Nukkenallemuseon "referointia"

http://musee.sorties.francetv.fr/musee-des-poupees-et-des-nounours-lezan-idp-113ddf136

Katso linkki yllä. Siinä me ollaan myös mukana.

100 paikassa internetissä taytyy olla, jotta meidät huomataan. Ranskaksi sanotaan, että "referoidaan" eri turistisivuille. Näitä paikkoja löytää, kun surffailee ja katsoo, missä muut turistipaikat ovat ja sinne sitten pyytää joukon jatkoksi. Yleensä tämä on ilmaista mainostamista.

Hintahaitarit

http://www.bonhams.com/auctions/19030/lot/67/?page_anchor=r1%3D100%26m1%3D1

Sold for £3,360 inc. premium

Siinä yllä sama englantilainen nukketalo, joka minulla on. Se on myyty päätä pyörryttävään hintaan Lontoon antiikkihuutokaupassa vuonna 2011. Vaikka se on kalustettu, mutta silti hinta on uskomaton.

Toisaalta noita näkee myynnissä 10 kertaa halvemmalla, vaikka tyhjiltään ilman sisustusta ja tietenkin kunnosta riippuen. Hyvä sisustus kaikkineen tuplaa tai moninkertaistaa helposti hinnan, jos on saanut muuten halvalla talon.

Olen huomannut, että kannattaisi tehdä nukketalomatkoja. Hinnat kun heittävät välillä laidasta laitaan. Ostaminen on kuitenkin aina helpompaa kuin myyminen. Sen olen huomannut. Varsinkin jos myy vain sellaista, mistä ei itse välitä.

Ostaminen voi olla myös vaikeaa, jos on iso investointi. Täytyy tietää, onko tavara koko rahan arvoinen, ettei maksa liikaa. Siksi otan aina ennen ostamista selvää, missä hinnoissa mikin pyörii. Vertailla täytyy.

Uusi museokyltti naapurikylään - Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Siinä uusi museokyltti kuvan keskellä. Klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Takana olevan talon isäntä tuli meitä neuvomaan, että laittakaa kyltti alas kuten muut pienemmätkin on laitettu, jotta sitä ei poisteta. Kaksi siitä oli poistettu, koska ne olivat liian isoja ja korkealla. "Tie-, rakennus- ja vesihallitus" tai mikä lie suomeksi, joka valvoo teitä ja rakentamista, kontrolloi myös noita tiemainoksia. Nykyään niitä on liikaa ja puhutaan mainossaasteesta.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Direction_d%C3%A9partementale_de_l%27%C3%89quipement

Tuossa St Christol les Alèsin tienristeyksessä on kova liikenne aina, 8km täältä. Vieressä oikealla Camping Beau Rivagen kyltti, naapurikylän leirintäalue Cardet'ssa.

Toivottavasti uusi mainoksemme saa pysyä siinä, eikä nuo viranomaiset poista sitä. Pikkukyltit ovat kuulema olleet siinä vuodenpäivät, eikä niihin ole koskettu.

Nyt tuli museokyltti helposti maahan, kun se saatiin miesvoimin. Monet toiset kyltit on aikaansaatu  naisvoimin. Tunti puolitoista on tienposkessa silloin vierähtänyt suomalaisella sisulla hiki hatussa.

Tässä alla on vuonna 2000 otettu kuva, kun museon perustin. Tuo kyltti ei enää ole käytössä. Alussa maalasin siihen nallen. Se oli huono idea, koska se muistuttaa modernia kiinalaista nallea. Ei museossa sellaisia ole. Se ei ollut hyvä  mainos.

Kuvassa näkyy museon ensimmäisten pioneerivuosien tunnelma. En ole kovin edustava, koska ilmeeni ei ole hymyilevä, kaikki näkyy kasvoilta kaunistelematta. Se on surkuhupaisaa, tragikoomista. Unelmien todellisuudessa ei ole pelkästään ruusuja, noissa ruusuissa on aina myös piikkejä. Mutta aina me ihmiset unelmoidaan! Ja elämä on kuin matkan tekoa, ei aina tiedä, mitä mutkan takana on. Sanotaan, että vanha seikkailumatka on uuden alku.

"Jos ei mitään uskalla, ei mitään voita." - Reissussa rähjääntyy, mutta se "rikastuttaa".

Nyt jälkeenpäin muistellessani mennyttä, kuvailmeeni nauruttaa. Silloin nauru oli kaukana. Niin monesti on, ajan kultaamina monet asiat unohtuvat. Parempi säilyttää vain hyvät muistot aarrearkkuun. Ja ne vähemmän mukavat voi ottaa opetuksena. "C'est la vie", eli "sellaista on elämä", sanoisi ranskalainen. Tai "se on mennyttä", "c'est du passé".

"It's water under the bridge", sanoisi taas englantilainen. - Ajatus, että vesi virtaa koko ajan eteenpäin jokeen sillan alla. Se ei ei seiso. Kaikki menee eteenpäin.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aale_tynni_kaarisilta_33639.html#media=33642 

http://www.youtube.com/watch?v=95MoaIIji88

Kevättä ilmassa

http://www.made-in-cevennes.com/indexoumetrouver.htm

Tänä vuonna keväisiä ilmoja saa odottaa. Mutta tulossa on, vaikka takatalvea on ollut vielä pohjoisemmassa Ranskaa. Ja täällä on ollut aika viileä kevät. Hiukan vihertää kuitenkin luonto, koska on satanut poikkeuksellisen paljon.

Yllä linkki St Christol naapurikylän putiikkiin, jossa myydään kaikenlaista käsityötä. Siellä on parissa kerroksessa monta näyttelyhuonetta. Alèsiin mennessä menen aina tuon liikkeen ohi, koska se on pääkadun varrella, missä on kova edestakais liikenne. Toissa päivänä poikkesin lopulta. Vanhat nukenvaunut ulko-oven edessä houkuttelivat minut sinne sisälle katsomaan. Ajattelin, jos siellä on myös vanhaa tavaraa.

Ihastuttava "näyttely" se oli. Erikoisesti pidin hauskasta "kanatarha" huoneesta, jossa eriväriset, melkein oikeankokoiset, keramiikkakanat nokkivat tarhassaan. Tuosta ei ole kuvaa noilla nettisivuilla, vahinko vaan.

Sitten muuta tästä käynnistä. Meidän keskustelu myyjän kanssa. Hän sanoi, että heitä on 10 tuossa yhdistyksessä, joka pyörittää liikettä...Kerroin nukkenallemuseosta ja annoin esitteen. Taas kuulin samat sanat, kuten paikalliset usein sanovat: "Museokyltin näkee usein tien vieressä, mutta ei tiedä missä se museo on siellä kylässä". "Keskustassa", vastasin minä. Lisäsin vielä: "Turistien ei tarvitse nähdä kyltti kuin yhden kerran ja tänne he löytävät". - Joten voi ajatella, jos on todella kiinnostunut, silloin hakee perille. Nykyään kylttejä on paljon pitkin kylää, tie on paremmin viitoitettu museoon kuin ennen. Ja tänä vuonna me ollaan myös kylän isolla kartalla Postin ja kunnantalon vieressä.

Tämä alkuvuosi on ollut viime vuotta parempi. Viime vuonna tähän mennessä oli museossa käynyt vain 9 ihmistä. Tänä vuonna sitävastoin väkeä on ollut, turisteja pääasiallisesti, jo 45. Lasken vain sisäänpääsyn maksavat. Ja tuloja on noista ollut hiukan yli 200 euroa. Netti, museokyltit ja museomainokset ovat parhaat mainokset, jotka tehoavat.

Katon teossa

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/

Siinä yllä kuvasarja alussaan talon remontista. Kattoremonttia olen tehnyt viime päivinä nukkenallemuseossa.

Barjacin antiikkimarkkinoilla

Oltiin ajelemassa tänään Dixoun kanssa. Otin muutamia kuvia, alla kuvasarja:

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633107027086/show/

Muistorikas vuosi 1991-1992

http://www.youtube.com/watch?v=09cT4rPtLJY
"If These Walls Could Speak"

http://michelephoenix.com/2010/04/shackly-gray/

Siinä video ja kuvia Lamorlayen linnasta Ranskassa. Siellä oli eurooppalainen raamattuopisto, joka on nykyään suljettu. Linnan remontti olisi ollut liian kallis. Minä kävin yhden vuoden kurssin siellä vuonna 1991-1992. Sitä kautta tulin tänne Etelä-Ranskaan myöhemmin...

"Jospa tuon linnan seinät voisivat puhua" -video yllä.

Kylttiä maalaamassa

Tässä puolivalmiina uusi museokyltti. Ensin maalasin kirjaimet ruskealla, sitten siistisin reunoja vaalealla pohjavärillä. Huomenna vielä uusi sama käsittely.

Monta tuntia tähän menee. Ilman pensseliä ei tule mitään, ennen käytin maalisutia ja tuli tökeröä, vähemmän siistiä jälkeä.

Näin saa aika halvalla kyltit. Kaupasta ostetut ovat kalliita ja kuluvat nekin aika äkkiä.

Vaikka vaatimattomia nämä kotitekoiset ovat, nekin ovat tuoneet museoon paljon väkeä. Toisaalta museo on ei voittoa tuottava yhdistys, meillä on pienemmät varat kuin yrityksillä tai valtion tai kunnan museoilla.

Kirjoitus on tarkoituksella lapsellista kaunokirjoitusta, se sopii nukkenallemuseoon. Koristelin alussa vähän liikaakin kaikilla koukeroilla kirjaimia, otin kuvan ja siinä huomasin, että pelkistää täytyy. Aksentit e-kirjaimen päällä ovat nyt yksinkertaisemmat.

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi, klikkaa vielä toisen kerran sen jälkeen. Isossa kuvassa näkee puutteet yksityiskohtineen.

Jos tämän blogini lukijat liikkuvat joskus näillä main ja huomaavat tien vieressä museokyltin, tervetuloa museoon!

Hyvää kevättä!

Tänään Dixoun kanssa ulkoillessa löydettiin villinarsisseja. Ne ovat isoja kuin puutarhakukat.

Kevät "keikkuen tulevi." Ilta-ja yölämpotilat ovat nousseet vähän, vaikka kevät on myöhässä.

Voikukkasiakin näkyy jo. Sitten luonto herää kokonaisuudessaan talviunestaan ihan yhdessä päivässä, kun tulee sateen jälkeen lämmin. Muutamassa tunnissa kaikki vihertää ja kukkii silmissä kuin taikaiskusta.

Piakkoin saadaan nähdä enemmän kevään ihmeitä.

Dixou mainostaa

Tässä kuvassa uusi museokyltti kaksi kertaa maalattuna luonnonvalkoiseksi reunoineen.

Dixou vahtii vieressä ja odottaa kärsivällisenä iltakävelylle menoa. Haukulla on ulkohuusi, sitä ei aina löydä ihan helpolla, välillä on siitä kova hakeminen. Joten me kierrellään kylän ulkopuolella jonkin aikaa sen viheralueilla. Siinä on myös minulle jokapäiväinen kolmikertainen tervetullut ulkoilulenkki.

Vaneri maksoi melkein 10 euroa, tämä oli sellaista halvempaa (paloista liimattua). Kalliimpi olisi maksanut puolet enemmän. Ja hyvin tämäkin peittyy maalilla, vaikka sen pinta on hiukan rösöinen. Ei se tässä kyltissä haittaa.

Huomenna maalaan toisen puolen kahteen kertaan vielä. Sitten seuraavana päivänä teen ruskeat kirjaimet siveltimellä.

Tämä kyltti tulee naapurikylään Saint Christoliin 8km:n päähän. Kerroin siitä jo. Siellä tien risteyksessä se on kuin "näyteikkunassa", tulee varmaan huomatuksi. Joka ilmansuuntaan on jatkuva kova liikenne. Siinä on muita pieniä kylttejä jo.

Mainostaminen on psykologista vaikuttamista. Jotkut paikalliset, jotka törmäävät noihin Nukkenallemuseo kyltteihin säännöllisesti, tulevat lopulta katsomaan. Ne herättävät ajatuksia ja jos hiukankin kiinnostaa, lopulta se tehoaa. Kiinnostuneet turistit reagoivat usein välittömästi, ei heidän tarvitse nähdä samaa mainosta 100 kertaa, yksi kerta riittää. Paikallisilla on vaan kynnys ja sen yli on vaikea päästä. Kynnyksenä on milloin mitäkin. Ennakkoluuloja tai se, ettei ole tapana käydä museoissa.

Kun meidän kyläläiset näkevät tuon uuden museokyltin St Christolissa, kyllä siitä tulee taas vettä myllyyn. Lézanin kunnantalo ei voi sanoa mitään, koska se ei ole meidän kylämme rajojen sisällä. He kun ovat luvanneet verottaa noista kylteistä heti kun talouslama hellittää. Jospa nukkenallemuseo löytäisi uudet isommat tilat paremmasta paikasta siihen mennessä! Sitten ostettaisiin heti Dixoulle oma ihana koirankoppi museon viereen, että se saisi hoidettua vielä paremmin vahtimis-ja mainostamishommat.