Museopaivakirja

torstai 31. heinäkuuta 2014

Museokylttiä korjaamassa heinäkuun lopun tunnelmissa

Aamulla oltiin maalaamassa museokylttiä naapurikylässä. Maalasin sen paikallaan, koska sitä on vaikea saada kiinnitettyä uudestaan. Ylimmäinen kuva on hevosista tien toisella puolella, takana näkyy Lézanin kylä.

Kuvat AMS.

Nuo museokyltit kuluvat ja muutaman vuoden välein niitä pitää uudestaan maalata.

Ensin siistin kirjainten reunat pienellä sutilla luonnonvalkoisella maalilla ja sitten isommalla sutilla kyltin taustan. Onneksi ei tarvitse kirjaimia uudestaan maalata ruskealla.

Noita kylttejä kannattaa korjailla. Se on vaivan väärtti. Ne tuovat museoon paljon väkeä, turisteja yleensä. Monille heille riittää yksi mainoskerta, he poikkeavat spontaanisti. Toisin kuin useimmat paikalliset, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista.

Nyt on ensimmäisen kesäsesonki kuukauden viimeinen päivä ja yhdistyksen heinäkuun 2014 tilin teon aika. Museon kortteja on myyty museossa 54kpl ja niistä on saatu 34,50 euroa (toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti). Joten 52 euron korttilasku on jo enemmän kuin puolittunut. Museokävijöitä on ollut noin 10% enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa. Se on hyvä tulos, koska on lama-aikaa.

Saduista

http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Satujen+onnelliset+loput+kasvattavat+lasten+moraalia/a1406770624163

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Castellas linnassa - Kolumbuksen jalanjälki

Kuvat AMS.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Ch%C3%A2teau_du_Castellas_%28Saint-Bonnet-de-Salendrinque%29
http://www.cevennes-tourisme.fr/fr/il4-item_p264-chateau-...
http://www.chateau-fort-manoir-chateau.eu/chateaux-gard-c...
http://www.jedecouvrelafrance.com/f-4373.gard-chateau-cas...

Linnakäyntiin pitää varata aika. Soitin edellisenä päivänä ja sovittiin seuraavana päivänä kello 9h30. Se oli vähän aikaista, mutta kun meidän piti tulla takaisin jo kello 11h, jolloin museo aukeaa.

Castellas linna on noin 17km Anduzesta Lasalle kylän lähellä Sevenneille päin. Tie on siellä jo aika mutkaista, koska vuoristoista, mutta olen tottunut siihen vähän. Ennen pelkäsin ajaa siellä päin. Maisemat ovat hienot, kun on laaksoja ja vuoria. Linna oli aika helppo löytää, vaikka tietä piti kysyä kaksi kertaa. Nettiopastus ei aina ole selvä, kun on paikan päällä tuntemattomissa paikoissa.

Kun saavuttiin perille, linna näkyi jo tielle. Se on hienolla rauhallisella paikalla keskellä maaseutua. Ympäröivät vallimuurit on hajotettu pois, vain matalat kivimuurit ovat jäljellä.

Odotettiin ulkopuolella autossa jonkun aikaa, koska oltiin etuajassa. Kun katselin linnaa, ajattelin, että mitä salaisuuksia se mahtaa kätkeä sisälleen. Tuntui oudolta mennä sinne katsomaan. Eihän ennen muinoin se ollut mahdollista kuin harvoille ja valituille. Nyt se on tullut jokamiehen "oikeudeksi", kun linnakulttuuria on avattu julkisuudelle.

Sitten kello oli lopulta 5 vaille puoli 10 ja astuimme linnan portista sisälle. Ulkopihan vieressä oli puutarhatuoleja, ja siinä istui linnan vanha rouva, joka otti meidät ystävällisesti vastaan kuin vieraat. Aurinkoinen aamutossuissakin tyylikäs pieni vaalea emäntä alkoi selostaa linnan historiaa kuin yliopiston luennoitsija, joka pitää luentoja. Olisi pitänyt olla mukana varmaan muistiinpanoja varten paperia ja kynä. Ei se silti ollut tylsää, vaikka oli paljon asiaa yhdellä kerralla, koska madame oli samalla hauska. Toisaalta hän on varmaan ollut akateemikko, koska kertoi Pariisin vuosistaan.

Yksityiskohtaisesti tarkkoine vuosilukuineen saimme kuulla eri omistajista, kunkin vuosisadan erilaisista kiviseinistä, - muurilaastista, rakennustyyleistä, linnan puolustuksesta vihollisia vastaan, kappelista ja sen alle haudatuista ihmisistä, arkeologisista kaivauksista siellä, restauraatiosta, jota hän oli ohjannut 1970-luvulta alkaen, jolloin oli tämä raunioina ollut puoliksi keskiaikainen ja puoliksi renessanssilinna ostettu.

Ihmettelen, miten hän muisti kaiken tuon tiedon niin hyvin. Toisaalta monen vuoden opastuksen jälkeen oppii jo ulkoa kaiken. Ikää kun madamella on jo 86 vuotta. Se oli yllätys, koska hän näytti nuoremmalta ja oli pirteä.

Linnat yllättävät usein. Me nähtiin siellä koira yhdessä huoneessa. Jotain outoa siinä lemmikissä oli, kun sitä katsoi. Se oli täytetty perheen pojan koira, joka oli kuollut ja siten "ikuistettu". En ole moista ennen nähnyt.

Heti alussa tuli esille, että Suomesta ollaan. Suomalaisia oli siellä ennenkin ollut. Annoin museoesitteen ja kerroin nukkenallemuseosta. Hän oli kiinnostunut ja sanoi, että se on hyvä idea. Kuulin, että linnaan on tulossa nyt viikonlopulla Viganin iso musiikkifestivaali ryhmä klassine konserttineen. Joten jätin museomainoksia heille ja vastavuoroisesti sain heidän linnamainoksia.

http://www.festivalduvigan.fr/musique.html

http://www.festivalduvigan.fr/lasalle.html

http://www.festivalduvigan.fr/

Puhumista olisi riittänyt. Yhdessä tilanteessa mainitsin Ranskan vallankumouksen, kun oli kyse vuosiluvuista. Siitä alkoi mielenkiintoinen keskustelu, jota olisi ollut mukava jatkaa, mutta aika loppui. Nyt oltiin jo myöhässä aikataulusta ja me myöhästyttiin. Toisaalta voi olla, että nukkenallemuseon oven takana ei ollut ketään heti klo 11, koska iltapäivällä tuli yhdet isovanhemmat kolmen lapsenlapsen kanssa.

Linnan salaisuuksista puheenollen, uskomaton juttu on tämä kuvassa oleva Kristoffer Kolumbuksen kartta. Madame esitteli sitä linnan seinällä ja sanoi, että hänen poikansa on saanut sen lahjaksi. Mikä lahja! Kartta on varmaan "miljoonan" arvoinen. Varsinkin amerikkalaisille, jotka saavat kiittää Kolumbusta kotimaastaan.

Tuota karttaa katsoessaan, epäröi sen aitoutta. Miten se olisi joutunut Ranskaan, Amerikassa sen luulisi olevan. Toisaalta kansainvälisissä antiikkihuutokaupoissa myydään kaikkea mahdollista. Ja kartta voi seikkailla maailmalla kuten Kristoffer Kolumbus aikoinaan.

Tulee mieleen yksi ajatus. Sanotaan, että emme mitään voi viedä mukanamme, kun kuolema tulee. Niin se on. Mutta meillä kaikilla on tehtävä maan päällä ja meistä jää muisto. Kolumbuksen tehtävänä oli löytää Amerikka. Nuo jäljelle jäävät dokumentit muistuttavat jälkimaailmaa tapahtumista.

Amerikkalainen klassikko elokuva kertoo elämän ihmeellisyydestä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_el%C3%A4m%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristoffer_Kolumbus

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helsinki ennen vanhaan

http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+siirtyi+kiskojen+p%C3%A4%C3%A4lle+takkuisesti/a1406347087021

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mistä kaukaa?

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/with/14571398738/

57 Kuvaa
1731 Kertaa

Siinä suosituin nukketaloni netissä. Se on nähty jo 1731 kertaa.

Tänään lisäsin siihen kuvasarjaan yhden kuvan. Marsalkka Mannerheimin kuva peräseinällä kertoo Suomen historiasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim

Tuo kuva oli suunnitteilla tehdä Suomen matkalla. Siskolla on hyvä tulostin, jolla saa hyviä kuvia valokuvapaperille. Hain marsalkka Mannerheimin kuvan netistä ja tulostettiin se. Nyt se on oikea kuva eikä vaan valokopio.

Museossa on ollut taas väkeä. Tänä vuonna on ollut erikoisen kansainvälistä. Eilen oli Japanista yksi ranskalais-japanilainen pariskunta. Tänään oli unkarilais-ranskalainen perhe. Toissa päivänä oli englantilaisia, sitä ennen on ollut hollantilaisia ja aikaisemmin belgialaisia. Vaikka tietenkin ranskalaisia on eniten, turisteja ja joitakin enemmän tai vähemmän paikallisia.

Me ollaan nyt plussan puolella viime vuoden heinäkuuhun nähden, 9 euroa rikkaampia. Korttejakin on myyty jo 49kpl ja tienattu niistä 32 euroa. 52 euron korttitilauslaskusta puuttuu enää 20 euroa ja sen jälkeen kaikki korttimyynti on voittoa.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vieraskirjasta - Sade toi taas museokävijöitä

Tänään alkoivat ukkoskuurot puolelta päivin. Heti alussa oli englantilainen kolmikymppinen äiti tyttärensä kanssa. He olivat löytäneet museomainoksen St Jean du Gardista, jonne niitä jätettiin juuri viime viikolla. Huvittavaa, miten usein nuo mainokset tuovat tänne turisteja. Vaikka ne ovat vaatimattomia, mustalla tekstillä vihreällä paperipohjalla. Toisten turistipaikkojen mainokset ovat kauniita (kalliita) värimainoksia.

Tässä ihan viimeinen ylläolevan vieraskirjan kommentti suomeksi:

Hyvin mielenkiintoista, harvinaista ja valikoivaa. Kiitos, että kappale menneisyyttämme on säilytetty....Näin kirjoitti kolmihenkisen perheen isä, Rivieralta päin kotoisin. Heillä oli kiire, koska piti ehtiä vielä toiseen museoon Välimeren rannalle. Mutta pikavisiitilläkin kiinnostusta riitti.

Toisilla museokävijöillä sen sijaan ei ollut kiirettä, se on ihanne. Täällä oli hyvä tunnelma, kun parhaaseen aikaan "vieraita" oli yht' aikaa 12 henkeä. Iso perhe, jossa kolme sukupolvea, ja yksi kylämme entinen asukas pikkupoikineen. Pas de Calaista Pohjois-Ranskasta tuli suurin osa heistä. Isovanhemmat olivat antiikin tai vanhan tavaran harrastajia. Madame oli nukkejen keräilijä.

Miesväki piti vanhoista hevosistani, naisväki nukketaloista ja 100-vuotiaasta nallestani, jolla on koskettava tarina.

http://www.cap-dail.fr/#&panel1-5

http://en.wikipedia.org/wiki/Alpes-Maritimes

15 henkeä kaikkiaan oli tänään. Turisteja ja muita. Useimmille riitti museokyltti tien poskessa tänne tuloon. Paikalliset näkevät sen miljoona kertaa, eivätkä silti tule. Täytyy olla kiinnostunut ja motivoitunut.

Korttiuutiset. 45 korttia on myyty museokävijöille. Niistä on saatu 29 euroa. Toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti. Joten 52 euron korttilaskusta on vähentynyt jo enemmän kuin puolet.

Museossa on ollut hiukan enemmän väkeä kuin viime vuonna heinäkuussa ainakin toistaiseksi. Noin 40 euroa pitäisi tienata ensi torstaihin eli viimeiseen päivään heinäkuuta mennessä, jotta on samat tulokset kuin viime vuonna. Ei paljoa puutu. Ihan ok, kun kerran on lama-aikaa. Toisaalta aina toivoo parempaa vuotta. Saa nähdä. Joka tapauksessa, iloitaan kesäsesongista joka tapauksessa.