myyntikojun pitäjä.
Tällä viikonlopulla on vuosittainen Nukkefestivaali Salon de Provencessa. Olen käynyt siellä jo noin 10 vuoden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alkuvuosina junalla ja vuoden 2006 autokortin saamisen jälkeen seuraavasta vuodesta 2007 lähtien autolla.
On se kumma, kyllä joka kerta stressaan sinne ajoa, vaikka tie on jo tuttu, eikä tarvitse kartasta katsoa, enkä aja harhaan kuten alussa. Se on aina lauantaina ja sunnuntaina. Yleensä ensimmäinen on paras päivä. Mutta en mennyt eilen, koska teillä oli kauheat hiihtolomaruuhkat. Tänään oli vähemmän liikennettä. Ilma oli suotuisa, aurinko paistoi kuten useasti täällä Etelä-Ranskassa. Kevät on myöhässä tänä vuonna. Ei näkynyt kaikkialla kukkivia mantelipuita kuten usein näkee.
Matkaa on noin 116km yhteen suuntaan Arlesin kautta. Maps.google ilmoittaa 18euron paikkeilla bensakulut yhteen suuntaan. Minä ostin 25 eurolla bensaa (taisi olla 15litraa) Nîmesin poismenotiellä ja sitä jäi vielä vaikka kuinka paljon, saan ajaa pari viikkoa normaalia ajoani. 230km tuli matkaa. Joten ei Peugeot 205 kuluta kauheasti. Dixou vartioi autoani, kun minä olin nukkefestivaalissa.
Sitäkin pelkäsin, että 20 vuotta vanha autoni jättää minut tien poskeen. Onneksi on haukku takapenkillä, sen on turvatae. Toiset Labradorin kultaiset noutajat ovat kiukkuisia ja agressiivisia, joten niitä vähän kavahdetaan. Vieraat kysyvät minulta joskus, onko koirani vihainen. Jos niin kävisi, että auto hajoaisi matkan varrella, mitä sitten? Harvemmin niin käy. Ranskassa tiellä on liikkeellä vähän kaikenlaista porukkaa, ei se olisi toivottavaa. Ei ole pelkästään autosta ongelmaa silloin, vaan myös turvallisuudesta. Eikä minulla ole kännykkää.
Loppujen lopuksi kun olin jo tiellä, stressi väheni. Se oli suurinta ennen. Heräsin kello 3 yöllä, olin varma, että tälle matkalle piti lähteä. En saanut rauhaa muuten. Tykkään ajaa, joten se on jo rauhoittavaa. Mikä onni, kun pääsin lentoon kuin taivaan lintu taas kerran! Niinkuin häkistä olisin lentänyt ulos, pelko minut sinne kahlitsi. - Se täytyy voittaa. Muuten en uskalla ajaa kuin tutuilla kotinurkilla, eikä autosta ole silloin niin paljon hyötyä. Ajotaitoa täytyy ylläpitää.
Autoremonttia oli juuri muutama viikko sitten. Kun olin imuroinut autoni ja ajanut sen talon ovensuuhun, se ei lähtenytkään enää käyntiin. Siinä se kökötti muutaman päivän. Naapurin emäntä tiesi naapurikylässä olevan luotettavan korjaamon, jonne soitettiin. Sieltä korjaaja tuli katsomaan. Akku oli loppu, joten ostin uuden. 116euroa tuli maksamaan kaikkineen, aika kallis, mutta sillä hetkellä se oli ainut ratkaisu. Ajankohtaista oli vielä öljyn vaihto, 2011 oli vaihdettu viimeksi. Otin selvää netissä. Alèsissa oli halvinta. 49 eurolla sain sen hoidettua.
Markkinointimatka tämä Provencen reisu oli suurimmaksi osaksi. Jätin sinne museomainoksia ja muutenkin annoin niitä joillekin standien myyjille. Oppia ikä kaikki. Yllättävää on, että siellä voi tehdä löytöjä. Pari 1800-1900-luvun taitteen posliininukkea ostin nukketaloon. 10 euroa per nukke ja vielä alkuperäiset vaatteet. Sitten ostin Kanadan intiaanien puun kuoresta tekemän kehdon nukkeineen, 5euroa. Haaskasin vain 25 euroa tällä reisulla.
Huomasin, että tuota tapahtumaa varten kannattaa säästää. Näin monia nukketaloja. Yksi Moritz Gottschalkin ihastuttava 1900-luvun alun nukketalo kalusteineen ja nukkeineen myytiin 350 eurolla! Normaalisti sen hinta on ainakin puolet enemmän, varsinkin kalustettuna ja hienoine ajanmukaisine nukkeineen! Myyjänä oli vanha mies, joka ei tiennyt tuosta kuuluisasta valmistajasta. Ja nukketalon oli ostanut jo eilen yksi festivaalin myyntikojun pitäjä.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Entisestä presidentistämme Tarja Halosesta
http://www.hs.fi/kuukausiliite/Tarja+Halonen+suosittelee+kirkkoa/a1362105321778
Siinä hyvä juttu. Oli niin mielenkiintoinen, että en malttanut lopettaa kesken pitkää tekstiä, vaikka samanaikaisesti posteljooni toi uutta postia, minkä yleensä avaan kaikkein ensimmäiseksi.
Sain sympaattisen vaikutelman Tarja Halosesta.
Siinä hyvä juttu. Oli niin mielenkiintoinen, että en malttanut lopettaa kesken pitkää tekstiä, vaikka samanaikaisesti posteljooni toi uutta postia, minkä yleensä avaan kaikkein ensimmäiseksi.
Sain sympaattisen vaikutelman Tarja Halosesta.
torstai 28. helmikuuta 2013
Hiihtolomat 2013
Nyt on pari viikkoa kulunut siitä, kun hiihtolomat alkoivat. Museossa on käynyt vähän ihmisiä, tänään oli peräti 9. Ihan yllätyskäyntejä.
Aamupäivällä tuli puhelinsoitto ja kysyttiin museon aukioloaikoja. Myöhemmin iltapäivällä isoäiti tuli parin lapsenlapsensa kanssa, 4 ja 10 vuotiaita tyttöjä. Hän oli lukenut lehdestä joskus artikkelin tästä museosta ja siksi ajatteli tulla katsomaan. Vielä vuosien takaa nuo artikkelit saavat liikkeelle ihmisiä. Viime viikkoina 4 muuta museokävijää tuli myös vanhojen lehtiartikkelien johdosta.
Yksi pariskunta tuli ensimmäisenä pikkuväen kanssa museoon. He taas olivat katsoneet netistä, mitä tällä alueella on nähtävää. Belgialaisia, joiden tytär asuu naapurikylässä Cardet'ssa. 5-vuotias tyttö oli aika levoton, kaikkeen piti koskea mihin käsi ylsi. Isoisä piti 2,5 vuotiasta nuorimmaista sylissään. Poika oli kuulema "täystuholainen", rikkoo kaikki, joten häntä ei uskaltanut päästää touhumaan. Madame ja monsieur olivat varmaankin 60-luvun lapsia. Emännällä oli ollut samanlainen muovipuhelin kuin meillä, se on täällä esillä. Monesti käy belgialaisia museossa, Belgia on naapurimaa. He ovat erilaisia kuin ranskalaiset. Kiva nähdä eri kansalaisuuksia. Mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Samanaikaisesti tuli vielä nuori marseillelainen perhe 6 vuotiaan tyttärensä kanssa. He taas olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Nuo alle kolmekymppiset olivat itse myös kovin kiinnostuneita vanhasta.Tytär piti hevosista ja muista eläimistä, nukketaloista...kuten isänsäkin. Se oli huvittavaa. Yleensä miehet ovat kiinnostuneita enemmän koneista. Hänen äitinsä taas ihmetteli vanhimpia nukkeja, nalleja ja nukketaloja.
Koulunäyttely saa aina huomiota. Ison koulun lisäksi minulla on miniatyyri kouluja.
Vuosi on nyt alkanut vähän paremmin kuin viime vuonna, jolloin tammikuussa oli vain kaksi ja hiihtolomilla myös vain kaksi ihmistä. Tänä vuonna on ollut tammi-helmikuussa yhteensä 21 museokävijää. Toisaalta viime vuonna pääsiäisenä alkoi vasta tulla ihmisiä enemmän ja 2012 oli sitten lopulta paras vuosi koko museon ajalta. Hyvin epäsäännöllistä ja arvaamatonta on turismi.
Aamupäivällä tuli puhelinsoitto ja kysyttiin museon aukioloaikoja. Myöhemmin iltapäivällä isoäiti tuli parin lapsenlapsensa kanssa, 4 ja 10 vuotiaita tyttöjä. Hän oli lukenut lehdestä joskus artikkelin tästä museosta ja siksi ajatteli tulla katsomaan. Vielä vuosien takaa nuo artikkelit saavat liikkeelle ihmisiä. Viime viikkoina 4 muuta museokävijää tuli myös vanhojen lehtiartikkelien johdosta.
Yksi pariskunta tuli ensimmäisenä pikkuväen kanssa museoon. He taas olivat katsoneet netistä, mitä tällä alueella on nähtävää. Belgialaisia, joiden tytär asuu naapurikylässä Cardet'ssa. 5-vuotias tyttö oli aika levoton, kaikkeen piti koskea mihin käsi ylsi. Isoisä piti 2,5 vuotiasta nuorimmaista sylissään. Poika oli kuulema "täystuholainen", rikkoo kaikki, joten häntä ei uskaltanut päästää touhumaan. Madame ja monsieur olivat varmaankin 60-luvun lapsia. Emännällä oli ollut samanlainen muovipuhelin kuin meillä, se on täällä esillä. Monesti käy belgialaisia museossa, Belgia on naapurimaa. He ovat erilaisia kuin ranskalaiset. Kiva nähdä eri kansalaisuuksia. Mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Samanaikaisesti tuli vielä nuori marseillelainen perhe 6 vuotiaan tyttärensä kanssa. He taas olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Nuo alle kolmekymppiset olivat itse myös kovin kiinnostuneita vanhasta.Tytär piti hevosista ja muista eläimistä, nukketaloista...kuten isänsäkin. Se oli huvittavaa. Yleensä miehet ovat kiinnostuneita enemmän koneista. Hänen äitinsä taas ihmetteli vanhimpia nukkeja, nalleja ja nukketaloja.
Koulunäyttely saa aina huomiota. Ison koulun lisäksi minulla on miniatyyri kouluja.
Vuosi on nyt alkanut vähän paremmin kuin viime vuonna, jolloin tammikuussa oli vain kaksi ja hiihtolomilla myös vain kaksi ihmistä. Tänä vuonna on ollut tammi-helmikuussa yhteensä 21 museokävijää. Toisaalta viime vuonna pääsiäisenä alkoi vasta tulla ihmisiä enemmän ja 2012 oli sitten lopulta paras vuosi koko museon ajalta. Hyvin epäsäännöllistä ja arvaamatonta on turismi.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Nykytaiteesta ajatuksia
http://www.hs.fi/politiikka/Perussuomalaisten+Saarakkala+yksityist%C3%A4isi+Kiasman+taidemuseon/a1361934622614
Hyvä idea Saarakkalalta.
Koulussa 70-luvulla opettaja sanoi vähän tähän tapaan, että nykytaide on sitä mitä maassa näkyy, kun roskiksen heittää ikkunasta ulos kadulle. Olen samaa mieltä nyt 21. vuosisadalla.
Ja sellaisesta roskisteoksesta vielä maksetaan isot rahat. Niin kuin hinta antaisi sen lopullisen arvon.
Maailmamme on rikkinäinen ja sekasortoinen, sitä moderni taide heijastaa. Uutuutta uutuuden vuoksi, taidetta taiteen vuoksi. Missä on arvot? Ne käännetään päälaelleen. Tarkoitus on vaan shokeerata. Kuka enemmän siihen pystyy, sitä suurempi "taiteilija".
Hyvä idea Saarakkalalta.
Koulussa 70-luvulla opettaja sanoi vähän tähän tapaan, että nykytaide on sitä mitä maassa näkyy, kun roskiksen heittää ikkunasta ulos kadulle. Olen samaa mieltä nyt 21. vuosisadalla.
Ja sellaisesta roskisteoksesta vielä maksetaan isot rahat. Niin kuin hinta antaisi sen lopullisen arvon.
Maailmamme on rikkinäinen ja sekasortoinen, sitä moderni taide heijastaa. Uutuutta uutuuden vuoksi, taidetta taiteen vuoksi. Missä on arvot? Ne käännetään päälaelleen. Tarkoitus on vaan shokeerata. Kuka enemmän siihen pystyy, sitä suurempi "taiteilija".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)