Virtuaali vierailuja

http://www.revolvingpicture.com/virtual-tours/moc/
http://www.toy-museum.co.uk/virtual_visit_to_the_museum.h...
http://www.britishmuseum.org/explore/online_tours.aspx
http://www.virtualfreesites.com/museums.museums.html
http://suite101.fr/article/une-journee-a-malines-en-belgi...
https://fr.wikipedia.org/wiki/Mus%C3%A9e_du_jouet_ancien

Nukkekuorma

Eilen oli museossa taas 13 kävijää (lasketaan vain maksavat). Turisteja ja joitakin paikallisia naapurikylistä.

Puhelin soi myös useasti. Aika paljon yritetään kaupata vanhoja leluja. Kun tiedän, mistä on kyse, sanon useimmiten, että me haetaan museoon vanhempaa tavaraa. Tilan puutteen takia täytyy jo valikoida ja makuasiat vaikuttavat myös. Eri asia on, jos saa ilmaiseksi. Kuten eilen.

Kun museossa oli jo paljon väkeä iltapäivällä, tuli vielä yksi pariskunta kahden suuren pahvilaatikon kanssa. He olivat soittaneet ja tiesin, että tulossa olivat. Laatikot piti tyhjentää, koska he tarvitsivat niitä muutossa pois Anduzesta. Madame oli käynyt täällä noin pari vuotta sitten ja ajatteli antaa tänne nukkensa ja folklorisen nukkekokoelman. Hän sanoi, että jos en huoli, voi heittää roskiin. Myöhemmin järjestelin likaiset ja puhtaammat nuket erikseen. Yksi muovikassillinen meni heti roskiin, niin huonokuntoisia ne olivat. Kaksi muovikassillista oli ihan ok folklorisia nukkeja eri maista, erilaisia kuin minulla on ennestään, joten ne rikastuttavat kokoelmaa. Niille ainakin osalle voin hakea paikkaa museosta. Sitten yksi pienempi pahvilaatikko on 50-70-luvun nukkeja. Muutamia otan museoon, joita minulla ei vielä ole. Kuten 50-luvun Convert-merkkiset ranskalaiset nuket. Otan selvää merkeistä vielä internetissä. Toiset useimmat ovat Bella merkkisiä ranskalaisia, joita täällä on jo. Ne voin myydä. Puhdistamista niistä on, kun ovat olleet monet vuodet unohdettuina ullakolla tai ties missä pölyyntymässä. Onneksi folkloriset nuket ovat aika siistejä, niitä olisi vaikea puhdistaa vaatteineen.

Museossa oli kiva tunnelma, kun oli "tupa" täynnä. Pienellä museotilalla on myös hyviä puolia. On kotoisa ilmapiiri, kun on vähän ahdasta. Ihmiset puhuvat helpommin, kun ovat lähellä toisiaan.

Ei saa kiittää päivää ilman iltaa, sanotaan. Nyt on ilta. Tänään oli myös 13 museokävijää, mukava yllätys.  Aamupäivällä marseillelaisia, iltapäivällä naapurikylästä Vézénobresta entisiä nîmesiläisiä, illalla Toulouse'sta, Bordeaux'sta ja meidän kylästä. Kaikki nämä olivat isovanhempia enemmän tai vähemmän monine lapsenlapsineen.

Noteerasin yhden asian. On se kumma, kun kaikki lapset ovat viime aikoina olleet hyvin kilttejä museossa kuin ennen joulua ollaan. Kuulin, että yhden tänäpäisen viisivuotiaan tytön joulupukin toivelistaan kuuluu nukketalo. Yllättävää on, että pikkupojat ovat yhtä kiinnostuneita täällä kaikesta kuin pikkutytöt. Vaikka poikien teknisiä leluja ei ole paljoa. - Tällaisten hauskojen lapsivierailujen jälkeen saan nauraa vielä jälkeenkin päin.

Mahtaako huomenna myös tulla 13 museokävijää?

Tervetuloa museoon!

Virtuaalivierailulla museossa, Tässä Paulan ja Timon vierailuvideo:

https://www.dropbox.com/s/gefhhksd2zfrxtm/Ullan%20museossa%20valmis1.wmv

Eilen oli 13 henkeä museossa. Muuten on ollut 2-5 kävijää päivittäin nyt alkukuusta. Elokuun loppuun mentäessä lisääntyvät kävijät yleensä, nyt alkukuu on vielä aika hiljaista.

Sesonkikuulumisia

Tässä kuva vieraskirjasta. Nyt aamulla oli yksi pariskunta Toulousesta. He olivat nähneet tämän museon Heraultin turistioppaassa, jonka olivat ostaneet kirjakaupasta. Siihen me ollaan päästy ilmaiseksi. Herault on tämän Gardin naapurimaakunta, joka on Montpelliern aluetta.

Lisäksi nämä turistit olivat olleet Sauve-kylässä ja siellä kyselleet tästä museomainosta, joita ei ollut enää kuulema ainuttakaan. Vaikka niitä sinne me jätettiin joku aika sitten, kun kierreltiin monet lähikylät museomainos reisuilla.

Samaa ikäluokkaa me oltiin. Se yhdistää. Madame ihasteli nukketaloja ja otti kuvia. Lasten kasvatuksesta puhuttiin myös. Vitriinejä puuttuu, ja siten on paljon houkutuksia lapsille, jotka ovat tottuneet kaikkea katsomaan joka paikassa käsillään. Miten ihmeessä he yhtäkkiä voivat muuttaa tapansa?

Lasten kasvatuksesta on helpompi puhua, kun ei ole itsellä lapsia ja omaa kokemusta. Ei se helppoa ole, sanoi äiti. Mutta jokaisella on periaatteensa. Ne voidaan periä vanhemmilta tai omaksua uudet. Sen suhteen minä olen konservatiivi kuten muutenkin. Rajat täytyy olla kaikessa. Ja kuri lapsilla. Eivät he kunnioita mitään, jos ei ole auktoriteettia.

Nykyään lelumuseoissa on leikkikenttäalue lapsille ja "Ei saa koskea"-periaatteen sijaan on "Saa koskea"-periaate. Se on periksi antamista kaikessa. Tänne nukkenallemuseoon ei sellaisia muotivillityksiä haluta, vaikka olisi joskus rahoitusta. Sitäpaitsi lapset viihtyvät täällä muutenkin. Me haastellaan heitä. Monesti he katsovat silmät pyöreinä, kun kuuntelevat ja katselevat. Vaikka "kauhukakaroita" tulee myös joskus museoon, silloin minä olen babysitterinä ja juoksen koko ajan heidän perässään, jotteivat he rikkoisi mitään.

Yksi kerta oli hollantilainen eläkeläispariskunta. Mies oli ollut koulujen johtaja. Hän puhui juuri tästä nykyajan kurinpito-ongelmasta kouluissa ja muualla. Lisäksi hän totesi, että lapset ovat nykyään niin itsetietoisia tai itsevarmoja, että he "tietävät" jo kaiken tai ovat tietävinään, niinkuin heillä ei olisi enää mitään oppimista! "Muna on viisaampi kanaa". - Mutta eikö tämä koko elämä ole elämänkoulua ja oppimista? Aina meillä on parantamisen varaa.

Museomenestyksestä puheenollen. Nyt on heinäkuun puoliväli ja koko ajan vertaan viime vuoteen. Toisaalta siitä tulee paineita, jos ajattelee, että ainakin samoihin tuloksiin pitäisi päästä. Nyt me ollaan hiukan edellä viime vuoden heinäkuun alusta. Se voi heilahtaa puolin ja toisin yhdessä päivässä. Ilmassa on siksi jännitystä. Joka tapauksessa tämä kesäaika on museolle juhla-aikaa. Ja eteenpäin me ollaan menossa kaikesta huolimatta, pienemmällä tai suuremmalla menestyksellä.

Uzèsin antiikkimarkkinoilla

http://www.uzes.fr/agenda/Foire-aux-antiquites-et-a-la-brocante_ae239358.html

Huomenna on Ranskan kansallispäivä. Tänä viikonloppuna on joka vuosi Uzèsissä antiikkimarkkinat. Siitä on tullut minulle jokavuotinen kesäohjelma. Nyt sinne oli parempi mennä, koska tänä vuonna muutettiin museon aukioloaikoja vähän. Ennen museo oli auki klo 10 alkaen, nyt se aukeaa tuntia myöhemmin klo 11. Yleensä kaikki tulevat 11-12 välillä ja sitten iltapäivällä.

Nalle tuli mukaan tällä kerralla. Sain sen 25 eurolla. Reppananalle on nyt odottamassa puhdistusta. Sen koiset villahousut ja -takin pesin jo. Ne ovat muuten ihan hauskannäköiset. Jalat ovat irronneet joskus paikoiltaan, nalle on varmaan kulkenut uskollisesti mukana joka paikassa. Sen entinen omistaja on löytänyt vanhan puisen lankakerän päät raudan vahvistukseksi, joten ne pysyvät siten paikoillaan. Silmät ovat eriparia. Pääasia, että on silmät. Kuono on muuttanut väriään...Meille keräilijöille nuo paljon nähneet nallet ovat aarteita.

Tauluja siellä oli paljon, otettiin muutama kuva ihanimmista. Kaikkea siellä näkee, myös ennennäkemätöntä harvinaisempaa tavaraa. Siksi sinne on mielenkiintoista mennä, vaikka ei aina olisi mitään museoon ostettavaa.

Tässä alimmassa taulussa näkee miten lapsilla oli aikuisten vaatteet 1700-luvulla. Ja siten myös heidän nukeillaan.

Sota-ajasta

http://files.snstatic.fi/hs/2013/7/sakuvat/

Linkit

Afrikan Tähdestä:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_T%C3%A4hti

http://www.webcitation.org/5cu6C1fW4

Alla Muumitalosta:

http://www.prisma.fi/market/prisma?a_Visit:tuote=507gpyr46g6lq5bl&kategoriaTunniste=Figuurit&path=LAPSILLE%2FLelut%2FFiguurit&paikkakunta=Helsinki&osuuskauppa=HOK-ELANTO&pageName=Main

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1246408-iso-muumitalo-mita-maksaa-ja-mista-ostaa-voi/

http://www.vauva.fi/keskustelu/1298732/ketju/muumitalo_surkea

http://lelut.hongkong.fi/fi/nuket-hahmot-ja-tarvikkeet/pieni-muumitalo-26cm/p/546425/

Linkit - Löytökoira

/http://peninkulmilla.wordpress.com/tag/koiran-punkkitorjunta/

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/FI/usein-kysyttya/kesan-vaarat/punkit.html

http://www.punkki.net/

http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/hoito-ohjeet/ulkoloisten-ht/ 

Tässä alla kuva koirasta, joka löydettiin sunnuntai aamulla, kun oltiin Dixoua ulkoiluttamassa. Pienen parkkipaikan vieressä ruohikossa nukkui koira. Me ihmeteltiin, miksi se siellä yksinään nukkuu. Omistajaa tai taluttajaa ei näkynyt missään. Kun se nousi ylös, selvisi, takajalka oli loukkaantunut. Ehkä auto oli töytäissyt sitä. Dixou haisteli sitä uteliaana, koirat tekivät tuttavuuutta. Se alkoi seurata meitä, kuin hylätty koira, joka oli tyytyväinen, kun sitä silitettiin. Se oli kuin kuolemassa tuolla nurmikossa.

Tämä vieras haukku tuli meille. Me laitettiin se kiinni ulko-oven viereen ja minä soittelin SPA:lle eli koiratarhaan Nîmesiin. Sain heiltä neuvoja. Korvasta piti lukea tatuointi ja siten saatiin tietää omistaja. Soitin omistajalle, mutta en saanut puhelinvastaajan viestiini vastausta. Sitäpaitsi koiran omistajat olivat Nîmesin lähellä noin 30km, aika kaukana täältä. Miten se koira yksinään olisi tänne joutunut? Hylätty se oli, pääteltiin SPA:ssa.

Se näkyi myös päältä. Koira oli likainen kuin kulkukoirat yleensä. Mutta kesy se oli, eikä yhtään pelkääväinen, vaikka me oltiin sille ventovieraita. Silittämisestä se tykkäsi kovasti. Se sulki oikein silmät, niin paljon se siitä nautti.

Me annettiin tälle "Dixoun ystävälle" vettä. Koiran ruoasta se ei välittänyt, ei ollut nälkä. Mutta kinkun palaset menivät kuin kuumille kiville.

Koiratarhassa sanottiin, että kunnantalon pitää huolehtia noista kulkukoirista. Näin myös internetistä, että sinne me voidaan se viedä huomenna aamulla, kun se on auki. Siihen asti me pidetään sitä. Yöksi me otettiin se sisälle. Tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Bretoni_%28koira%29   Bretoni nukkui eteisessä. Hain sille ison pahvilaatikon.

Huomattiin, että sillä oli ainakin yksi punkki. Myöhemmin netistä näin, että olisi pitänyt olla varovaisempi. Punkki oli turvonnut, koska se oli imenyt itsensä täyteen verta. Se voi lentää huonekaluihin ja lisääntyä moninkertaisena...Ongelmia voi tulla myöhemmin.

Seuraavana päivänä eli maanantaina mentiin heti aamulla kunnantalolle. Virkailija sanoi ensin, että ei me oteta sitä tänne, se haetaan sitten teiltä. Minä olin lukenut netistä, että lain mukaan kunta ottaa sen heti hoiviinsa ja toimittaa sen eläinlääkärin hoitoon ja sitten koiratarhaan. Puhelinsoiton jälkeen, hän oli kuullut puhelimessa, että niin pitää tehdä, virkailija otti loukkaantuneen ja reissussa rähjääntyneen pissaisen ressun kunnan hienoon vastaanottoon odottamaan huolenpitoa.

Siinä matkalla yksi lézanilainen madame tuli juttelemaan ja hän tuli meidän kanssa kunnatalolle asti. Hyvin ystävällinen ja mielissään orpokoiran huostaanoton puolesta, tämä vieras kylämme asukas lupasi tulla museoon joku päivä.

Kuulin myöhemmin, että onneton haukku oli päässyt turvallisesti perille koirien orpokotiin odottamaan uutta kotia.

http://vallerargues.spa.asso.fr/
Siinä yllä linkki koiratarhaan, josta adoptoin Dixoun 4 vuotta sitten.

http://www.spa.asso.fr/
Siinä toinen SPA näillä kulmin.

http://www.spa.asso.fr/refuges  Ranskassa on paljon koiria (sekarotuisia) ja paljon hylkäämisiä, joten eläinten suojelua varten on järjestäydytty.

Koirakulttuuri on erilainen eri maissa, pienissä ja isoissa maissa. Suomessa ostetaan yleensä puhdasrotuinen koira, siitä maksetaan paljon, ja siitä silloin myös huolehditaan ja ollaan vastuuntuntoisia. Lisäksi meillä maksetaan veroa koirasta, ainakin ennen on maksettu, en tiedä nykyisestä tilanteesta. Ei Ranskassa mitään koiraveroa ole olemassa. Sillä täällä valtio tienaisi miljoonia! Monissa perheissä on kaksi koiraa. Koiraverolaki olisi Ranskassa yksi mielenosoituksen aihe. Se olisi heille ennenkuulumatonta. Vaikka yksi 90-vuotias pappa sanoi kerran, että joskus sellainen on ollut olemassa myös täällä, jopa pyörät ovat olleet verollisia vanhaan aikaan!

Jos kaikki on ilmaista, ihmiset ovat helposti välinpitämättömiä, eivät aina arvosta, sitä mitä saavat.

Museouutiset kesä 2013

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje21.6.13.pdf

Siinä  yllä viimeisimmät museouutiset puolivuotiskaudelta. Siinä on samoja asioita kuin tässä blogissa kerrattuna. Postitan niitä museon ystäville. Kaikki eivät vielä "harrasta" tätä internettiä.

Nyt täytyy kirjoittaa vielä yleiskokouksen äänestyslomake ja lähettää se kaikille jäsenille tämän yhdistyskirjeen mukana...

Linkit - virtuaalivierailuja

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/kesakuu-2013-rantamokki

http://www.lelumuseohevosenkenka.fi/nayttelyt/maalis-huhtikuu-2013-2000luvunlelut

http://www.bonzo.me.uk/ 

http://www.ts.fi/teemat/matkailu/92845/Lelujen+lumossa+Prahassa

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/lotta-svard-lehti/kasityoohjeita/

http://www.lottamuseo.fi/kokoelmat/
"Lottamuseon valokuvakokoelmassa on noin 15 500 valokuvaa. Kuvat kertovat lottien toiminnasta sodan ja rauhan aikana." 

- Jos minäkin alkaisin keräämään vanhoja lapsuuteen liittyviä valokuvia ...Niistä voisi tehdä seinälle kuvakertomuksen. Pala palalta siitä tulisi kuvatilkkutäkki. Kuvat ovat konkreettisia ja eläviä.