http://www.hs.fi/kulttuuri/Udmurttimummot+maistoivat+j%C3%A4ttil%C3%A4ispiirakkaa+Iisalmessa/a1370484255572
Jospa joskus mekin voitaisiin järjestää jotain tälläista. Siinä ideaa.
Olisi hienoa, jos meillä olisi kahvila museossa!
torstai 6. kesäkuuta 2013
PR - museolle, enemmän tai vähemmän
Kävin yksi maanantai Alèsissa, kun siellä on toripäivä.
Kokoelman inventaariota tehdessäni tarvitsen kynän, jolla voi kirjoittaa kankaalle. Joten hain sieltä torilta, jossa on kaikenlaista ompelutavaraa. Kynän mukana on kankaalle silitettävää nauhaa, johon voi kirjoittaa. Tarkoitus on merkitä kaikki nallet. Kesäsesonki alkaa ensi kuussa ja nykyään suuri osa nalleista on otettu pois vitriineistä, koska ne on tarvittu nukketaloihin tai minityyreihin suojaksi pölyltä. Nallet ovat käden ulottuvilla, joten niiden pitää olla paremmin mukana inventaariossa ja yksilöity omalla nimellään ja numerollaan. Tähän asti ne ovat olleet vain summittain kokonaismääränä, ei tarpeeksi tarkasti, listalle merkittynä. Olen ne kyllä aina myös mitannut ja kuvaillut jonkun verran.
Kaikkia nalleja ei ole helppo identifioida, mikä merkki tai valmistaja on kyseessä, joten meinaan antaa niille nimet almanakasta, ensin ranskankielisestä ja sitten kun se loppuu, otan esiin suomenkielisen almanakan. Vaikka kyllä niitä nimiä riittää molemmissa kielissä! Niin kaikista tähän asti nimettömistä nalleista tulee oikein persoonallisuuksia.
Inventaariosta puheenollen, isoista nukketaloistani on ollut hommaa. Niissä on sisällä paljolti yli 100 yksityiskohtaa laskettavana ja kuvailtavana.
Alèsissa ollessani päätin poiketa myös torin vieressä olevalle kunnantalolle, jota olin suunnitellut. Me kaikki Alèsia ympäröivät kylät kuulumme nykyään sen asutustaajaamaan eli suurAlèsiin. Siinä hyvä syy mennä sinne kunnanjohtajan puheille ja kysellä paikkaa nukkenallemuseolle. Minulle sanottiin siellä vastaanotossa, että siitä pitää kirjoittaa kirje kunnanjohtajalle. Niin asia hoituu heillä. Tuumasta toimeen. Hain ideaa internetistä sellaisen virallisen kirjeen kirjoittamista varten ja kun sain sen valmiiksi kirjoitettua, tarkistutin kirjeen vielä Sébastienilla. Ja sitten postiin. Nyt sen täytyy olla jo perillä, koska postitin sen alkuviikosta.
Eilen ulkoiluttaessani Dixoua me mentiin koulun ohi kuten melkein joka päivä. Myös koulun postilaatikkoon pudotin museomainoksen. Jos vaikka koululaisryhmä tulisi museoon tämän kesäkuun lopusta, kun heillä on koulun päättäjäiset.
Mitähän mahtaa kuulua näistä markkinointi tempauksista? Saa nähdä. Joka tapauksessa se on mainosta. Meistä puhutaan vähän enemmän. Muuten meidän olemassaolosta ei paljoa edes tiedetä.
Kokoelman inventaariota tehdessäni tarvitsen kynän, jolla voi kirjoittaa kankaalle. Joten hain sieltä torilta, jossa on kaikenlaista ompelutavaraa. Kynän mukana on kankaalle silitettävää nauhaa, johon voi kirjoittaa. Tarkoitus on merkitä kaikki nallet. Kesäsesonki alkaa ensi kuussa ja nykyään suuri osa nalleista on otettu pois vitriineistä, koska ne on tarvittu nukketaloihin tai minityyreihin suojaksi pölyltä. Nallet ovat käden ulottuvilla, joten niiden pitää olla paremmin mukana inventaariossa ja yksilöity omalla nimellään ja numerollaan. Tähän asti ne ovat olleet vain summittain kokonaismääränä, ei tarpeeksi tarkasti, listalle merkittynä. Olen ne kyllä aina myös mitannut ja kuvaillut jonkun verran.
Kaikkia nalleja ei ole helppo identifioida, mikä merkki tai valmistaja on kyseessä, joten meinaan antaa niille nimet almanakasta, ensin ranskankielisestä ja sitten kun se loppuu, otan esiin suomenkielisen almanakan. Vaikka kyllä niitä nimiä riittää molemmissa kielissä! Niin kaikista tähän asti nimettömistä nalleista tulee oikein persoonallisuuksia.
Inventaariosta puheenollen, isoista nukketaloistani on ollut hommaa. Niissä on sisällä paljolti yli 100 yksityiskohtaa laskettavana ja kuvailtavana.
Alèsissa ollessani päätin poiketa myös torin vieressä olevalle kunnantalolle, jota olin suunnitellut. Me kaikki Alèsia ympäröivät kylät kuulumme nykyään sen asutustaajaamaan eli suurAlèsiin. Siinä hyvä syy mennä sinne kunnanjohtajan puheille ja kysellä paikkaa nukkenallemuseolle. Minulle sanottiin siellä vastaanotossa, että siitä pitää kirjoittaa kirje kunnanjohtajalle. Niin asia hoituu heillä. Tuumasta toimeen. Hain ideaa internetistä sellaisen virallisen kirjeen kirjoittamista varten ja kun sain sen valmiiksi kirjoitettua, tarkistutin kirjeen vielä Sébastienilla. Ja sitten postiin. Nyt sen täytyy olla jo perillä, koska postitin sen alkuviikosta.
Eilen ulkoiluttaessani Dixoua me mentiin koulun ohi kuten melkein joka päivä. Myös koulun postilaatikkoon pudotin museomainoksen. Jos vaikka koululaisryhmä tulisi museoon tämän kesäkuun lopusta, kun heillä on koulun päättäjäiset.
Mitähän mahtaa kuulua näistä markkinointi tempauksista? Saa nähdä. Joka tapauksessa se on mainosta. Meistä puhutaan vähän enemmän. Muuten meidän olemassaolosta ei paljoa edes tiedetä.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Kesä on tullut
Vasemmalla heidän vieraskirja kirjoitustaan....11 vuotias Emma kirjoittaa, että hän alkaa säästämään rahaa, jotta voisi ostaa vanhan nukketalon! Hän pitää vanhasta enemmän kuin uudesta tai modernista. Minä olen ollut samanlainen pienenä.
Paula ja Timo, jotka poikkesivat tänne Euroopan automatkallaan, tekivät nukkenallemuseosta videon. Piakkoin saadaan nähdä se internetissä. Se on museon ensimmäinen. Yleensä kaikilla on jo video.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Paikka puhelimelle kuin silloin ennen
Puhelin on tärkeä, se on nyt oikein näkyvissä museossa kuin ennen vanhaan.
Erikoisesti meidän päivinämme, jolloin lankapuhelin on melkein unohdettu nurkkaan piiloon, me halutaan muistuttaa, että ei kännykkä ole vielä vallannut koko maailmaa.
Vaikka museotavarana lankapuhelin ansaitsee kunniapaikan. Se merkitsee yhteyttä ulkomaailmaan. Ja kun on puhelinluettelossa, on olemassa. Nykyään täytyy olla myös internetissä hyvin esillä joka paikassa, jotta tunnetaan ja löydetään. Puhelin on konkreettisempi yhteys kuin sähköposti. Joten se ei ole menettänyt merkitystään.
Kun ennen käytettiin vain tavallista puhelinta, tultiin toimeen vähemmällä puhelimen käytöllä, isoja puhelinlaskuja vältettiin.
Nykyään kun kännykän käyttö on halventunut, puhelin on samalla tullut ihmisiä hallitsevaksi. Monella on kännykkä mukana joka paikassa niin kuin pitäisi olla aina tavoitettavissa. Meistä ihmisistä on tullut koneiden orjia. On sitten kyse tietokoneesta, televisiosta tai monista uusista keksinnöistä. Tekniikan lumo kahlitsee.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kesä tulee ja aurinkoiset kirpparit
Tässä kuvassa naapurikylän kirpparilöytöjä. Olin St Christolissa ruokaostoksilla ja samalla poikkesin ulkoilmakirpparille. Yleensä tuolta ei löydä mitään enää nykyään, mutta tänään oli tuuria.
40-luvun puhelin 4€, nukketalopeltirasia 1€, Goebel mäyräkoiraperhe 4€, koira korissaan 2€, marmorinen pikkutaulu 1€.
http://www.worldcollectorsnet.com/features/hummel/goebelc...
http://www.dogbreedinfo.com/vintagedogs/goebelgermanycoll...
http://www.atticshoppe.com/figurines/goebel-trademarks.htm
http://www.goebel.de/Company.5.0.html?&L=1
http://randomneatstuff.blogspot.fr/2010_03_01_archive.html
http://www.heirloomsantiques.com.au/goebel-a-31.html
http://www.1900s.org.uk/1940s50s-domestic-phones.htm
http://www.thephonesource.com/buy-antique-phones-from-the...
Puhelimen sain tosi halvalla, sama maksoi Anduzen kirpparilla 40 euroa. Vaikka se ei ole mikään lelu, vaan oikea puhelin, se tuo vanhan ajan tunnelmaa museoon.
Göebelin leima näkyy hyvin posliinikoiran mahassa ja netistä sain tietää, että se on noin 60-lukua. Kuvassa kaikki on vielä pölyistä, koirista lähti kaikki lika hyvin pois. Näin heti siellä torilla, että Germany luki korikoiran ja koiraperheen koirissa. Myyjät eivät sitä noteeranneet. He olivat harrastelijoita, ei ammattilaisia, siinä syy hyviin kauppoihini.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Yllätysvieraita museossa
"Les voyages forment la jeunesse", sanovat ranskalaiset. Sanasta sanaan suomennettuna: Matkat "kasvattavat, kouluttavat" nuorisoa.
Pikkuserkun tytär oli yllätysvierailulla museossa. Hän on ollut yhdistyksen jäsen äitinsä kanssa melkein museon alusta asti. Viimeksi koko perhe oli vuonna 2005.
Nyt Paula tuli Timonsa kanssa. He ovat automatkalla täällä Euroopan eri maissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa...Ja täältä he jatkoivat Monacoon ja Italiaan.
Kun olin samaa ikäluokkaa, olin Pariisissa au pairina kesän. Seuraavana vuonna toisen kesän Lontoossa au pairina ja kolmannen kesän siellä volontaarityössä. Silloin aloin keräilemään, siitä se alkoi. Alla kuva Lontoon kirpputorilta ostamastani laatikkonukesta. Se on 1900-alkua. Nukke on yksi kokoelmani ensimmäisiä vanhoja leluja. Ei maksanut paljoa, koska tuo standi tai myyntikoju oli täynnä romua. Juuri romun keskeltä voi joskus löytää pieniä aarteita. Se kirpputori kaupassa kiehtoo.
Noista Pariisi ja Lontoo kesistäni 1985-87 on maailma paljon muuttunut.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kunnanjohtajan puheilla
Olin Anduzen kunnanjohtajan puheilla tänään.
Kun valmistelin mielessäni tuota tapaamista, piti soittaa ystävilleni Anduzeen. Tärkeää on, mitä puhuu ja mitä ei saa puhua. Joten niin sain vähitellen sanat suuhun. Oli helpompi kertoa kunnanjohtajalle, että minun käskettiin tulla tänne vieraskirja mukanani...
Toisaalta monsieur oli ystävällinen eikä liian virallinen, t.s. helposti lähestyttävä. Joten keskustelu lähti helposti käyntiin ja hänelle oli helppo kertoa asiani. "Olisiko kunnalla toimintatiloja nukkenallemuseolle?" Siinä kysymykseni.
Sain kuulla, että monet lähikylien museojen pitäjät ovat käyneet hänen tykönään samalla asialla. Joten meitä on paljon jonossa.
Kunnanjohtajan vaimo on nukkekeräilijä myös, joten he voivat tulla tänne käymään. Ei se varmaa ole. Monet ranskalaiset lupaavat, mutta useimmiten se jää lupaukseksi.
Kuulin, että tuo kunnanjohtaja on myös Anduzen turistitoimiston yhdistyksen puheenjohtaja, joten siinäkin tapauksessa hän on vaikutusvaltainen henkilö. Turismista kun on kyse.
Vastaanotto oli siellä kunnantalolla hyvä, eikä ollut mitään ennakkoasenteita, kun meni ensimmäistä kertaa puheille. Virkailija vastaanotossa oli tuttukasvoinen jo 21 vuoden ajalta.
Hyvä kokemus tämä oli siinä mielessä, että en kokenut väheksyntää naapurikylässä kuten oman kylän kunnantalolla. Sinne ei huvita mennä kuin jos on välttämätön asia hoidettavana. Huomaa eron turisti-ja ei turistikylän välillä. Anduzen kunnanjohtajan asenne oli positiivinen, meidän kylän kaikki kunnanjohtajat 13 museovuoden ajalta ovat olleet tai antaneet negatiivisen vaikutelman. Nurkkapatriootteja, siinä hyvä selitys. Liian omahyväisiä hyväksymään "vieraiden" hankkeet.
Kerroin käyntini myös ranskankielisessä blogissani. Mainosta se on. Ennemmin tai myöhemmin tämä "uutinen" tulee myös meidän kyläämme. Tykkäävät siitä tai eivät. Saa vettä myllyyn joka tapauksessa. Muuten me pysytään aika näkymättöminä paikallisille.
Kaikkea täytyy ajatella pitkällä tähtäimellä, jos nyt ei ole meille paikkaa turistikylässä, ehkä joskus on. "Ovet aukeavat tai sulkeutuvat" oikealla ajallaan. Mutta jos ei suunnitelmistaan puhu kenellekkään, ei yksin eteenpäin pääse.
Kun valmistelin mielessäni tuota tapaamista, piti soittaa ystävilleni Anduzeen. Tärkeää on, mitä puhuu ja mitä ei saa puhua. Joten niin sain vähitellen sanat suuhun. Oli helpompi kertoa kunnanjohtajalle, että minun käskettiin tulla tänne vieraskirja mukanani...
Toisaalta monsieur oli ystävällinen eikä liian virallinen, t.s. helposti lähestyttävä. Joten keskustelu lähti helposti käyntiin ja hänelle oli helppo kertoa asiani. "Olisiko kunnalla toimintatiloja nukkenallemuseolle?" Siinä kysymykseni.
Sain kuulla, että monet lähikylien museojen pitäjät ovat käyneet hänen tykönään samalla asialla. Joten meitä on paljon jonossa.
Kunnanjohtajan vaimo on nukkekeräilijä myös, joten he voivat tulla tänne käymään. Ei se varmaa ole. Monet ranskalaiset lupaavat, mutta useimmiten se jää lupaukseksi.
Kuulin, että tuo kunnanjohtaja on myös Anduzen turistitoimiston yhdistyksen puheenjohtaja, joten siinäkin tapauksessa hän on vaikutusvaltainen henkilö. Turismista kun on kyse.
Vastaanotto oli siellä kunnantalolla hyvä, eikä ollut mitään ennakkoasenteita, kun meni ensimmäistä kertaa puheille. Virkailija vastaanotossa oli tuttukasvoinen jo 21 vuoden ajalta.
Hyvä kokemus tämä oli siinä mielessä, että en kokenut väheksyntää naapurikylässä kuten oman kylän kunnantalolla. Sinne ei huvita mennä kuin jos on välttämätön asia hoidettavana. Huomaa eron turisti-ja ei turistikylän välillä. Anduzen kunnanjohtajan asenne oli positiivinen, meidän kylän kaikki kunnanjohtajat 13 museovuoden ajalta ovat olleet tai antaneet negatiivisen vaikutelman. Nurkkapatriootteja, siinä hyvä selitys. Liian omahyväisiä hyväksymään "vieraiden" hankkeet.
Kerroin käyntini myös ranskankielisessä blogissani. Mainosta se on. Ennemmin tai myöhemmin tämä "uutinen" tulee myös meidän kyläämme. Tykkäävät siitä tai eivät. Saa vettä myllyyn joka tapauksessa. Muuten me pysytään aika näkymättöminä paikallisille.
Kaikkea täytyy ajatella pitkällä tähtäimellä, jos nyt ei ole meille paikkaa turistikylässä, ehkä joskus on. "Ovet aukeavat tai sulkeutuvat" oikealla ajallaan. Mutta jos ei suunnitelmistaan puhu kenellekkään, ei yksin eteenpäin pääse.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Aika pysähtyä...
http://www.hs.fi/kotimaa/Ylil%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Angelina+Jolien+esimerkill%C3%A4+suuri+merkitys+naisille/a1368498345039
Tämä näyttelijä Angelina Jolien rintasyöpäriski uutinen tuli minulle ihan ajankohtaiseen aikaan.
Olin nimittäin vuositarkastuksessa helmikuun 7.päivänä. Ranskassa saa tietää heti tulokset, koska röngten kuvien jälkeen radiologi tekee vielä ekografia tai ultraäänitutkimuksen. Ja sen jälkeen häneltä saa kuulla, jos on jotain poikkeavaa. Kun kysyin lopuksi, näkyikö jotain. Hän vastasi kyllä, epämääräinen mikrokalkkiryhmittymä. Pelästyin, tähän asti olen aina selvinnyt ongelmitta.
Lääkäri sanoi, että minulla pitäisi olla näyttää viimeiset röngtenkuvat, jotka otettiin 2 vuotta sitten. Niitä ei minulla ole. Ne täytyisi aina säilyttää, jotta voisi myöhemmin verrata vanhoihin, miten on kehitys tapahtunut. Kävin sitten vielä samana päivänä kyselemässä vanhoja mammografioitani toisessa kuvauspaikassa, jossa olin ollut vuonna 2009. Niitä ei enää siellä ollut, ei säilytetä kuin pari vuotta. Mutta sain kuitenkin tulosraportin, vaikka en kuvia. Selvisi, että mikrokalkkeja oli ollut jo silloin 4 ja nyt niitä oli 12.
4kk:n päästä uusi mammografia, sanottiin minulle. Olin seurannassa. Rintasyöpäriski, koska isolle siskolle tuli se 49 vuotiaana ja veljentyttärelle alle 30 kymppisenä.
Kesäkuussa uusi tutkimus. Se oli huono uutinen. Ajattelin, jos syöpä löytyy, joutuisin sitten juuri heinä-elokuuksi eli sesonkiajaksi sairaalaan ja museo kiinni. Se olisi kova rangaistus minulle. Koko talven tai vuoden odotan kesää ja sitten olisinkin poissa...Itku minulta tuli ystävien tykönä, kunnan lääkärillä, röngtenkuvauspaikalla Alèsissa...
Maaliskuun puolessa välissä kerroin asian vielä yhdelle ystävälle Anduzessa, hänellä itsellään on rintasyöpä todettu 7 vuotta sitten. Nicole sanoi, että kannattaa mennä Montpellier'hen, jossa häntä on hoidettu. Siellä on hoito parhainta. Alèsissa se on huonompaa, vähemmän edistynyt pienessä kaupungissa. Ensin gynekologille Alèsiin ja sitten Montpellier'hen. Toisaalta olen kuullut puhuttavan, että paikalliset menevät Nîmesiin tai Montpellier'hen, jos jotakin sairaalahoitoa tarvitsevat.
Soitin naisgynekologille ja pyysin ajan. Olisin saanut vasta kuukauden päästä, joten päätin varata suoraan uuden mammografia-ajan Montpellier'hen. Miksi gynekologin kautta, ihmettelin minä. Mutta ensin piti saada kunnan lääkärilta uusi lähete mammografiaa varten. Joten ensin sinne. Lääkäri selitti, että gynekologi määrää, kumpi tutkimus on parempi MRI vai mammografia minun tapauksessani. Joten hän soitti puolestani ajanvaraukseen ja onnistui saamaan sen seuraavaksi viikoksi. Jouduin perumaan varaamani ajan Montpellier'hen.
Sitten olin gynekologin vastaanotolla. Röngten kuvat raporteineen nähtyään hän sanoi, että mammografia on MRI:tä parempi minulle. Samalla hän kirjoitti lähetteen mammografiaan. Pyysin jouduttamaan sitä ennen kesäkuuta, hän suostui vain kuukautta aikaisemmin toukokuuksi. Kaikki, Alèsin radiologi, tämä gynekologi, meidän kunnan lääkäri olivat sitä mieltä, että liian aikainen kuvaus ei näytä mitään uutta kehitystä ja on hyödytön. Tarvittaisiin se 4 kuukautta. Mutta minulla oli syyni. Mahdolliset hoidot voitaisiin aloittaa aikaisemmin, enkä joutuisi olemaan poissa heinä-elokuussa museosta.
Vähän juonikkaana menin uudestaan kunnan lääkärille. En sanonut, että olin saanut jo lähetteen uuteen mammografiaan, pyysin häneltä nyt sellaista uutta, ilman aikamäärää. Tein selväksi, että heti minun täytyy sinne päästä. Samat sanat tulivat taas esiin, että liian aikaista. Mutta joustavana ja aika ymmärtäväisenä tohtorina hän suostui sen minulle kirjoittamaan, kiireinen kun on aina toimenpiteissään. Nyt siitä lääkärin kiireisyydestä oli minulle etua.
Sitten aika Montpellier'hen mammografiaan. Hain internetistä rintasyöpäseulonta paikat. Mukana siinä oli myös Val d'Aurelle rintasyöpätutkimukseen erikoistunut sairaala. Katsoin reitin Googlen kartasta, sinne voisin itsekin ajaa, koska se oli Montpellier'n rajalla. Soitin sinne ja sain pikaisesti ajan 15.huhtikuuta.
http://www.icm.unicancer.fr/
Kun se päivä koitti, jännitti taas kovasti. Nyt oli naisradiologi ja hän ilmoitti tulokset nähtyään, että otetaan Mammotome biopsia paikallispuudutuksessa. Raportissani luki, riskiryhmää, koska suvussa on, mikrokalkit ovat lisääntyneet ja ryhmittyneet vuodesta 2009 tähän vuoteen 2013, vaikka helmikuun kuvauksista huhtikuun kuvauksiin nähden ei ole muutosta.
Otin ajan Mammotome-biopsiaan. Se ajatus helpotti, että nyt saisin tietää onko syopäkasvainta vai ei. Epävarmuus on pahinta.
Tutkin internetissä sanoja "Mammotome biopsie", ranskaksi ja englanniksi löytyi paljon tietoa kuvineen, suomeksi vähemmän. Joten tiesin jo minkälaiseen koneeseen olin menossa.
Olin ostanut juuri kokoelmaani englantilaisen 1.maailmansodan aikaisen kenttäsairaala miniatyyrin hoitajineen ja loukkaantuneine sotilaineen. Se ajoittui sopivasti. Ajattelin, että olen nyt kuin rohkea "sotilas", kun astun sairaalatutkimuksiin.
3.toukokuuta oli aika syöpäsairaalassa. Olin nähnyt netissä keskustelufoorumeissa, miten eri ihmiset olivat tuon tutkimuksen kokeneet. Oli hyviä ja huonoja kokemuksia. Sitten sairaalassa Mammotome koneessa vatsallani maatessani, pyysin hoitajaa pitämään minusta kiinni ja samalla hän jutteli minun kanssani. Tärkeää oli olla liikkumatta, muuten se pitkittyisi. Oikea rinta roikkui koneen reiässä puristettuna mammografiakoneella, jolla biopsiaa ohjattiin. Radiologi myös oli minua rauhoittanut ennen anestesiaa. En nähnyt hänen toimintaansa, se oli hyvä, koska se vasta olisi pelottanut. Olin kääntynyt seinään päin, johon oli ripustettu lasten söpojä piirustuksia. Se hajotti ajatukseni muualle ja kerroin hoitajalle kokoelmastani ja harrastuksestani. En huomannut silloin niin paljoa nipistystä ja kipua rinnassani. Se oli kuitenkin siedettävää paikallispuudutuksen ansiosta. Ja tärkeintä oli hoito. Vaikka netin kuvausten mukaan tuosta koneesta tuli mieleen "porakone". Ei saisi käyttää tuota sanaa, huumorilla sitä käytin. Jonkun aikaa tutkimus kesti, ehkä 20min., sitten se oli ohi. Hoitaja piti jäätä rinnan biopsiareiän päällä noin 10 minuuttia ja sitten side päälle. Ei sattunut enää, tuntui kyllä oudolta, että jotain siinä oli tehty. Kaikki mikrokalkit oli poistettu laboratoriotutkimusta varten. Viikon päästä saisi tulokset. Joten varasin uuden ajan seuraavaksi perjantaiksi. Sitten kotiin.
Illalla minulla oli kuin painava kivi rinnassa, mutta ei muuten kipua, vain outo tuntu. Seuraava viikko kului pitkällä odotuksella. Perjantai tuli lopulta. Olin varannut oikein ajan taas Montpellier'hen, ajattelin, että radiologi selostaa minulle tarkemmin kaikki kuin kylän yleislääkäri, jolle oli myös lähettetty tulos. Helmikuun alusta asti olin ajatellut pahinta, syöpää se varmaan on ja olin varautunut siihen henkisesti. Tärkeää on löytää se ajoissa, ja hoitaa. Sain odottaa vastaanottoani varmaan kolme varttia odotussalissa, sitten nimeäni huudettiin sisään.
"Hyvä uutinen", sanoi radiologi, "ei löydetty syöpää, seuraavan kerran tutkimuksiin ensi vuonna, jos ei ennen tule ongelmia."
Kotimatkallani olin helpotuksesta iloissani, en osannut odottaa ollenkaan tällaista uutista. Se tuli täysin yllätyksenä. Taakka putosi harteiltani. Epätietoisuus on pahinta.
Miten lähellä joskus joku sairaus voi olla! Niinkuin onnettomuuskin. Toisaalta äidille tehtiin paljon monenlaisia tutkimuksia elämän aikana, koskaan ei mitään sairautta löydetty. Vanhuuttaan hän kuoli 90-vuotiaana.
Nykyään lääketiede on paljon kehittynyt ja kehittyy koko ajan, kaikkea pystytään hoitamaan paremmin kuin ennen. Silti terveydestä pidetään kiinni, kun vaan voidaan.
Alla Mammotome-biopsiasta kuvineen.
http://www.doctissimo.fr/html/dossiers/cancer_sein/8309-cancer-sein-mammotome-rembourse.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Mammotome
http://www.cancer-sein.fr/front/new_index.php?IdPage=591
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Roosa+nauha+toi+sy%C3%B6p%C3%A4s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6lle+puoli+miljoonaa+euroa/1135252739852
Viikko kului biopsiasta. Oikea rinta turposi vähän ja oli kivulias. Nicole ystäväni käski mennä lääkärille ja niin oli neuvottu myös "biopsian jälkeen"- ohjeissa, jos oireilee. Sain penillisiini kuurin viikoksi. Nyt se on ohi ja rinta parantunut.
Naapurin emäntä, joka on noin 70-vuotias, sanoi, ettei hän mene koskaan noihin vuosittaisiin rintasyöpätarkastuksiin. Hänen mukaansa sairaalassa sairastuu. - Omaksi vahingokseen viisastelee minusta.
Tämä näyttelijä Angelina Jolien rintasyöpäriski uutinen tuli minulle ihan ajankohtaiseen aikaan.
Olin nimittäin vuositarkastuksessa helmikuun 7.päivänä. Ranskassa saa tietää heti tulokset, koska röngten kuvien jälkeen radiologi tekee vielä ekografia tai ultraäänitutkimuksen. Ja sen jälkeen häneltä saa kuulla, jos on jotain poikkeavaa. Kun kysyin lopuksi, näkyikö jotain. Hän vastasi kyllä, epämääräinen mikrokalkkiryhmittymä. Pelästyin, tähän asti olen aina selvinnyt ongelmitta.
Lääkäri sanoi, että minulla pitäisi olla näyttää viimeiset röngtenkuvat, jotka otettiin 2 vuotta sitten. Niitä ei minulla ole. Ne täytyisi aina säilyttää, jotta voisi myöhemmin verrata vanhoihin, miten on kehitys tapahtunut. Kävin sitten vielä samana päivänä kyselemässä vanhoja mammografioitani toisessa kuvauspaikassa, jossa olin ollut vuonna 2009. Niitä ei enää siellä ollut, ei säilytetä kuin pari vuotta. Mutta sain kuitenkin tulosraportin, vaikka en kuvia. Selvisi, että mikrokalkkeja oli ollut jo silloin 4 ja nyt niitä oli 12.
4kk:n päästä uusi mammografia, sanottiin minulle. Olin seurannassa. Rintasyöpäriski, koska isolle siskolle tuli se 49 vuotiaana ja veljentyttärelle alle 30 kymppisenä.
Kesäkuussa uusi tutkimus. Se oli huono uutinen. Ajattelin, jos syöpä löytyy, joutuisin sitten juuri heinä-elokuuksi eli sesonkiajaksi sairaalaan ja museo kiinni. Se olisi kova rangaistus minulle. Koko talven tai vuoden odotan kesää ja sitten olisinkin poissa...Itku minulta tuli ystävien tykönä, kunnan lääkärillä, röngtenkuvauspaikalla Alèsissa...
Maaliskuun puolessa välissä kerroin asian vielä yhdelle ystävälle Anduzessa, hänellä itsellään on rintasyöpä todettu 7 vuotta sitten. Nicole sanoi, että kannattaa mennä Montpellier'hen, jossa häntä on hoidettu. Siellä on hoito parhainta. Alèsissa se on huonompaa, vähemmän edistynyt pienessä kaupungissa. Ensin gynekologille Alèsiin ja sitten Montpellier'hen. Toisaalta olen kuullut puhuttavan, että paikalliset menevät Nîmesiin tai Montpellier'hen, jos jotakin sairaalahoitoa tarvitsevat.
Soitin naisgynekologille ja pyysin ajan. Olisin saanut vasta kuukauden päästä, joten päätin varata suoraan uuden mammografia-ajan Montpellier'hen. Miksi gynekologin kautta, ihmettelin minä. Mutta ensin piti saada kunnan lääkärilta uusi lähete mammografiaa varten. Joten ensin sinne. Lääkäri selitti, että gynekologi määrää, kumpi tutkimus on parempi MRI vai mammografia minun tapauksessani. Joten hän soitti puolestani ajanvaraukseen ja onnistui saamaan sen seuraavaksi viikoksi. Jouduin perumaan varaamani ajan Montpellier'hen.
Sitten olin gynekologin vastaanotolla. Röngten kuvat raporteineen nähtyään hän sanoi, että mammografia on MRI:tä parempi minulle. Samalla hän kirjoitti lähetteen mammografiaan. Pyysin jouduttamaan sitä ennen kesäkuuta, hän suostui vain kuukautta aikaisemmin toukokuuksi. Kaikki, Alèsin radiologi, tämä gynekologi, meidän kunnan lääkäri olivat sitä mieltä, että liian aikainen kuvaus ei näytä mitään uutta kehitystä ja on hyödytön. Tarvittaisiin se 4 kuukautta. Mutta minulla oli syyni. Mahdolliset hoidot voitaisiin aloittaa aikaisemmin, enkä joutuisi olemaan poissa heinä-elokuussa museosta.
Vähän juonikkaana menin uudestaan kunnan lääkärille. En sanonut, että olin saanut jo lähetteen uuteen mammografiaan, pyysin häneltä nyt sellaista uutta, ilman aikamäärää. Tein selväksi, että heti minun täytyy sinne päästä. Samat sanat tulivat taas esiin, että liian aikaista. Mutta joustavana ja aika ymmärtäväisenä tohtorina hän suostui sen minulle kirjoittamaan, kiireinen kun on aina toimenpiteissään. Nyt siitä lääkärin kiireisyydestä oli minulle etua.
Sitten aika Montpellier'hen mammografiaan. Hain internetistä rintasyöpäseulonta paikat. Mukana siinä oli myös Val d'Aurelle rintasyöpätutkimukseen erikoistunut sairaala. Katsoin reitin Googlen kartasta, sinne voisin itsekin ajaa, koska se oli Montpellier'n rajalla. Soitin sinne ja sain pikaisesti ajan 15.huhtikuuta.
http://www.icm.unicancer.fr/
Kun se päivä koitti, jännitti taas kovasti. Nyt oli naisradiologi ja hän ilmoitti tulokset nähtyään, että otetaan Mammotome biopsia paikallispuudutuksessa. Raportissani luki, riskiryhmää, koska suvussa on, mikrokalkit ovat lisääntyneet ja ryhmittyneet vuodesta 2009 tähän vuoteen 2013, vaikka helmikuun kuvauksista huhtikuun kuvauksiin nähden ei ole muutosta.
Otin ajan Mammotome-biopsiaan. Se ajatus helpotti, että nyt saisin tietää onko syopäkasvainta vai ei. Epävarmuus on pahinta.
Tutkin internetissä sanoja "Mammotome biopsie", ranskaksi ja englanniksi löytyi paljon tietoa kuvineen, suomeksi vähemmän. Joten tiesin jo minkälaiseen koneeseen olin menossa.
Olin ostanut juuri kokoelmaani englantilaisen 1.maailmansodan aikaisen kenttäsairaala miniatyyrin hoitajineen ja loukkaantuneine sotilaineen. Se ajoittui sopivasti. Ajattelin, että olen nyt kuin rohkea "sotilas", kun astun sairaalatutkimuksiin.
3.toukokuuta oli aika syöpäsairaalassa. Olin nähnyt netissä keskustelufoorumeissa, miten eri ihmiset olivat tuon tutkimuksen kokeneet. Oli hyviä ja huonoja kokemuksia. Sitten sairaalassa Mammotome koneessa vatsallani maatessani, pyysin hoitajaa pitämään minusta kiinni ja samalla hän jutteli minun kanssani. Tärkeää oli olla liikkumatta, muuten se pitkittyisi. Oikea rinta roikkui koneen reiässä puristettuna mammografiakoneella, jolla biopsiaa ohjattiin. Radiologi myös oli minua rauhoittanut ennen anestesiaa. En nähnyt hänen toimintaansa, se oli hyvä, koska se vasta olisi pelottanut. Olin kääntynyt seinään päin, johon oli ripustettu lasten söpojä piirustuksia. Se hajotti ajatukseni muualle ja kerroin hoitajalle kokoelmastani ja harrastuksestani. En huomannut silloin niin paljoa nipistystä ja kipua rinnassani. Se oli kuitenkin siedettävää paikallispuudutuksen ansiosta. Ja tärkeintä oli hoito. Vaikka netin kuvausten mukaan tuosta koneesta tuli mieleen "porakone". Ei saisi käyttää tuota sanaa, huumorilla sitä käytin. Jonkun aikaa tutkimus kesti, ehkä 20min., sitten se oli ohi. Hoitaja piti jäätä rinnan biopsiareiän päällä noin 10 minuuttia ja sitten side päälle. Ei sattunut enää, tuntui kyllä oudolta, että jotain siinä oli tehty. Kaikki mikrokalkit oli poistettu laboratoriotutkimusta varten. Viikon päästä saisi tulokset. Joten varasin uuden ajan seuraavaksi perjantaiksi. Sitten kotiin.
Illalla minulla oli kuin painava kivi rinnassa, mutta ei muuten kipua, vain outo tuntu. Seuraava viikko kului pitkällä odotuksella. Perjantai tuli lopulta. Olin varannut oikein ajan taas Montpellier'hen, ajattelin, että radiologi selostaa minulle tarkemmin kaikki kuin kylän yleislääkäri, jolle oli myös lähettetty tulos. Helmikuun alusta asti olin ajatellut pahinta, syöpää se varmaan on ja olin varautunut siihen henkisesti. Tärkeää on löytää se ajoissa, ja hoitaa. Sain odottaa vastaanottoani varmaan kolme varttia odotussalissa, sitten nimeäni huudettiin sisään.
"Hyvä uutinen", sanoi radiologi, "ei löydetty syöpää, seuraavan kerran tutkimuksiin ensi vuonna, jos ei ennen tule ongelmia."
Kotimatkallani olin helpotuksesta iloissani, en osannut odottaa ollenkaan tällaista uutista. Se tuli täysin yllätyksenä. Taakka putosi harteiltani. Epätietoisuus on pahinta.
Miten lähellä joskus joku sairaus voi olla! Niinkuin onnettomuuskin. Toisaalta äidille tehtiin paljon monenlaisia tutkimuksia elämän aikana, koskaan ei mitään sairautta löydetty. Vanhuuttaan hän kuoli 90-vuotiaana.
Nykyään lääketiede on paljon kehittynyt ja kehittyy koko ajan, kaikkea pystytään hoitamaan paremmin kuin ennen. Silti terveydestä pidetään kiinni, kun vaan voidaan.
Alla Mammotome-biopsiasta kuvineen.
http://www.doctissimo.fr/html/dossiers/cancer_sein/8309-cancer-sein-mammotome-rembourse.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Mammotome
http://www.cancer-sein.fr/front/new_index.php?IdPage=591
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Roosa+nauha+toi+sy%C3%B6p%C3%A4s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6lle+puoli+miljoonaa+euroa/1135252739852
Viikko kului biopsiasta. Oikea rinta turposi vähän ja oli kivulias. Nicole ystäväni käski mennä lääkärille ja niin oli neuvottu myös "biopsian jälkeen"- ohjeissa, jos oireilee. Sain penillisiini kuurin viikoksi. Nyt se on ohi ja rinta parantunut.
Naapurin emäntä, joka on noin 70-vuotias, sanoi, ettei hän mene koskaan noihin vuosittaisiin rintasyöpätarkastuksiin. Hänen mukaansa sairaalassa sairastuu. - Omaksi vahingokseen viisastelee minusta.
torstai 16. toukokuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)